Onkohan kukaan laskenut, mitä tulee maksamaan se itseviha,
jota ei-niin-täydellisen vartalon omaavat tuntee. Ihminen kun on psykosomaattinen olento.
Olen sellainen ihminen, että muhun vaikuttaa ympäristön mielipiteet tosi paljon. Tiedän, että bmi 25 on normaalipainon ylärajalla ja että se on itse asissa terveellisin paino jonkun tutkimuksen mukaan. Mutta mun on todella vaikea hyväksyä itseäni ja joka päivä katson itseäni lukemattomia kertoja peilin ohi kulkiessani. Mietin olenko lihonut. Kenties laihtunut. Näytänkö aivan törkeältä? Tämä juttu aiheuttaa isoa, isoa ahdistusta.
Kommentit (3)
Kaikilla se BMI ei kerro yhtään mitään, eli ehkä sitten voisit kuntoilla jotta saisit paremman itsetunnon kiinteämmän/hoikemman vartalon lisäksi?
Jos kuitenkin oikeasti tiedät että olet hyvännäköinen ja oikeanpainoinen ja epävarmuutesi on puhtaasti omassa päässäsi, niin sitten vain koetat joka päivä rohkaista itseäsi ja kuunnella ihmisten kehuja sinusta! Voit kysyä sukulaisten, kavereiden mielipiteitä ja kun he sanovat sinun näyttävän hyvältä saat lisää itsevarmuuttaa.
Mä painoin vuosia 22-24 bmi välistä. Tunsin olevani upea, koska olin aika paljon menossa ja sain todella paljon positiivista palautetta. Nykyään, kun olen hieman tuhdimpi (bmi 27) ja kahden lapsen äiti (imetykset yms. vaikuttaneet), sekä " kahlittuna" kotiin, en juurikaan kuule kehuja (paitsi mieheltäni, jota en osaa pitää luotettavana kehujana :D) ja itsetuntoni on matalammalla. Mutta edelleen tiedän olevani se sama mukava ihminen, joka on ihan kivan näköinenkin. Yritän itse muistaa kehaista ystäviäni aina silloin tällöin (ja vähän tuntemattomampiakin). Toivoisin samaa myös muilta. Muutama mukava sana nostaa toisen ihmisen päivänvireen paljon korkeammalle.
eli, kun on hieman isompi kuin tikku voi syödä hieman huolettomammin. Jos vaan vahtaa painoaan, mutta ei jatkuvasti ruokansa koostumusta (ravinteellista) voi käydä niin, ettei saa riittävästi kaikkia ravintoaineita.