Lue keskustelun säännöt.
Uusperheistä ja ydinperheistä
17.06.2016 |
Toisesta ketjusta bongasin monta syytöstä, suurin osa on ihan hulluja! Syytetään äitipuolta tai isäpuolta. Miksi? Ei nuo ole vastuussa lapsen onnellisuudesta vaan ne oikeat äidit ja isät! Jos äiti ottaa huonon miehen uusperheeseen ja lapsi kärsii, niin vika on pelkästään sen äidin. Sama pätee toisinpäin, jos äitipuoli osottautuu hulluksi. Ei mitään väliä onko uusperhe vai ydinperhe, huonoja vanhempia löytyy molemmista, mutta onneksi löytyy myös hyviä. Lapsi kärsii perhemuodista riippumatta paskoista vanhemmista.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Jos isä-/äitipuoli on sitä mieltä että puolison lapsi/lapset ei voi esim. lomallaan tulla oman vanhemman luokse asumaan, siis kotiinsa, niin tottakai hänessä on vika. Niin perustavanlaatuinen vika, ettei sellainen ihminen sovi ollenkaan uusperhekuvioon. Lapsella on oikeus vanhempiinsa, eikä siihen ole kellään oikeutta asettua väliin. Jos asettuu, on moraalissa vikaa.
En usko kuvion useinkaan olevan noin yksinkertainen. Jos äitipuoli ei lapsia halua, on kuviossa jotain muuta mukana, esim mies ei hoida lapsiaan tai kaataa vastuun äitipuolen niskaan tms. Mitä tahansa, mutta jokin toinen asia, jota se äitipuoli ei halua niskoilleen. Siksi hän kieltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos isä-/äitipuoli on sitä mieltä että puolison lapsi/lapset ei voi esim. lomallaan tulla oman vanhemman luokse asumaan, siis kotiinsa, niin tottakai hänessä on vika. Niin perustavanlaatuinen vika, ettei sellainen ihminen sovi ollenkaan uusperhekuvioon. Lapsella on oikeus vanhempiinsa, eikä siihen ole kellään oikeutta asettua väliin. Jos asettuu, on moraalissa vikaa.
En usko kuvion useinkaan olevan noin yksinkertainen. Jos äitipuoli ei lapsia halua, on kuviossa jotain muuta mukana, esim mies ei hoida lapsiaan tai kaataa vastuun äitipuolen niskaan tms. Mitä tahansa, mutta jokin toinen asia, jota se äitipuoli ei halua niskoilleen. Siksi hän kieltää.
Eikös tämmöinen asia pitäisi saada selville ennen naimisiin menoa? Ei kai tuollainen tilanne voi yllätyksenä tulla? Ihanko oikeasti uusperheet muodostetaan hirveässä tohinassa ja sitten ihmetellään? Tai no onhan nämä nähty. Eksäkin paukkasi uusiin naimisiin ultralyhyen tutustumisen jälkeen. Lasten vuoksi vaan toivon ettei homma pääty kyyneliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos isä-/äitipuoli on sitä mieltä että puolison lapsi/lapset ei voi esim. lomallaan tulla oman vanhemman luokse asumaan, siis kotiinsa, niin tottakai hänessä on vika. Niin perustavanlaatuinen vika, ettei sellainen ihminen sovi ollenkaan uusperhekuvioon. Lapsella on oikeus vanhempiinsa, eikä siihen ole kellään oikeutta asettua väliin. Jos asettuu, on moraalissa vikaa.
En usko kuvion useinkaan olevan noin yksinkertainen. Jos äitipuoli ei lapsia halua, on kuviossa jotain muuta mukana, esim mies ei hoida lapsiaan tai kaataa vastuun äitipuolen niskaan tms. Mitä tahansa, mutta jokin toinen asia, jota se äitipuoli ei halua niskoilleen. Siksi hän kieltää.
