Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttävimmät tavat tuttavissanne?
19.06.2016 |
Tänne voi purkaa raivoaan puolison/vanhemman/naapurin jne. raivostuttavimmista tavoista, luonteenpiirteistä yms.
Aloitan itse kertomalla kaveristani. Kaverillani on todella pahoja ruokarajoitteita - ei siis allergioiden, vaan nirsouden vuoksi. Musta on kiva tarjota esim. jotain pientä välipalaa ja juotavaa kun joku tulee käymään, mutta tämän kaverin kohdalla meinaan menettää hermoni joka kerta. Yleinen kaava on sellainen, että kyseinen kaveri tulee kylään ja kertoo olevansa nälkäinen, kun kotona ei oikein ole mitään syötävää. Näytän kaapeistani mitä pientä syötävää olisi tarjota: esim. leipää, rahkaa, mysliä ja saan jokaisen tarjottavan kohdalla katsoa kun kaverini nyrpistää nenäänsä ja kuunnella "hyi" ja "yäk"-tyylisiä kommentteja. Kaverini käyttää siis samoja ruokatuotteita itsekin, mutta esimerkiksi rahkan täytyy olla todella pahaa vaikkei hän olisi sitä ikinä maistanutkaan, kun se ei satu olemaan Valion rahkaa... Tämä päättyy yleensä siihen että kaverini juo kupin teetä ja kertoo kuinka pahaa se on verrattuna vastaavan makuiseen teehen jota hän aina ostaa kotiinsa.
Varmasti kaikilla on jotain ruokia/ruoka-aineita joista ei pidä, mutta näin valikoitunut nirsous on ärsyttävää. Ja toivoisin, että nuori aikuinen osaisi jo kieltäytyä jotenkin muuten kuin arvostelemalla ja nyrpistelemällä nenää. Muiden kavereiden järjestämät juhlat ovat pahimpia, koska etenkin niissä koen tämän kaverini tarjoiluiden arvostelun ja nenän nyrpistelyn erittäin epäkohteliaana. Toiset ovat kuitenkin käyttäneet aikaa ja rahaa tarjoiluihin, jotka ovat oikeasti todella herkullisia. Ja kun tämä arvostelu ei rajoitu ikävä kyllä vain ruokaan, vaan esimerkiksi sisustus ja vaatetus ovat myös suosittuja arvostelun kohteita.
Haluan kuulla nyt mitkä asiat teitä ärsyttää tuttavissanne! Kaikki hyvin pienetkin ärsyttävät tavat ym ovat erittäin tervetullutta luettavaa! :)
Kommentit (48)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi naapuri on kyylännyt minua "sillä silmällä" jo kymmenen vuotta, heittää aina jotain rasvaista juttua jos satumme pihalla kohtaamaan, ja hän myös seuraa ikkunassa kun näkee minun tulevan tai lähtevän.
Todella raivostuttavan kuuloista tuollainen uskottomuudesta vihjailu ja kodin haukkuminen vielä siihen päälle! Niin kuin myös tuo naapurin ikkunasta kyttäily... Olisi varmasti kiva päästä kulkemaan rauhassa, ilman että tarvitsee kuunnella surkeita iskuyrityksiä.
Minulla on onneksi toivoa oman ärsyttävän kaverini suhteen, kun hän on vielä nuori. Toivon että iän myötä hän kasvaisi ulos tuosta arvostelevasta ja itsensä muiden yläpuolelle asettavasta käytöksestä. Vaikka kyllähän se tieto jännittää meidän ystävyyden jatkumisen puolesta, että osalla tälläinen on ihan luonteessa, eikä aikuistuminen siihen auta.
- ap
Se jos oletetaan että toinen ottaa aina yhteyttä, ja sitten mahdollisesti jopa saatetaan ihmetellä, että mikä on kun ei ole kaverista kuulunut. Voishan sitä kai soittaa takaisinkin, jos huomaa toisen soitelleen muutamaan otteeseen kuluneen viikon aikana?
