Mistä tietää, onko alkoholisti?

Alkoholismia ei määritellä määrillä, vaan riippuvuudella. Jo se, että tiedostat ajattelevasi paljon alkoholia, kertoo siitä, että sulla on jonkunasteinen riippuvuus aineeseen. Hyvä että olet huomannut asian, ja hyvä että otat sen heti vakavasti. On paljon paljon helpompaa tarttua riippuvuuteen tässä vaiheessa, eikä odottaa sitä, että et edes enää oikeasti halua tai pystykään lopettamaan. 

Suosittelen että olet nyt pitkän aikaa kokonaan juomatta. Puhun nyt ihan kuukausista, jopa vuodesta. Älä ota ollenkaan, opeta aivosi toimimaan ilman alkoholia. Opettele löytämään mielihyvä muista asioista. Opit huomaamaan ettet loppujen lopuksi tarvitse alkoholia mihinkään.

Sanoisin, että ennemmin vähennä kuin lopeta. Jos siis nautit tissuttelusta. Terveyden takia. Vuoden tauko kuulostaa hassulta ohjeelta ellet sitten itse oikeasti tahdo sitä.

Se on jo hyvä, että mietit tilannettasi. Varmoja ennusmerkkejä alkoholismin uhasta on paljon. Yksi niistä on yksin juominen; viihdyt melkeinpä paremmin pelkän juoman kuin juoman ja kaverien kanssa. Huomaatko usein valmistautuvasi huolellisesti siihen, että juomia on varmasti riittävästi ennen seuraavaa mahdollisuutta hankintoihin? Sekin on huolestuttava merkki. Seuraa tilannettasi, äläkä petä itseäsi luulottelemalla että ei tässä mitään vaaraa ole.

no siis, mä olen ajoittain kuukausiakin ilman alkoholia, sillä tiedostan tuon riippuvuuden mahdollisuuden. vuosi tuntuisi vähän rajoittavalta, sillä kuitenkin hauskanpidossa ja positiivisissa sosiaalisissa yhteyksissä alkoholi on oikein jees. olen kuitenkin aika nuori (alle 30), ja tätä oletettua riippuvaisuutta on kestänyt nyt ehkä pari vuotta. sitä ennen en juonut paljoa yhtään. ehkä pitäisi ottaa rajaksi se, että ei joisi esim. stressiin, mutta sosiaalinen juominen olisi ok. mun määrät siis ovat verrattain pieniä, sillä alkoholin sietokykyä mulla pienikokoisena naisena ei ole melkein lainkaan. pitää ottaa tilanne tarkkailuun. raivoraittiuden toimivuuteen en oikein usko, sillä skumppalasillinen tai hyvän oluen maistelu ovat vain aika tärkeitä sosiaalisia juttuja. kiitos vastauksista, antoivat ajattelemisen aihetta ja näkökulmaa :)

Määrät ja alkoholismi. Nääh turha avaus...

Vierailija kirjoitti:

ehkä pitäisi ottaa rajaksi se, että ei joisi esim. stressiin, mutta sosiaalinen juominen olisi ok.

Tämä olisi varmaan hyvä ohje monelle.

Jos juot säännöllisesti vaikka pari saunaolutta tai perjantai-iltana puoli pulloa viiniä, niin mikä fiilis sinulle tulee, jos se jääkin välistä? Käykö niin, että huomaat, oho, enpä muistanutkaan ostaa olutta, ensi kerralla sitten vai iskeekö armoton v*tutus ja ilta on pilalla?

Mulla meni punkkupullo arki illassa monen kuukauden ajan ennenkuin tajusin ongelmani.

Ystävät alkoivat aavistella kun soittelin niille ehkä muisranut seuraavana päivänä mitään yms

Nyt oon ollut kuivilla vuoden. Nolottaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos juot säännöllisesti vaikka pari saunaolutta tai perjantai-iltana puoli pulloa viiniä, niin mikä fiilis sinulle tulee, jos se jääkin välistä? Käykö niin, että huomaat, oho, enpä muistanutkaan ostaa olutta, ensi kerralla sitten vai iskeekö armoton v*tutus ja ilta on pilalla?

toi onkin mielenkiintoinen pointti! aika usein jos en ota vaikka olisin ajatellut ottavani, olen oikein tyytyväinen, että hyvä minä, kun olin koko päivän ilman alkoholia :D (toi ei siis koske tavallisia päiviä vaan esim. viikonloppuja, jolloin on tullut tavaksi ottaa.) silloin sitä vasta tuntuukin kuin olisi joku tervehtyvä alkkis :D ei siis vituta, mutta olo ei ole neutraalikaan, vaan iloinen, sillä vaikka alkoholista pidänkin, se myös pelottaa (tiedän, että suhtautumiseni on ihan kiero). pahimpia on noi laatuoluet, koska sen voi verhota harrastukseksi ja niiden mausta pidän niin paljon. tykkään opiskella aiheeseen liittyviä juttuja, mutta en oikein ole ihan varma, olenko innokas harrastaja vai riippuvainen.

