Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttävimmät tavat tuttavissanne?
19.06.2016 |
Tänne voi purkaa raivoaan puolison/vanhemman/naapurin jne. raivostuttavimmista tavoista, luonteenpiirteistä yms.
Aloitan itse kertomalla kaveristani. Kaverillani on todella pahoja ruokarajoitteita - ei siis allergioiden, vaan nirsouden vuoksi. Musta on kiva tarjota esim. jotain pientä välipalaa ja juotavaa kun joku tulee käymään, mutta tämän kaverin kohdalla meinaan menettää hermoni joka kerta. Yleinen kaava on sellainen, että kyseinen kaveri tulee kylään ja kertoo olevansa nälkäinen, kun kotona ei oikein ole mitään syötävää. Näytän kaapeistani mitä pientä syötävää olisi tarjota: esim. leipää, rahkaa, mysliä ja saan jokaisen tarjottavan kohdalla katsoa kun kaverini nyrpistää nenäänsä ja kuunnella "hyi" ja "yäk"-tyylisiä kommentteja. Kaverini käyttää siis samoja ruokatuotteita itsekin, mutta esimerkiksi rahkan täytyy olla todella pahaa vaikkei hän olisi sitä ikinä maistanutkaan, kun se ei satu olemaan Valion rahkaa... Tämä päättyy yleensä siihen että kaverini juo kupin teetä ja kertoo kuinka pahaa se on verrattuna vastaavan makuiseen teehen jota hän aina ostaa kotiinsa.
Varmasti kaikilla on jotain ruokia/ruoka-aineita joista ei pidä, mutta näin valikoitunut nirsous on ärsyttävää. Ja toivoisin, että nuori aikuinen osaisi jo kieltäytyä jotenkin muuten kuin arvostelemalla ja nyrpistelemällä nenää. Muiden kavereiden järjestämät juhlat ovat pahimpia, koska etenkin niissä koen tämän kaverini tarjoiluiden arvostelun ja nenän nyrpistelyn erittäin epäkohteliaana. Toiset ovat kuitenkin käyttäneet aikaa ja rahaa tarjoiluihin, jotka ovat oikeasti todella herkullisia. Ja kun tämä arvostelu ei rajoitu ikävä kyllä vain ruokaan, vaan esimerkiksi sisustus ja vaatetus ovat myös suosittuja arvostelun kohteita.
Haluan kuulla nyt mitkä asiat teitä ärsyttää tuttavissanne! Kaikki hyvin pienetkin ärsyttävät tavat ym ovat erittäin tervetullutta luettavaa! :)
Kommentit (48)
Yksi naispuolinen kaverini pitää mua jotenkin heiveröisenä ihmisenä noin henkisesti. Olen mies ja jotenkin nolottaa, kun se kovaan ääneen kyselee multa julkisilla paikoilla, että ei kai mua ahdista ihan hirveästi. Ei usko, kun sanon, ettei ahdista. Kun pyydän sen käymään, se tutkisi kaikki kaapit, jos en vahtisi sitä. Kyselee jokaisesta tavarasta, mistä se on peräisin. Koskee kaikkeen ja niin huolettomasti, että asioiden hajoamista saa pelätä. Sama juttu, jos sen kanssa käy kaupassa. Siellä se saattaa myös syödä ostoksia, joita ei ole vielä maksanut. Soittimeni piilotan huolellisesti kaiken varalta, kun se tulee kylään. Kaikki on jatkuvaa sähläystä. Sitten kun itse hörpin yhden oluen hermojani hoitaakseni, se ahdistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen kaveri on ärsyttävä, joka on sössinyt omat raha-asiansa ja työkuvionsa. Nykyään joutuu tekemään kahta työtä, että selviää jotenkin. Mutta se kateuden määrä joka kohdistuu meihin jotka olemme aina hoitaneet ensin koulutuksen, laskut ja työpaikat ajallaan, on oikeasti katkeraa kuultavaa. Kyseessä oikeasti tärkeä ystävä, mutta miten jaksaa häntä, jos esim. tällä hetkellä kadehtii kesälomaani?