Minua ärsyttää ystäväni tapa olla pesemättä käsiään tai vihanneksia yms. Ystävääni ärsyttää minun tapani pestä käteni ja vihannekset erittäin huolellisesti. Ruuan tekeminen yhdessä on mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se jos oletetaan että toinen ottaa aina yhteyttä, ja sitten mahdollisesti jopa saatetaan ihmetellä, että mikä on kun ei ole kaverista kuulunut. Voishan sitä kai soittaa takaisinkin, jos huomaa toisen soitelleen muutamaan otteeseen kuluneen viikon aikana?
Vanhempieni hienotunteisuus meitä +40v lapsiaan kohtaan on myös mennyt tälle tasolle, että he eivät enää koskaan soita. Sitten kun parin viikon päästä ehdin työkiireiltäni soittaa heille (ilman asiaa, mutta tarkistaakseni ovatko hengissä), ensimmäinen ihmetyksen aihe on joka kerta, että "kun sinusta ei ole kuulunut aikoihin". Joka kerta sanon, että mullekin päin saa soittaa.
Taustalla saattaa olla muistikuva isäni äidistä, joka terrorisoi vanhoilla päivillään koko perhettämme niin, ettei kukaan suostunut vastaamaan enää puheluihin ja kun muutimme omillemme veljeni kanssa 90-luvun alussa, ei mummulle koskaan kerrottu meidän puhelinnumeroitamme (silloin oli kuitenkin vielä ihan tavallista, ettei opiskelijakämpässä välttämättä ollut puhelinta ollenkaan koska piti olla kallis puhelinosake).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli aikoinaan " ystävätär" , joka aina tullessaan kotiini, arvosteli asuntoani. Asun yksin yksiössä ja hän jaksoi joka kerran mainita, että miten sinä voit asua näin pienessä asunnossa. Hän tukehtuisi, kun ei ole tilaa. Sitten hän ihmetteli, että miksi täytyy olla valkoinen sohva, kun se on niin vaikea väri ja miksi täytyy sisustaa niin "hienosti", vaikka asuu yksin. Punaviini kyllä maistui, kummasti sitä aina läikkyi sille vaikealle sohvalle. Toivottavasti luet palstaa ja tunnistat itsesi.
Musta oli erikoista, kun sain äskettäin kutsun (läheisen) kaverini tupareihin. Olen porukan lähes ainut seurusteleva, ja poikaystäväni oli paljon ulkomailla, tuolloin yksi harvoista viikonlopuista kun olisu ollut paikkakunnalla. Ystäväni lähettämässä kutsussa oli erikseen mainittu että valitettavasti kutsu ei ole avec, koska hänen kotinsa on niin pieni. Sen sijaan kutsuttujen listalla oli poikaystäväni paras kaveri, jonka ystäväni oli tavannut poikaystäväni kautta, ja tasan kerran tätä ennen. Pahoitin tuosta kyllä mieleni, kun niitä "avecceja" olisi varmaan tullut paikalle korkeintaan kaksi tai kolme, ja itse olin aina pieniinkin asuntoihini toivottanut hänenkin silloiset poikaystävänsä tervetulleiksi. Eri asia, jos olisi ollut tyttöjen illanvietto kyseessä tai esim vanhan kaveriporukan, mutta kun kutsui näitä uusia tuttavuuksiakin. Ja siis poikaystäväni paras ystävä kutsutaan, mutta erikseen kielletään mua tuomasta poikaystävääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni oli maailman huonoin ottamaan lahjoja vastaan. Lahjan vastaanottamisesta meni ihan vaikeeksi. Kukkia, viinipullo, tms.
Sellainen ystävä, jolla on ihan kaikki maailman vaivat puheidensa mukaan. Siis ihan kaikki! On välillä tosi raskasta kuunneltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri on vihanneskasvis ym. Kammoinen. Tein mitä tahansa ruokaa, niin hän valittaa jos siellä on "mitään vihreää eli pahaa".
Kaverini on semmoinen historiaexpertti, että tutkijatkin on aina väärässä. Mikseivät olisi, kun ystäväni on katsonut niin monta dokumenttia ihan milloin mistäkin aiheesta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puheripuli ärsyttää suunnattomasti.
Mihinkään väliin ei pääse itse puhumaan, kun toinen paasaa taukoamatta.
Luonnollisestikaan tämä kaverini ei ole kiinnostunut toisen kuulumisista ja elämästä.
