Olen kuukauden ikäisen vauvan äiti ja täysin loppu, apua en uskalla pyytää :'(

Eikö sulla ole sukulaisia/ystäviä lähistöllä?

Kuka sen huonon äidin leiman otsaasi laittaa?

Missäpäin asut, voin kyllä ainakin tulla jeesaamaan. :)

Vierailija kirjoitti:

Eikö sulla ole sukulaisia/ystäviä lähistöllä?

On kyllä ja tarjoavatkin aina tasaisin väliajoin apua, mutta enhän minä tyhmä osaa ottaa sitä vastaan :'(. ap

Vierailija kirjoitti:

Kuka sen huonon äidin leiman otsaasi laittaa?

Muut ihmiset, mutta eihän se oikeasti niin mene. En vain voi näille hölmöille ajatuksille mitään. ap

Ihan tavallisissakin kahden huoltajan perheissä ollaan väsyneitä, ja lisänä voi olla vielä vanhempien keskinäinen riitely, jota sinulla ei ole.

Pyydä apua edes sen verran, että saat levätä. Toivottavasti neuvolassa on sinulla ja lapsellasi tarpeeksi kokenut terkkari, jolta saat oikeita neuvoja ja apua. Oletko itse ajatellut, mikä tässä kaikkein raskainta on. Yksinäisyys, osaamattomuus ja epävarmuus vauvan kanssa, valvominen ... vai mikä?

Oikeastaan parempi olla huono äiti kuin väsymyksestä pimahtanut äiti.

Vierailija kirjoitti:

Missäpäin asut, voin kyllä ainakin tulla jeesaamaan. :)

Voi kiitos, olet todella kultainen

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallisissakin kahden huoltajan perheissä ollaan väsyneitä, ja lisänä voi olla vielä vanhempien keskinäinen riitely, jota sinulla ei ole.

Pyydä apua edes sen verran, että saat levätä. Toivottavasti neuvolassa on sinulla ja lapsellasi tarpeeksi kokenut terkkari, jolta saat oikeita neuvoja ja apua. Oletko itse ajatellut, mikä tässä kaikkein raskainta on. Yksinäisyys, osaamattomuus ja epävarmuus vauvan kanssa, valvominen ... vai mikä?

Oikeastaan parempi olla huono äiti kuin väsymyksestä pimahtanut äiti.

Oikeassa olet, mutta omat ajatukset sanoo ihan muuta. Valvomisella varmasti osuutta asiaan.

Meillä on tosi mukava terkkari. On vain tosi vaikea sanoa ääneen, että tarvitsen apua :'(.

Raskainta on varmaankin valvominen ja se että kaikki on uutta. Pelottaa että teen jotain väärin ja ettei vauvalla ole hyvä olla kanssani. ap

Nyt ajattele. Kumpi on huono äiti se joka ottaa apua vai se joka polttaa itsensä loppuun kun ei ota apua vaikka sitä tarvisi.

Monet aikuisetkin ovat poikki vauvan hoitamisesta vaikka tekevät sen pariskuntana. Siinä ei ole mitään huonoa tai pahaa että pyydät apua. Tahdo joku vaikka yöksi ja koeta sinä nukkua. Syötöt vaan vauvan ja toinen hoitaa muuten. Jatkossa olisi hyvä että vauvalla on muitakin ihmisiä elämässään kuin sinä. Anna muutaman luotettavan läheisen hoitaa vauvaa ja auttaa sinua. Kaikki voittavat.

Tsemppiä ap!!

Minkä ikäinen olet? Miksi isä ei ole kuvioissa?

Vierailija kirjoitti:

Nyt ajattele. Kumpi on huono äiti se joka ottaa apua vai se joka polttaa itsensä loppuun kun ei ota apua vaikka sitä tarvisi.

Monet aikuisetkin ovat poikki vauvan hoitamisesta vaikka tekevät sen pariskuntana. Siinä ei ole mitään huonoa tai pahaa että pyydät apua. Tahdo joku vaikka yöksi ja koeta sinä nukkua. Syötöt vaan vauvan ja toinen hoitaa muuten. Jatkossa olisi hyvä että vauvalla on muitakin ihmisiä elämässään kuin sinä. Anna muutaman luotettavan läheisen hoitaa vauvaa ja auttaa sinua. Kaikki voittavat.

Tsemppiä ap!!

Järjellä ymmärrän kyllä tuon, mutta sitten taas tunne sanoo muuta :'(. ap

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Miksi isä ei ole kuvioissa?

