Onko suhde tuhoon tuomittu jos minua ei kiinnosta miehen harrastukset yms eika miesta minun? ei koskaan oikeestaan puhuta mistaan paitsi miehen harrastuksista siis e puhuu... ja

sama toisin päin, ja välillä annetaan ympäripyöreitä kommentteja toistemme töistä ja harrastuksista. Ja hyvin menee. Eikä ole riideltävää kun ihan eri intressit. Eli huonompana pidän sitä että tavallaan kilpaillaan samalla alalla.

jos miehessä ei tuon isompaa vikaa ole, ei kannata lähteä vaihtamaan.

Oletko saanut kaiken liian helpolla kun et osaa arvostaa vai etkö löydä omaa tapaasi elää, omia harrastuksia, omaa minuuttasi tms. ja yrität etsiä sitä toisen kautta? Tuntuu että sinun pitäis itse miettiä mielessäsi mitä elämältäsi haluat, mitä olet? Ei vika välttämättä ole miehessäsi? Suhdetta kyllä tukee ja parantaa kun voi tehdä mukavia asioita yhdessä ja viihyy toisen kanssa. Jaettu arki, elämä. Jos ei harrastuksia niin yhteinen matka kahden, yhdessä minigolfaamaan, keilaamaan, kävelylle metsään, uimaan, leffaaan tms. Seurustelkaa yhdesä, sieltä se kiintymyskin löytyy, mutta elämäsi sisältö ja tarkoitus sinun pitää itse itsellesi löytää.

Toki joskus harrastusten alkuvaiheessa on jotain kerrottu, mutta ei nyt niin kauheasti niistä juttua saa.



Keskustellaan miehen kanssa paljon kaikesta muusta lapsista, perheestä, tulevaisuuden suunnitelmista, työstä, ystävistä, sukulaisista, politiikasta, matkustamisesta, haaveista, peloista, toiveista, seksistä, rakkaudesta, elämästä yleensä ja jopa säästä.



Tärkeimmät yhteisen kiinnostuksen kohteet taitaa olla seksi ja lapset :)



Eikä meillä ainakaan suhde ole tuomittu tuhoon, päinvastoin. Rakastetaan hulluna toisiamme ja aiotaan elää yhdessä pitkä ihana elämä. Viihdytään siis toistemme seurassa kotona ja maailmalla, vaikka harastukset on kummankin oma juttu.

Ei ole tuhoon tuomittu, jos on rakkautta ja halua jatkaa. Tuossa kymmenen vuoden kohdalla on ihan normaalia kriisiytyä, eriytyä, hakea voimakkaasti erilaisuutta ja kokea myös harmia siitä, että toinen on niin erilainen. Meillä menossa ihan sama vaihe -- tuntuu, että arvot, harrastukset, tavat ja tunteet on ihan erilaiset kaikista asioista. Nyt tosin meillä tilanne jo rauhoittumassa. Kai. (Just meni mies vihaisena nukkumaan, en tiedä miksi ja väitti ettei tiedä itsekään...)

Minun mielestäni on tosi raskasta, ettei meillä ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, mutta yritän sopeutua siihen. Onhan meillä rakkautta ja lapsi ja yhteinen koti. Ja jos ajattelen asiaa pitkällä tähtäimellä (enkä " haluan olla onnellinen tässä ja nyt" ) niin uskon yhdessä pysymisen olevan onnellisuuteni ja arvojeni kannalta paras mahdollinen asia. Mutta en voi väittää sen olevan niin kaikille.



Halauksia tuhannesti!

kuuntelen mutta mä en enää viiti mitään ees kertoo kun tiiän et toista ei kerran yhtään kiinnosta.



Minä hoidan suurimman osan kotitöistä ja hoidan kaikki lasten asiat (lääkrit parturit ym ym mitä ikinä onkaan) myös miehen lapsen tapaamiset yms...



Ja kyllä ollaan näistä asioista tuhansia kertoja tapeltu nyt mies onnkeis otti hoitaakseen edes meidän raha-asiat jotka mä olen tähän vuoteen asit hoitanut...



me ei käydä koskaan missään yhdessä kun ei niistä tule kun riitaa mä yleensä nalkutan kun kaikki ei mene niin kun olen kuvitellut tai sitten suutun siitä kun mies kysyy ku pikkulapsi et ei kai tääl olla kauaa jne...



mies tahtois olla vaan kotona ja maata sohvalla ja kattoo telkkaria... kunpa se hiljanen kausi jo loppuis sitä on nyt kestäny 5 vuotta...



ap

enkä ole mitään saanut helpolla kun ei oikeestaan mitään olekkaan paitsi tietty lapset ja se mies! no okei miehen sain helpolla mutta tosiaan jos muuta ei ole niin???



harrastaisin jos jostain saisin pari kertaa viikossa laspenvahdin...

mielelläni kävisin pari kertaa viikossa puntilla ja vaikka joka ilta pyöräilemässä tai lenkillä tms... mutta kun kello on aina jotain 22 kun mies tulee kotiin niin eipä siinä paljon huvita enää mihinkään lähteä.



siitä tää nyt ei ole kiinni etteikö mulla olis mielessä itelleni harrastuksia kun vaan pääsis jollain konstilla toteuttaan ne...



joo olen ehdottanut et ti ja to olis mun punttipäivä mut jotenkin vaan ian käy niin et just sillon miehel on kiire saada oma juttunsa valmiiks kun viikon päästä on sitä ja tätä ja tota.



ja koskaan se ei lähe lasten kanssa minnekään et saisin vaikka rauhassa vaan siivota josta myös tykkään jos saan tehä sen yksin.



ap