Miksi kirkkoon kuuluvat säälivät kirkkoon kuulumattomia

Ihmettelen aina sitä, kun kirkkoon kuuluvat säälivät kirkkoon kuulumattomia "voivoi kun et sinä pääse kirkossa naimisiin tai kirkon hautausmaalle makaamaan etkä kummiksikaan voi tulla". 

Oman lähipiirini kirkkoon kuulumattomat ihmiset eivät ole uskossa, minä mukaan luettuna. Minua kiinnostaa kristillisessä kirkossa vihkiminen yhtä paljon kuin näitä uskovaisia kiinnostavat hinduseremoniat. Se on joidenkin muiden ihmisten usko, ei mikään minuun liittyvä asia. Omiin häihini en kaipaa ensimmäistäkään pappia tai rabbia. 
Miksi haluaisin kummiksi yhdellekään lapselle, kummin oikea tehtävähän on pitää huolta lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Arvatkaa vaan paljonko kiinnostaa opettaa asioita, jotka ovat minun silmissäni täysin huuhaata? 
Hautaustoiminta taas on kirkon vastuulla ja kaikki haudataan kirkon maille. Suomessa ruumiita ei heitetä kaatopaikalle tai järveen, eikä kirkkoon kuulumattomilla ole pakollista polttohautausta :D

Yksikin tuttuni kokee ylemmyydentunnetta kun kuuluu kirkkoon ja aikoo joskus mennä kirkossa naimisiin. Puhuu tästä siihen sävyyn kuin olisi kovinkin etuoikeutettu minuun verrattuna. Halutessani minä voisin liittyä koska tahansa takaisin kirkkoon ja mennä kirkossa naimisiin, mutta kun ei vaan kiinnosta. Se ei ole minulle tärkeää tai merkittävää, tulisi varmaan enemmän ahdistava tunne jos olisin kirkossa vihittävänä. 
Muiden häihin osallistun mielelläni, itse en halua kirkkohäitä.

Harmittaa, että uskovaiset saavat voivotella minun valintojani ja tunteitani, mutta kun minä yritän vähänkin selittää näkemyksiäni, se otetaan heti ateistin propagandana...
(Enkä muuten ole ateisti, vaikka yleensä ateisteiksi lasketaankin kaikki, jotka eivät tunnusta mitään uskontokuntaa. Olen agnostikko, uskon että jotain voi olla olemassa, mutta mikään tietämäni uskonto ei vaikuta oikealta.)