17-vuotias... Yhteisestä sopimuksesta isä ei ole kuvioissa. ap

Koeta hyväksyä apu, sillä levänneenä ja hyvinvoivana olet parempi äiti lapsellesi <3

Me kaikki tarvitsemme apua joskus, ja sinulla se aika on nyt. 

Voimia ja ihanaa vauva-aikaa Sinulle! 

-Terveisin kolmen lapsen (nyt jo teini-ikäisen) äiti.

Muista, että melkein kaikkia pelottaa ensimmäisen vauvan kanssa. Et ole tosiaan ainoa! Opit kyllä tuntemaan tuon pienen "olion" pian, ihan vain olemalla hänen kanssaan. Hyvin se menee ja pelon tunnustaminen on vain hyvä "merkki" välittävästä vanhemmasta, et ole epäonnistunut missään. Anna vauvalle paljon läheisyyttä ja pusuja, ei hän muuta vielä tarvitse!

Olet aika itsekäs ap. Sinä sinä sinä. Nyt on se kuuluisa kasvunpaikka. Nielet ylpeytesi ja ajattelet sitä vauvaasi. Totuttelet pienin askelin muiden apuun.

Tässä sinulle alkuaskeleet. Ole hyvä.

Pyydät avuntarjoajaa kylään. Kerrot, että sinulla on nyt vaikeutta jakaa vauvanhoitoa toisten kanssa ja pyytää apua. Ensin siis vain keskustelut vaikeudestasi pyytää apua. Normalisoit nämä vaikeat tunteesi.

Sitten pyydät toista aikuista olemaan vauvan kanssa sen aikaa, kun käyt rauhassa suihkussa. Suihkun jälkeen käyt katsomassa vauvaa ja tarvittaessa olet vauvan kanssa, syötät tms. Sitten kuivaat hiukset ja puet kaikessa rauhassa.

Toistat tämän toiseen kertaan samalla viikolla jonkun toisen tai saman tyypin kanssa samalla viikolla.

Muita alkuaskeleita: vauvan ollessa tyytyväinen tai nukkuessa: käyt hakemassa jätskin tms. yksin toisen vahtiessa vauvaa. Tai käyt lähikaupassa yksin. 15-20 minuuttia kerrallaan. Vähitellen itseluottamuksesi kasvaa. Huomaat, että voit luottaa myös siihen, että vauva pärjää ilman sinua ja on ok, että muutkin pitävät hänestä huolta. Eikä se ole kenenkään hyväksikäyttämistä. Ehkä joku voi sitten viedä hänet vaunukävelylle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missäpäin asut, voin kyllä ainakin tulla jeesaamaan. :)

Voi kiitos, olet todella kultainen <3. En kuitenkaan viitsi vaivata tuntemattomia ihmisiä. ap

Älä suotta, moni mielellään auttaa. Minä en ole tuon edellisen kirjoittaja, mutta auttaisin myös sinua jos asuttaisiin samassa kaupungissa. Oma vauvani oli tosi vaikea vauvaikäisenä ja muistan, kuinka se vei kaikki voimat ja masensi. Ihan iloiten voisin auttaa sinua vaikka siivoamaan/tekisin ruokaa tai nukuttaisin vauvaa että saisit itse nukkua univelkaa pois. Eikä tarvitse olla tuntematon, kyllähän siinä samalla voisi tutustua. :) Äitikavereita tuskin on koskaan liikaa.

Pyydä vain apua. Oon 31, eka vauva ja mies apuna, silti pelottaa, ahdistaa ja väsyttää hetkittäin tosi paljon. Ei tarvitse jäädä yksin. Tutustu myös äimä:n sivuihin! (Eli äidit irti synnytysmasennuksesta)

Otat vastaan avun sukulaisilta ja ystäviltäsi. Nyt. Se on ehkä helpompi, kuin neuvolan kautta pyytää apua. Eivät sukulaiset ja ystävät sinua varmasti tuomitse. Yksin ei tarvitse pärjätä. Muualla maailmassa on ihan normi, että suku auttaa. Täällä on ihmeellinen asenne, että pitäisi aina yksin pärjätä.

Et ole huono äiti! Äidinvaistosi ja huolenpitosi vauvasta toimii juuri niinkuin pitääkin; olet vastuullinen, ja sinulle on kehittynyt vahva kiintymyssuhde vauvaasi. Sinussa ei ole mitään vikaa äitinä. Se, että sanot pelkääväsi hoitaa vauvaa väsyneenä, kertoo juuri sinun vastuullisuudestasi ja huolenpidosta!

