Voiko heikkolahjainen, jolla on ns. vaikeat aineet kuten kielet, fysiikka ja matematiikka olleet peruskoulun

Vierailija kirjoitti:

päättötodistuksessa 5-6 päästä ammattikouluun lukemaan liiketaloutta?

Kyllä voi ihan hyvin päästä. Riippuu siitä, minkälaisella todistuksella muut hakevat.

Varmaan voi. Silloin joutuu vaan tekemään enemmän töitä kuin joku nopeammin oppiva. Onasta mielestäni kouluarvosanat Suomessa kuvastaa oppimisnopeutta, ei kykyä. Peruskoulun asiat oppii normaali ihminen aivan varmasti, joillekuille se on vaan hidasta. (aivovaurio/ kehistysvamma/ muu aivoihin vaikuttava sairaus ovat poikkeuksia) Ja ihminen pystyy uskomattomiin suorituksiin kun haluaa jos motivaatio ja sitkeys ovat paikallaan.

En nyt nimittäisi ketään heikkolahjaiseksi vain tuolla perusteella...

Olin itse kovin levoton koulussa ja motivaatio täysi 0. Lukioonkin menin 5,7 keskiarvolla lukion historian huonoimpana oppilaana:) C:n paperit kirjoitin (pisteen vaille M) vaikka ka oli edelleen vain 6,7

Kun sitten aikuisena olen useita kertoja käynyt läpi kaikenlaisia psykologisia palikkatestejä olenkin yllättäin 5% fiksuimman joukossa. Loogis-matemaattinen ajattelukyky on ihan huipputasoa (vaikka en koskaan oppinut näitä 2x+y laskuja), kieliä opin helposti kuullun perusteella ja sitkeästi puhumalla vaikken kielioppia lukemalla oppinutkaan jne.

Työssä olen aina menestynyt, olen ollut asiantuntijana IT alalla ja nyt myyntijohtajana.

Elämä opettaa.

Oppimisvaikeudet eivät tarkoita etteikö voisi olla fiksu. Pitää vaan tehdä enemmän töitä, ja jos motivaatio on kohdallaan, niin tottakai se onnistuu.

Sukulaistyttö pääsi lukemaan liiketalouden kaksoistutkintoa amikseen seiskan keskiarvolla. Toikassa vitosia ja kutosia, taitoaineet kuten liikunt kymppejä.

Vierailija kirjoitti:

En nyt nimittäisi ketään heikkolahjaiseksi vain tuolla perusteella...

Olin itse kovin levoton koulussa ja motivaatio täysi 0. Lukioonkin menin 5,7 keskiarvolla lukion historian huonoimpana oppilaana:) C:n paperit kirjoitin (pisteen vaille M) vaikka ka oli edelleen vain 6,7

Kun sitten aikuisena olen useita kertoja käynyt läpi kaikenlaisia psykologisia palikkatestejä olenkin yllättäin 5% fiksuimman joukossa. Loogis-matemaattinen ajattelukyky on ihan huipputasoa (vaikka en koskaan oppinut näitä 2x+y laskuja), kieliä opin helposti kuullun perusteella ja sitkeästi puhumalla vaikken kielioppia lukemalla oppinutkaan jne.

Työssä olen aina menestynyt, olen ollut asiantuntijana IT alalla ja nyt myyntijohtajana.

Elämä opettaa.

Samantapainen historia täällä. Yläasteella tuli teinikapina, ja koulu ei kiinnostanut yhtään. Lukioon pääsin onneksi vaikka keskiarvo oli kutosen pintaa. Kaikki väittivät että en pärjäisi siellä, mutta itse tiesin että pärjään jos tahdon. Kirjoitin lopulta 5 L:ää ja ruotsista C:n. Lähdin opiskelemaan diplomi-insinööriksi, valmistuin ja olen it-alalla ollut jo 15 vuotta koodaus/ohjelmistosuunnittelutehtävissä. Siinäpä saavat lannistajat ihmetellä, ne jotka sanoivat että joku kampaajalinja amiksessa olisi mun juttu kun en raukka pärjää edes peruskoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt nimittäisi ketään heikkolahjaiseksi vain tuolla perusteella...

Olin itse kovin levoton koulussa ja motivaatio täysi 0. Lukioonkin menin 5,7 keskiarvolla lukion historian huonoimpana oppilaana:) C:n paperit kirjoitin (pisteen vaille M) vaikka ka oli edelleen vain 6,7

Kun sitten aikuisena olen useita kertoja käynyt läpi kaikenlaisia psykologisia palikkatestejä olenkin yllättäin 5% fiksuimman joukossa. Loogis-matemaattinen ajattelukyky on ihan huipputasoa (vaikka en koskaan oppinut näitä 2x+y laskuja), kieliä opin helposti kuullun perusteella ja sitkeästi puhumalla vaikken kielioppia lukemalla oppinutkaan jne.

Työssä olen aina menestynyt, olen ollut asiantuntijana IT alalla ja nyt myyntijohtajana.

Elämä opettaa.