Itsekeskeisyys ja toisten elämän ruotiminen 24 h. Esittää niin kivaa ja mukavaa kaikille että saa uudelta asioita ja ruotii niitä sitten muille. Kyllä on kaikki haukuttu hulluiksi, mielenvikaisiksi ja ääliöiksi. Itse on kuitenkin kaikessa paras, ihan omin sanoin.
Joo, tästä tuli ex-ystävä. Mulle riitti. Energiaa oli jauhaa omien ja muiden asioita mutta minun asioihin ei jaksanut kommentoida yhtään mitään.
A) tuttava jolla on itsediagnisoitu ärtyvän suolen oireyhtymä ja hän niin tietää miltä minusta tuntuu kun mulla on ajoittain aika vaikeakin crohnin tauti (useamman kerran olen joutunut esim. leikkauksiin).
B) tuttava joka myy verkostomarkkinoiti-aloe veraa ja joka kerta tavatessamme aloittaa pakkomyynnin ja lupaa sen litkun paransvan esim. tämän crohnin...
C) yleisesti ärsyttää tapa jossa vauvan nimeä varjellaan kuin valtionsalaisuutta ristiäisiin asti. Ja sekin että ihmiset jotka eivät lainkaan usko pitävät ristiäisiä koska "niin kuuluu tehdä".
D) tuttava jolla on samanikäinen lapsi kuin minulla (6v) eikä hän ikinä pidä mitään kuria lapselleen. Lapsi on aivan mahdoton ja vedättää (yh-)äitiään 1-0. En jaksa kovin usein edes nähdä heitä koska lapsen ja varsinkin äidin käytös on niin raivostuttaa ja koko ajan joku show päällä.
E) yks toinen yh-äiti joka ei koskaan saa muka lastaan hoitoon kun on suunniteltu tyttöjen ilta. Raahaa sitten kakaransa mukaan esim. ravintolaan syömään, kiva siinä itse juoda viiniä ja koittaa ottaa rennosti kavereiden kanssa kun omat lapset on vienyt hoitoon mutta yksi mukula vetää omaa showtaan. Tää äiti aina marttyyrina ilmoittaa "voin olla tulemattakin jos joku ei halua lasta mukaan mutta haluaisin kyllä tosi paljon tulla". Ja aina ennen kuin vaikka minä ehdin sanoa et ois oikeesti kiva olla vaan aikuisten kesken joku ehtii toivottaa tervetulleeksi. Vittu. Itse en edes kutsu tätä henkilöä enää omiin illanistujaisiini.
Lisää näitä! Alkaa itselläkin kiehumaan tarinoitanne lukiessa :D
Materialismi. Puhuu vain ostoksista 24/7, ja vielä pitkiä tarinoita kertoen. Ja merkkijuttuja tietenkin. Miten oli huomannut jonkun olevan alennuksessa ja mennyt ostamaan, ja sitten jotain oli tapahtunut. Niin tähän liittyy vielä just se että aina pitää olla joku selkkaus myyjän kanssa, joko vikaa tuotteessa tai palvelussa. Tämä ystävä ilmeisesti kokee olevansa jotenkin hieno ihminen valittaessaan, ja saadessaan sen seurauksena erityistä palvelua. Sama myös ravintoloissa, en tykkää käydä syömässä hänen kanssaan. Aina saa hävetä.
Tyyppi on vähän leuhka ja itseään korostava.
Niin ja kerran kommentoin ihan suoraan että mun mielestä shoppailu on hirveetä ajanvietettä, ja että mulle itselleni pitäis jonkun maksaa että viettäisin vapaa-aikani pyörien kaupoissa. Silti juttu jatkuu. Ei hiffannut. En myöskään kommentoi muuta kuin muminalla.
Aika moukka on kaverisi. Hieman samanlainen kun lapseni leikkikaverin äiti, joka haukkui meillä käydessään kaiken näkemänsä ja alkoi vielä vihjailemaan että minulla olisi jonkinlaista uskottomuusdraamaa jonkun tuntemattoman tyypin kanssa. Sanoin hänelle, että voin vaikka vannoa käsi Raamatulla/lakikirjan päällä etten ole harrastanut syrjähyppyjä ikinä.
En pyytänyt enää ikinä sitä lasta meille leikkimään. Syy on äidissä.