Mutta väsymys/uupumus/vähät unet sekä suuren elämämuutoksen viemät voimat (tilapäisesti) ovat tilanne, jossa SINÄ SAAT SANOA rohkeasti, että olet hyvin väsynyt. 

Soita ja kysy terkkarilta, että mistä voisit saada hoitoapua.

Kerro tilanne, että olet yksinhuoltaja. Tiedän tunteen, missä avun pyytäminen tuntuu vaikealta. Yritä jotenkin sanoa, että sinulla olisi asiaa, jota on vaikea sanoiksi pukea: että tarvitsisit vähän apua vauvan kanssa. Oikeastaan terkkarin velvollisuus on sitä sinulle järjestää jo siksikin, että olet nuori yksinhuoltaja. Kukaan ei ole viemässä sinulta vauvaa. (Voit toki tuoda tämänkin esiin keskustelussa. Huostaanottoa ei noin vain tehdä!).

Kerro ja luettele terkkarille tarkoin ne aikuiset ihmiset, jotka ovat elämässäsi läsnä. Mikäli vanhemmistasi, omista sukulaisista ei sinulle ole hoitoapua, niin rohkeasti kerro se. Jos terkkari tarjoaa sinulle (kallista) MLL:n hoitoapua, niin rahatilanteestasi riippuen voit rohkeasti ottaa sinne yhteyttä. Muista sanoa olevasi yhden lapsen yksinhuoltaja, ja ikäsi.

Muitakin ratkaisuja on. Juolahti mieleen Facebook-ryhmä, muistaakseni "Hätäkahvit", tms. jossa paikalliset äidit auttavat toinen toisiaan. Koska en ole Facessa, en tiedä systeemiä - mutta luulen siellä toimivan ryhmiä, joista saa hoitoapua.

Sinun ei välttämättä tarvitse lähteä kotoa mihinkään, jos vauvan jättäminen toiselle (vieraalle ihmiselle) tuntuu vaikealta. Mutta jo se, että saat syödä ja käydä suihkussa ilman vastuuta vauvasta, on lepoa.

Tiedän, mitä on hoitaaa vauvaa yksin 24/7. Tiedän mitä on maata kuumeessa rintatulehduksessa, ja odottaa omaa äitiä saapuvaksi hoitamaan sekä minua että vauvaa (pääsi paikalle vasta illalla, koska asuu toisella paikkakunnalla). Pelkäsin pudottavani vauvan, koska olin heikko kuumeesta. Keskitin voimat siten,  että pidin lasta täsmälleen keskellä vuodetta, ettei vahingossakaan hän olisi pudonnut lattialla. Tämä on totisinta totta. Ei ollut kirjaimellisesti ketään, kenelle soittaa.

Tulee mieleen, että ovatko lapsesi isän vanhemmat kokonaan poissuljettu elämästänne? Vaikka isä ei halua olla eri syistä johtuen lapsen kanssa tekemisissä, niin koskeeko tämä isän vanhempia?

Minäkin olin ihan hysteerisen epävarma, miten vauvaa hoidetaan. Mutta päivä kerrallaan opin tuntemaan oman vauvani. Joka päivä tulin hieman varmemmaksi vauvan hoidossa. Varsinkin sitten, kun uskaltauduin lähtemään vaunujen kanssa kaupungille; ensin bussiin nouseminen jännitti, mutta avuliaat kanssamatkustaja auttoivat vaunujen kanssa. Sitten löysin kivoja kahviloita, joissa saatoin istua ja syöttää vauvaa. Löysin myös ne kahvilat, jonne pääsi vaunujen kanssa vaihtamaan vaippaa.

Uskalla kertoa tilanteestasi terkkarille - juuri tätä varten he ovat, neuvolatoiminta on nimensä mukaista toimintaa! Et ole yksin - toivon sinulle paljon jaksamista ja kaikkea hyvää. Olet ajatuksissani.

Soita kaikille mahdollisille sukulaisillesi ja pyydä apua.  Yksin ei tarvitse pärjätä. Kaikki, joilla on ollut vauva, tietävät ja muistavat rankan tilanteen. Sitä ei ensimmäisen lapsen saanut voi mitenkään tietää. Soita nyt heti tänään. On hyvä, että olet jo tännekin palstalle kirjoittanut.