Menemme naimisiin ja mies aikoo ottaa minun sukunimeni..mitä ihmettä?
Olen menossa mieheni kanssa naimisiin, enkä halua luopua sukunimestäni. Siksi mies aikookin ottaa minun sukunimeni, koska perheellä pitää hänen mielestään olla sama sukunimi. Minusta ajatus siitä, että mies ottaisi minun nimeni on ihan järjetön. Mielestäni voimme ihan hyvin olla perhe, vaikka minulla olisikin eri sukunimi kuin miehellä ja tulevilla lapsillamme. Minulle tulee vain mielikuva siitä, että mies on ihan täysi nössö kun hän aikoo ottaa minun nimeni. En pidä ajatuksesta ollenkaan. Miten saisin miehen muuttamaan mielensä ja pitämään oman nimensä naimisiin mennessä? Hänen etunimi+minun sukunimi-yhdistelmä kuulostaa mielestäni muutenkin tyhmältä. Yhdysnimeä mies ei tahdo ottaa.
Kommentit (14)
Olisi minustakin outoa, jos puolisoni ottaisi minun sukunimeni. Yhtä outoa olisi ottaa hänen sukunimensä. En nyt kuitenkaan kieltämäänkään lähtisi.
Hänhän voi mennä exänsä kanssa naimisiin ja ottaa hänen nimensä. Niin sun ei tartte miettiä sitten noin vaikeita.
Näin oli tarkoitus myös eräällä tuttavapariskunnalla, kylläkin n. 25-vuotta sitten, mutta papin kysyttyä jossakin naimisiin aikovien pariskuntien yhteistilaisuudessa (muiden parien läsnäollessa) että kumpikos se teistä se morsian oikein onkaan, olivat päätyneet sitten ottamaan miehen nimen.
Tunnen erään miehen, joka otti vaimonsa sukunimen. Eikä sitä ole kukaan sen kummemmin ihmetellyt. Ei mikään nössö uskaltaisi tehdä noin, vaan mies, jolla on todellakin munaa tehdä toisin kuin valtaosa tekee.
Ihanan stereotyyppistä ajattelua <3
Vierailija kirjoitti:
Näin oli tarkoitus myös eräällä tuttavapariskunnalla, kylläkin n. 25-vuotta sitten, mutta papin kysyttyä jossakin naimisiin aikovien pariskuntien yhteistilaisuudessa (muiden parien läsnäollessa) että kumpikos se teistä se morsian oikein onkaan, olivat päätyneet sitten ottamaan miehen nimen.
Onneksi nykypäivänä kirkko potkisi tällaisen papin hiuksista vittuun.
Vierailija kirjoitti:
Näin oli tarkoitus myös eräällä tuttavapariskunnalla, kylläkin n. 25-vuotta sitten, mutta papin kysyttyä jossakin naimisiin aikovien pariskuntien yhteistilaisuudessa (muiden parien läsnäollessa) että kumpikos se teistä se morsian oikein onkaan, olivat päätyneet sitten ottamaan miehen nimen.
Ei ihme että kirkkovihkimisten suosio laskee koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen erään miehen, joka otti vaimonsa sukunimen. Eikä sitä ole kukaan sen kummemmin ihmetellyt. Ei mikään nössö uskaltaisi tehdä noin, vaan mies, jolla on todellakin munaa tehdä toisin kuin valtaosa tekee.
Totta. Nössöjä ovat ne miehet jotka itkevät että tuleva vaimo ei haluaisi ottaa miehen nimeä. "Mitä ne naapuritkin meistä ajattelee!"
Vai että nössö. Hienon naisen tämä mies valinnut selvästi.
Todennäköisesti käytät ahkerasti myös lausetta "Ei ole mies, eikä mikään jos ei...."
Se on muuten niitä lauseita joita miehet inhoavat eniten. Mahtava turn-off.
Mun mies otti mun sukunimen. Ei kukaan kyllä nössöksi ole haukkunut, enemmänkin rohkeaksi. Meistä siinä taas ei ole mitään ihmeellistä.
Nössö? Eipä tullut tuollainen mieleen kun meillä mieheni sanoi haluavansa ottaa minun nimeni kun mentiin naimisiin. Ja ymmärsinkin hyvin miksi halusi minun nimeni, se hänen nimensä on jotenkin vähän junttimaisen kuuloinen ja siitä oli häntä lisäksi kiusattu lapsena, väännellen siitä versioita. Halusi sitten vähemmän huomiota herättävän nimen.
Miksi minä en ymmärrä aloittajan ongelmaa. Jos miehen nössöys ei ilmene millään muulla tavalla kuin siten, että luopuu alkuperäisesti sukunimestään, niin mitä väliä sillä sitten on?
Ai niin, mutta ap onkin niitä naisia, jotka haluavat sellaisen perinteisen miehen suoraan kivikaudelta, joka hutkaisee akkaa nuijalla päähän ja rahaa kyselemättä luolaansa.
Ottaisin minäkin jos nimesi on vaikkapa Serlachius, Herlin tms.