Mulla ärsyttää yhdessä whatsapp-ryhmäkeskustelussa tää tyyppi jonka on aina pakko kertoo omista jutuistaan. Siis jos joku laittaa kuvan vaikka kalastusreissulta tyyliin: "Hienot maisemat täällä :)" niin muut ihastelevat kuvaa, mutta tää yks tyyppi kommentoi aina: "Hieno kuva! Täällä me ollaan vaan sohvalla, muksut olleet kipeitä koko päivän. Onneks minä pääsen kohta lenkille." :D Pikku juttu mut ärsyttää.
Ihmiset jaksavat valittaa samoista asioista omassa elämässään vuodesta toiseen. Jos on testattu, ettei jokin toimi, jatkavat kuitenkin samaan malliin. Ja taas voi valittaa.
Veljeni on minulle hyvin rakas mutta yksi hermoja kiristävä piirre. Hän rummuttaa jatkuvasti pöytää, kojelautaa, mitä vain. Jos mitään rummutettavaa ei ole saatavilla hän viheltää, naksuttaa kuulakärkikynää tai koputaa kantapäällään lattiaa. Kun käyn kotikotona, hänen sijaintiaan ei ole vaikea paikantaa. Suuntaa vaan sinne mistä kuuluu "Naks naks naks naks naks - kop kop kop kop kop kop kop" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni, joka puhuu päälle jatkuvasti. Jaksaa myös puhua itsestään 30min niin että toinen ei saa mitään suunvuoroa, ja jos saa keskeyttää tämä henkilön ja itsestä puhuminen jatkuu.
Multa ei oo kysytty tykkäänkö pierrä,
se on aivan ihanaa jos kalsarit ei hierrä,
kerron tämän jokaiselle vastaantulijalle,
ja pierut päästän monet, innokkaalle kuulijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi kaveripariskunta on tosi mukava ja heidän kanssaan on mukava viettää aikaa paitsi silloin, kun heidän koira on mukana. Eivät osaa silloin puhua mistään, vaan vuohottavat kilpaa 5-vuotiaan ylivilkkaan koiran kanssa. Pitää sopia ja kilpailla kumpi taluttaa ensin ja kumpi taluttaa pidemmän matkan, kumpi pyhkii koiran jne. Koiraa läähättää taukoamatta ja koittaa hyppiä pöydille ja se tälle sallitaan naureskellen ja kehuen. Sillä on varmaan adhd, kun ei nuku edes hetkeä tai ei se saa nukkua, kun pitää koko ajan vouhottaa mamilin ja isuliinin kanssa.
Yks kaveri pyytää mua aina lenkille vain peruuttaakseen hetkeä ennen. En jaksa enää sitoutua tapaamisiin, vaan vetoan kiireisiini, koska turhaa sopia mitään kun peruuttaa kumminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin ensin kirjoittaa, että miten mun miehessä ärsyttää jotkut tavat, mutta peruin ku alkoi tuntua ilkeältä oikein fiilistellä niitä pikku ärsytyksiä.
Oikeesti mua on ärsyttänyt viime aikoina aivan suunnattomasti mussa itsessäni tapa ihan jatkuvasti arvostella ihan kaikkia muita pääni sisällä, koko ajan sellanen sanahelinävirta vaan että tuokin sitä ja tuo oli jotenkin teennäinen ja ompa sannista tullu pieni, aaaargh! Kotoa opittua, siellä ne kans osaa tämän.