Samantapainen historia täällä. Yläasteella tuli teinikapina, ja koulu ei kiinnostanut yhtään. Lukioon pääsin onneksi vaikka keskiarvo oli kutosen pintaa. Kaikki väittivät että en pärjäisi siellä, mutta itse tiesin että pärjään jos tahdon. Kirjoitin lopulta 5 L:ää ja ruotsista C:n. Lähdin opiskelemaan diplomi-insinööriksi, valmistuin ja olen it-alalla ollut jo 15 vuotta koodaus/ohjelmistosuunnittelutehtävissä. Siinäpä saavat lannistajat ihmetellä, ne jotka sanoivat että joku kampaajalinja amiksessa olisi mun juttu kun en raukka pärjää edes peruskoulussa.

Mulla sama kokemus koulusta. "Ai X, no en kovin suuria odottaisi häneltä... tuskin mitään vaativaa pystyy opiskelemaan/tekemään" opettajan sanoin vanhemmilleni.

itseasiassa olen menestynyt paremmin kuin suuri osa luokan hikareista.

Noin huonolla toikalla voi mennä suoraan leipäjonoon.

Vierailija kirjoitti:

Noin huonolla toikalla voi mennä suoraan leipäjonoon.

Lue av-mammojen tarinat,  tuollaisella toikalla voi päästä lääkäriksi, diplomi-insinööriksi jne:D

Heikkolahjaisuus on hieman muuta kuin Ap:n luettelema asia..

Mikähän minä sitten olin? Muinaisessa peruskoulutodistuksessa minulla oli kuutoset liikunnasta, käsityöstä, kuvaamataidosta ja kotitaloudesta, fysiikasta ja kemiasta. Peruskoulu oli aivan kauheaa näiden kouluaineiden takia.  Muut numerot olivat kiitettäviä ja lukioon meno oli suuri helpotus, ei ollut enää kuvaamataitoa, kotitaloutta eikä käsityötunteja. Koululiikuntaa inhosin aina, nyt kyllä harrastan liikuntaa aktiivisesti. Ruokaa laitan+leivon mielelläni , mutta käsitöitä en tee, enkä osaa piirtää mitään..eli ehkä joku "häiriö" sillä osa-alueella.

Minulla on vaikeuksia matematiikassa, en silti ole heikkolahjainen laisinkaan, ÄO:ni on itseasiassa hieman yli keskiverron. Jos olisin jaksanut panostaa koulunkäyntiin enemmän, ylä-asteen päättötodistuksen numero olisi ollut korkeampi mutta ei se nytkään huono ole, ihan sellaista mukavaa keskitasoa.

Monen on vaikea hyväksyä heikkolahjakkuutensa. Sitten on se sakki joka uskoo että kouluista selvitään kovalla työllä. Totuus on että koulu on tietyille lastenleikkiä. Opettajat tietävät totuuden.

Vierailija kirjoitti:

Monen on vaikea hyväksyä heikkolahjakkuutensa. Sitten on se sakki joka uskoo että kouluista selvitään kovalla työllä. Totuus on että koulu on tietyille lastenleikkiä. Opettajat tietävät totuuden.

Tämä on totta osittain. Itse olen opettaja ja kyllä näen sen, että toisille vaan koulu on helppoa. Ei se aina työstä ole kiinni, harvoin itseasiassa. Omassa elämässäkin sen huomaa, kun itsellä keskiarvo huiteli jossain lähempänä kymppiä ja kirjoitin huippupaperit lukiosta. Ja töitä tein varmaan yhtä vähän kuin vitosen oppilaat. Läksyjä en edes lukiossa tehnyt kuin joskus pitkän matikan laskut, kun  pienessä ryhmässä ope huomasi laiskottelun helpommin. (tai kuvittelin, etteivät huomaa isossa ryhmässä...) Peruskoulussa en lukenut koskaan läksyjä, kokeisiin yhtenä iltana 1-2 tuntia. Uudet koulukirjat vaihtui reppuun aamulla kiireessä. Samanlaisia mun useimmat kaverit oli ja kaikilla koulu meni todella hyvin. Jostain on vain syntynyt liikuttava käsitys, että toiset lukee enemmän. Ehkä ne vaan ymmärtää asiat paremmin ja ne liittyy vanhaan osaamiseen muistikentässä. Eihän kukaan muista irrallista asiaa, ellei se kytkeydy vanhaan tietoon.

Sitten oman lapseni kohdalla olen huomannut, että vaikka lukee joka päivä läksynsä ja kokeisiin aina vähintään kaksi iltaa, niin todistus on täynnä kaseja. Ei vaan kohtuullisesta työmäärästä huolimatta pysty parempaan.

Mutta ennen kuin joku tulee tähän kiljumaan, että koulumenestys ei ole aina sama kuin elämässä pärjääminen muuten. No, ei todellakaan ole. Yleensä koulussa menestyneillä on myös paremmat tulot ja menestyksekkäämpi työura, mutta ei se mikään automaatti ole. Esimerkiksi itse olen malliesimerkki sitä, kuinka lahjakkuus koulussa opetti laiskaksi. En koskaan oppinut tekemään mitään töitä menestyksen eteen. Sen lisäksi opin perfektionistiksi eli en kestä kuin erinomaisia suorituksia itseltäni. Tämä aiheuttaa rimakauhua ja haluttomuutta tarttua haasteisiin. Jos koulussa olisinkin saanut kovasta työstä huolimatta niitä kaseja, niin osaisin ehkä aikuisiällä myös hyväksyä, että työstä huolimatta olen vain keskinkertaisen hyvä ja se riittää!