Kuulostaa siltä, ettet ole riippuvainen. Varsinkaan jos olet tissutellut vasta pari vuotta. Hyvä, että tiedostat kuitenkin alkoholin vaarat.

Vierailija kirjoitti:

no siis, mä olen ajoittain kuukausiakin ilman alkoholia, sillä tiedostan tuon riippuvuuden mahdollisuuden. vuosi tuntuisi vähän rajoittavalta, sillä kuitenkin hauskanpidossa ja positiivisissa sosiaalisissa yhteyksissä alkoholi on oikein jees. olen kuitenkin aika nuori (alle 30), ja tätä oletettua riippuvaisuutta on kestänyt nyt ehkä pari vuotta. sitä ennen en juonut paljoa yhtään. ehkä pitäisi ottaa rajaksi se, että ei joisi esim. stressiin, mutta sosiaalinen juominen olisi ok. mun määrät siis ovat verrattain pieniä, sillä alkoholin sietokykyä mulla pienikokoisena naisena ei ole melkein lainkaan. pitää ottaa tilanne tarkkailuun. raivoraittiuden toimivuuteen en oikein usko, sillä skumppalasillinen tai hyvän oluen maistelu ovat vain aika tärkeitä sosiaalisia juttuja. kiitos vastauksista, antoivat ajattelemisen aihetta ja näkökulmaa :)

raivoraittius nimenomaan toimii ja on se stressitön vaihtoehto, jonka kanssa ei tarvitse pelailla minkään sääntöjen kanssa ja miettiä, mitkä määrät ja tilaisuudet ovat sallittuja ja mitkä ei.

mutta kukin tyylillään, joillekin saattaa omien sääntöjen tekeminen sopiakin.

suosittelisin www.paihdelinkki.fi- sivustoa ap:lle ja siellä erityisesti vähentäjien vertaistukipalstaa. sieltä sain itse tosi paljon apua raittiutta aloitellessani, tosi hyvä palsta.

Hei Irja! Nyt on parempi että kierrät sen korkin kiinni ja lähdet koiran kanssa lenkille

Olen mettinyt tätä samaa, kun tietyissä elämäntilanteissa on tullut juotua aika paljon. Perehdyin alkoholismiin ja sain selville, että itse asiassa alkoholistit erittäin harvoin tykkäävät humalassa olemisesta, vaan alkoholi täyttää heille aivan muita tarpeita. Nautin todella paljon erilaisista alkoholijuomista viskeistä cocktaileihin, ja välillä riskirajat tulevat lähelle. Kuitenkin voi olla pitkiäkin kausia, että minua kiinnostavat aivan muut harrastukset, eikä alkoholia tule juotua yhtä viikkoannosta enempää.

Kaikkein oleellisinta on varmaan se, häiritseekö oma alkoholinkäyttö itseä ja vaikeuttaako se omaa tai läheisten elämää.

Et kuulosta riippuvaiselta, mutta tuo että tunnet helpotusta siitä, että "selviät" ilman alkoholia, kertoo kyllä vähän epäoptimaalisista alkoholiasenteista, jotka epäilemättä ovat juuri nuoruutesi peruja. Usein unohtuu, että alkoholiin liittyy paljon muitakin ongelmia kuin alkoholismia. Juominen voi aiheuttaa syyllisyyttä, häpeää tai moraalista paniikkia samalla lailla kuin herkkujen syöminenkin, eikä silloin ole mistään riippuvuudesta kyse. -13

Vierailija kirjoitti:

Olen viime aikoina miettinyt, onkohan musta kehkeytymässä alkoholisti. Viinillä ja laatuoluilla on ihanaa tissutella. Jos vituttaa, voi ottaa yhden tai pari. Jos on hyvä fiilis, voi juhlistaa alkoholilla. Lomapäivän ratoksi on kivaa ottaa parit. Itseään voi palkitakin alkoholilla... Käyttömääräni eivät ole mitään suuren suuria, mutta kyllä se alkoholi pyörii mielessä aika paljon varsinkin, kun on stressiä tai elämässä rankkaa. Nyt kun tätä kirjoitan, niin tiedän, että kuulostaan aivan alkkikselta, mutta kuten sanoin, eivät määrät ole suuria, vaan enemmän huolestuttaa tämä "rakkaussuhteeni" alkoholia kohtaan. Tulen uskovaisesta perheestä, jossa alkoholi oli suuri tabu, mutta faijani oli kuitenkin erittäin pahasti alkoholisoitunut. Asia siis pelottaa, eikä mulla ole mitään normaalin, ei-riippuvaisen alkoholinkäytön mallikuvaa. En edes tiedä, kenen kanssa tästä voisi jutella, sillä haluan pysäyttää koko jutun ennen mahdollista alamäkeä. Miten paljon te normaalikäyttäjät otatte? Entä te, ketkä koette tai tiedätte olevanne riippuvaisia?