Jotenkin vaan hokannut että suunnattoman epäkohteliasta tuollainen. Toivottavasti kykenen kasvattamaan mun lapsen niin, ettei ainakaan sen kuullen arvosteltais muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kysyn äidiltä "Tuletko siis huomenna kolmen aikaan?" hän selittää koko päivän aikataulunsa. Joka asiassa jahkailu ja perustelu ärsyttää,jos sanon vaikka että tyttäreni ei nyt tänään jää yökylään, niin hän sanoo, että niin, ehkä se on parasta jos huomenna on ohjelmaa ja minäkin ehdin sitten tehdä töitä... joka asiaa täytyy miettiä ja perustella tarkasti paitsi ennen, myös JÄLKEEN sen, kun ratkaisu on jo tehty. Erittäin hämäläistä, mikään ei ole helppoa ja nopeaa.
Kaverini ei koskaan sano anteeksi eikä kiitos. Ei milloinkaan. Edes vaikka saisi kalliin lahjan, tai olisi kaksi tuntia myöhässä tapaamisesta. Muuten kyllä osaa olla joskus mukava, esim. sanoo että olet rakas, ja ostaa itse lahjat ajatuksella. En käsitä miten nuo kohteliaisuussanat ovat hänestä mahdottomia käyttää.
Puoliso jättää kaiken just siihen, missä kys. asiaa tai esinettä käytti viimeksi. Ja kun ei pidä mitään kiirettä siivoamisessa, niin on tosi kiva löytää pikkulapsen ainoa puhdas muki täynnä piimäksi muuttunutta maitoa! Joka helvetin päivä kaikki on levällään ja saan käyttää ensimmäisen vartin kotiintulostani siihen, että siivoan kaikki perusjutut ja laitan esim. pyykit pyykkikoriin. Vaikeaa on.
Anoppi on hoitaja, mutta tietää kaikesta enemmän kuin kukaan muu- siis omasta mielestään. Luonnollisesti lähihoitajan koulutus pätevöittää mm. kumoamaan neurologin lausuntoja jne. Aivan uskomattoman lapsellinen ja rasittava ihminen!
Kaveri on helvetin nirso, menee ihan pelleilyn puolelle illanistumiset kun toinen "ei uskalla" maistaa vaikkapa uutta teehauduketta, joka on ostettu ihan kotimaisen ketjun kaupan hyllyltä. Ymmärrän ettei minun Milky Oolong ym. maistu kaikille, mutta luulisi että jotain Liptonia saisi tämäkin nirsoilija juotua? Ei olla viime aikoina oltu kamalasti tekemisissä, yksi syy juuri se ettei tälle tyypille osaa tarjota mitään. Syö aina samaa, mautonta ja epäterveellistä einesruokaa kotonaan, ja jos mennään ulos syömään, tasan yksi ketjupaikka kelpaa ja siellä listalta aina ja ikuisesti se sama lounasannos. Aaarrrggghh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reilusti ylipainoinen kaveri, joka ei liiku koskaan mitenkään muuten kuin korkkareilla autolle ja siitä eteenpäin. Ajaa siis autolla KAIKKI matkat minne sitten meneekin, mukaan lukien muutaman sadan metrin kioskireissut. En ole edes nähnyt hänellä missään kotonakaan matalakantaisia kenkiä, saati lenkkareita.
Mitään liikuntaa ei ehdi harrastaa. Ei kuulemma kukaan perheenäiti joka tekee pitkää päivää (normaali) ja asuu omakotitalossa pysty harrastamaan. Tämä on siis täysi fakta. Ehtii kyllä istua sohvalla ja siemailla punaviiniä illat sekä viikonloput kylläjoo.
Ruokailu eineksiä myöskin siitä syystä että kukaan ei ehdi valmistaa ruokaa alusta saakka, jos käy töissä.
Aloittaa tämän tästä nutrilett-cambridge-vihannespaasto-suolihuuhtelut. Kesto noin viikon jona aikana toki tippuu joku 3 -4- kiloa.
Ylipainoa on ja pudotettavaa ilman vaakaa arvioituna 30 kiloa.
Vähän väsyttää kuunnella sitä ihmettelyä siitä kun paino vaan nousee ja polvet huutaa hoosiannaa.
