millainen on tuntemasi kylmä ihminen

Minä taidan olla itse sellainen. Suhtaudun asioihin järjellä. Tunteet ovat yksityisasia. Se, joka suuttuu ensimmäiseksi, häviää. En ole kovin empaattinen. Suren korkeintaan omia ja aivan lähipiirin asioita, katastrofit jossakn kaukana eivät liikuta. Minulta ei koskaan kysytä tukea vaan korkeintaan neuvoja. Ihmettelen, miten jotkut jaksavat tehdä tunteistaan niin kamalan suuren numeron. Perusilmeeni on vittuuntunut, vaikka olisin ihan hyvällä tuulella, ja tämä vahvistaa vaikutelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä taidan olla itse sellainen. Suhtaudun asioihin järjellä. Tunteet ovat yksityisasia. Se, joka suuttuu ensimmäiseksi, häviää. En ole kovin empaattinen. Suren korkeintaan omia ja aivan lähipiirin asioita, katastrofit jossakn kaukana eivät liikuta. Minulta ei koskaan kysytä tukea vaan korkeintaan neuvoja. Ihmettelen, miten jotkut jaksavat tehdä tunteistaan niin kamalan suuren numeron. Perusilmeeni on vittuuntunut, vaikka olisin ihan hyvällä tuulella, ja tämä vahvistaa vaikutelmaa.

Kuulostat hirveältä ihmiseltä

Vainajat yleensä on kylmiä.

Seurustelen kylmän ihmisen kanssa. Aluksi hän oli ihana ja huomaavainen, mutta alkuhuuman jäähdyttyä hän muuttui etäiseksi ja kylmäksi. Hänen perus vastauksensa jokaiseen kysymykseen on "Ihan sama" tai "En mä tiiä". Hieman ärsyttää. Hän kuluttaa aikansa pelatessa. "Haluan vain kuluttaa aikaa"

Itse olen todella tunteellinen ihminen ja olemme riidelleet paljon tästä kylmyydestä. Olen jopa kysynyt, että "Haluatko, että lähden?" Silloin saan esille tunteita, joita hän ei näytä useasti. Hän pelkää, että hän jää yksin.

Rakastan häntä. Tiedän, että hän on huomaavainen ihminen. Hän ei vain näytä sitä puolta. Hän ei halaa omatoimisesti. Läheisyyttä pitää hakea.  Silti hän parasta mitä minulle on tapahtunut. Hän hyväksyy, mut just sellasena kuin olen, vikoineni päivineen.

Mahtava ihminen, hauska ja etäinen, kylmä ja kyyninen. Mutta silti.

Itse koen olevani kylmä ihminen siinä mielessä, etten ole kovin empaattinen. Sympatiaa pystyn tuntemaan mm. kaltoinkohdeltuja kohtaan, mutta jonkun kaverin miesmurheet eivät voisi vähempää kiinnostaa. Olen kuitenkin samalla todella tunteellinen, koen itselleni tärkeät asiat todella vahvasti. Kaunis musiikki saa minut kyyneliin, ja rakastan niin että sydän on pakahtua. Sitten taas toisaalta muiden ihmisten typerä käytös ja turha valittaminen saa minut äärimmäisen vihan valtaan.

En siis pysty yhtään asettumaan ystävieni asemaan, kun heillä on murheita. Yritän kuitenkin etsiä heidän murheisiinsa ratkaisuja, osittain siksi koska haluan yrittää olla ystävällinen, osittain siksi etten jaksa sitä vinkumista. Ehkä tämä ei olekaan kylmyyttä, vaan itsekkyyttä? No joka tapauksessa, tiedän olevani välillä hankala ihminen. En nyt ihan hirveä varmaan kuitenkaan, sillä ystäviä minulla on kaikesta huolimatta. Mietin kyllä usein, että miten kukaan enää jaksaa minua 😁

En siis itse pahemmin huutele omista murheistani, vaikka monesti muiden valittaessa tekee mieli älähtää että ei täällä muillakaan helppoa ole. Haluaisin itse keskustella vain yleisesti maailman ja universumin menosta sekä kaikenlaisista mielenkiintoisista ilmiöistä. Sekin v*tuttaa, että ystäväni puhuvat vain jostain opiskelijaelämästään yms p*skasta. On heidän kanssaan välillä hauskaa, mutta tuntuu että omat yritykseni keskustelunavaukseen tyrmätään vain sanomalla "en osaa miettiä tuollaisia asioita". V*ttu opettelisitte käyttämään aivojanne.