Ei sitä välttämättä itse tiedäkään,ja siinä on eroa,ryyppääkö jatkuvasta,vai vetääkö silloin tällöin armottomat lärvit vai harrastaako ryyppyputkia(eli kaikki alkoholistit eivät sovi samaan muottiin).

Yksi tapa tarkkailla juomista on pitää alkoholipäiväkirjaa(sama idea kuin vaikkapa ruokapäiväkirjassa).Muistaakseni suurkulutuksen raja on naisilla 5 annosta kerralla tai 16 annosta viikossa ja miehillä 7 annosta kerralla tai 24 annosta viikossa.

Eli jos usein ylittää suurkulutuksen rajan,kannattaa huolestua.

Vierailija kirjoitti:

no siis, mä olen ajoittain kuukausiakin ilman alkoholia, sillä tiedostan tuon riippuvuuden mahdollisuuden. vuosi tuntuisi vähän rajoittavalta, sillä kuitenkin hauskanpidossa ja positiivisissa sosiaalisissa yhteyksissä alkoholi on oikein jees. olen kuitenkin aika nuori (alle 30), ja tätä oletettua riippuvaisuutta on kestänyt nyt ehkä pari vuotta. sitä ennen en juonut paljoa yhtään. ehkä pitäisi ottaa rajaksi se, että ei joisi esim. stressiin, mutta sosiaalinen juominen olisi ok. mun määrät siis ovat verrattain pieniä, sillä alkoholin sietokykyä mulla pienikokoisena naisena ei ole melkein lainkaan. pitää ottaa tilanne tarkkailuun. raivoraittiuden toimivuuteen en oikein usko, sillä skumppalasillinen tai hyvän oluen maistelu ovat vain aika tärkeitä sosiaalisia juttuja. kiitos vastauksista, antoivat ajattelemisen aihetta ja näkökulmaa :)

Tuo että erottelee mihin tarkoitukseen juo,on hyvä tapa.Riippuvuus saattaa syntyä juuri siitä,että hoitaa pahaa oloa juomalla.Se,että nauttii muutaman oluen/siiderin/viinilasin seurassa on normaalia.Yleensäkin kohtuus on parempi kuin ääripäät(siis jos kieltää itseltään kokonaan jotain,siihen voi tulla himo,vaikkei muuten tulisikaan,karkkilakossa ei muuta ajattelekaan kuin karkkia jne).

Jos teet numeron siitä otatko vai etkö olet jo mun silmissä alkoholisti tai jo sillä kynnyksellä. Se mitä sulle tapahtuu kun juot. Kuinka paljon alkoholi pyörittää mieltä koska ongelmallisuus ilmenee myös selvinä aikoina. Myös miten suhtaudut muiden juomiseen. Tyypillistä on käyttäytyä kuinka muut sitä muut tätä. Ite ollaan ku kultasianoutajia on perus. Itse alkoholistina tiedän mistä puhun...

Varoittaakseni haluan ottaa esimerkin alkoholismin alkuvaiheesta/varhaisuus. Juominen liitetään viikonloppuihin ja ei voisi kuvitella sitä ilman. Verukkeena on: kun kaveritkin ja pitää päästä bilettää/rentoutumaan. Itsehän en tollasta harrastanu koska olin yksinäinen mut join koska oli viikonloppu. Valitettavasti tossa kohtaa ollaan riippuvaisia jos genetiikka on kohdillaan. aikaa menii niin loput on karseeta että en ees kirjota.

Romuttuneesta mielenterveydestä puhumattakaan...

Nuorena join paljon. Raskas työ, raskaat huvit. Sitten töitä kertyi niin paljon, että en jaksanut edes juoda. Olin pari kolme vuotta lähes ilman. Tilanne parani, tuli vapaa-aikaa ja jaksoi käydä ulkona ja matkoilla. Ei vaan maistunut entiseen tahtiin ja olin tyytyväinen kohtuuteen. Sitten olin vuosia juomatta muuten, kuin muutaman kerran vuodessa kavereitten kanssa ravintolassa. Kaverit kuitenkin jäivät monesta syystä ja aloin juoda yksin. Ystävystyin erääseen ihmiseen, joka juo paljon. Pari vuotta meni kännätessä ja niistä toipuessa, kunnes tämäkin tuttavuus loppui. Surin sitä pullon seurassa, oli kaikenlaista ahdistusta, kunnes olin liian väsynyt ja kyllästynyt. Tajusin, että juon liikaa. Oli tullut myös hurja viinankesto entiseen verrattuna. Vuoden alusta vähensin tietoisesti juomia ja vaihdoin laatua. Nyt riittää taas korkeintaan puoli pulloa viiniä per viikonloppu, eikä sekään ole säännöllistä tai pakollista. Pelästyin ystäväni muistamattomuutta ja luonteen muuttumista ja jotenkin tuntui, että en halua samaa itselleni. Keski-ikäinen nainen on otollista matskua alkoholin haitoille.