Minulla on tuttavapariskunta, joka ei koskaan tule ajoissa paikalle. Eivät varmaan yritäkään tulla. Muutenkin yleinen aikaansaamattomuus on heille tyypillistä. Esim. pyydetään muuttoavuksi, eikä kämpässä ole pakattu juuri mitään eikä siivottu varmaan koskaan.
Veli ei nyt ole ihan tuttava, mutta ärsyttävä silti. Ottaa yhteyttä vain pummiakseen rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni oli maailman huonoin ottamaan lahjoja vastaan. Lahjan vastaanottamisesta meni ihan vaikeeksi. Kukkia, viinipullo, tms.
Minä oon tämmöinen. Vieno pyyntö, älä osta lahjuksia. Tosi raivostuttava tapa tyrkyttää turhuuksia ihmiselle, joka ei niitä halua, eikä koe lahjojen vastaanottamista miellyttävänä.
Minä oon tämmöinen. Vieno pyyntö, älä osta lahjuksia. Tosi raivostuttava tapa tyrkyttää turhuuksia ihmiselle, joka ei niitä halua, eikä koe lahjojen vastaanottamista miellyttävänä.[/quote]
Jokuhan ongelma tossa on jos noin ahdistaa, kannattaa miettiä mikä.
Vierailija kirjoitti:
Minä oon tämmöinen. Vieno pyyntö, älä osta lahjuksia. Tosi raivostuttava tapa tyrkyttää turhuuksia ihmiselle, joka ei niitä halua, eikä koe lahjojen vastaanottamista miellyttävänä.
Jokuhan ongelma tossa on jos noin ahdistaa, kannattaa miettiä mikä.
Minua ainakin ahdistaa lahjat parista syystä. Ensinnäkin inhoan kaikkea ylimääräistä pikkuroinaa, jota yleensä lahjaksi annetaan. Toisekseen olen huono ostamaan mitään lahjoja, varmaan ainakin osittain siksi, että en tosiaan itsekään halua saada mitään pikkutavaraa nurkkia täyttämään.
Vierailija kirjoitti:
E) yks toinen yh-äiti joka ei koskaan saa muka lastaan hoitoon kun on suunniteltu tyttöjen ilta. Raahaa sitten kakaransa mukaan esim. ravintolaan syömään, kiva siinä itse juoda viiniä ja koittaa ottaa rennosti kavereiden kanssa kun omat lapset on vienyt hoitoon mutta yksi mukula vetää omaa showtaan. Tää äiti aina marttyyrina ilmoittaa "voin olla tulemattakin jos joku ei halua lasta mukaan mutta haluaisin kyllä tosi paljon tulla". Ja aina ennen kuin vaikka minä ehdin sanoa et ois oikeesti kiva olla vaan aikuisten kesken joku ehtii toivottaa tervetulleeksi. Vittu. Itse en edes kutsu tätä henkilöä enää omiin illanistujaisiini.
Ei tarvitse olla niin tossukka ettei uskalla sanoa ettei lapsi ole tervetullut mukaan aikuisten ravintolailtaan vaikka ehtisikin kommentoimaan "vasta" tokana. Kysymyshän oli siitä että jos joku ei halua lasta mukaan. Joku ei halua.
Yhden kaverin tapa puhua lapselleen häiritsee. Hän jostain syystä tavallaan "vittuilee" pienelle pojalleen (6v), jos tämä vaikka kertoo minulle jostain harrastuksestaan ja miten on siinä hyvä niin äiti vieressä pyörittelee silmiään ja kommentoi tyyliin "niin varmaan!"
Kuitenkin tosi pieni poika vielä. Itse koitan sitte vieressä kehua kovasti ja lapsen oma äiti vaan naureskelee ikävästi. Tuntuu pahalta.
Ja mietin että MIKSI joku käyttäytyy noin??? Mitä itselle on tehty että täytyy omaa lasta lannistaa?!