Eikös tämmöinen asia pitäisi saada selville ennen naimisiin menoa? Ei kai tuollainen tilanne voi yllätyksenä tulla? Ihanko oikeasti uusperheet muodostetaan hirveässä tohinassa ja sitten ihmetellään? Tai no onhan nämä nähty. Eksäkin paukkasi uusiin naimisiin ultralyhyen tutustumisen jälkeen. Lasten vuoksi vaan toivon ettei homma pääty kyyneliin.
Miten se naimisiin meneminen yhtään mihinkään vaikuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos isä-/äitipuoli on sitä mieltä että puolison lapsi/lapset ei voi esim. lomallaan tulla oman vanhemman luokse asumaan, siis kotiinsa, niin tottakai hänessä on vika. Niin perustavanlaatuinen vika, ettei sellainen ihminen sovi ollenkaan uusperhekuvioon. Lapsella on oikeus vanhempiinsa, eikä siihen ole kellään oikeutta asettua väliin. Jos asettuu, on moraalissa vikaa.
En usko kuvion useinkaan olevan noin yksinkertainen. Jos äitipuoli ei lapsia halua, on kuviossa jotain muuta mukana, esim mies ei hoida lapsiaan tai kaataa vastuun äitipuolen niskaan tms. Mitä tahansa, mutta jokin toinen asia, jota se äitipuoli ei halua niskoilleen. Siksi hän kieltää.
Eikös tämmöinen asia pitäisi saada selville ennen naimisiin menoa? Ei kai tuollainen tilanne voi yllätyksenä tulla? Ihanko oikeasti uusperheet muodostetaan hirveässä tohinassa ja sitten ihmetellään? Tai no onhan nämä nähty. Eksäkin paukkasi uusiin naimisiin ultralyhyen tutustumisen jälkeen. Lasten vuoksi vaan toivon ettei homma pääty kyyneliin.
Niin... Kyllähän tällä palstalla moni kertoo miehen muuttuneen lapsen saannin myötä, ja muutkin ongelmat ilmenevät vasta ajan kanssa.
Minä itse elän uusperheessä. Yhteisiä lapsia ei ole eikä tule, molemmilla on omia. Sanoin ennen naimisiinmenoa miljoona kertaa, että minä en sitten viihdytä enkä hoida. Mies sanoi, ettei minun tarvitsekaan. Meillä on selkeät pelisäännöt ja siksi se toimii.
Jotkut mammat hermostuvat nyt siitä, että isän luona on äitipuolena zombie, joka elää omas elämäänsä.... Sitä en kykene ymmärtämään... Jos kohtelen lapsia kunnioittavasti, niin sen pitää riittää, isäänsä lapset tulevat katsomaan, eivätkä minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos isä-/äitipuoli on sitä mieltä että puolison lapsi/lapset ei voi esim. lomallaan tulla oman vanhemman luokse asumaan, siis kotiinsa, niin tottakai hänessä on vika. Niin perustavanlaatuinen vika, ettei sellainen ihminen sovi ollenkaan uusperhekuvioon. Lapsella on oikeus vanhempiinsa, eikä siihen ole kellään oikeutta asettua väliin. Jos asettuu, on moraalissa vikaa.
En usko kuvion useinkaan olevan noin yksinkertainen. Jos äitipuoli ei lapsia halua, on kuviossa jotain muuta mukana, esim mies ei hoida lapsiaan tai kaataa vastuun äitipuolen niskaan tms. Mitä tahansa, mutta jokin toinen asia, jota se äitipuoli ei halua niskoilleen. Siksi hän kieltää.
Ei ole syy kieltää, vaan syy ottaa ERO. Halooooo???!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos isä-/äitipuoli on sitä mieltä että puolison lapsi/lapset ei voi esim. lomallaan tulla oman vanhemman luokse asumaan, siis kotiinsa, niin tottakai hänessä on vika. Niin perustavanlaatuinen vika, ettei sellainen ihminen sovi ollenkaan uusperhekuvioon. Lapsella on oikeus vanhempiinsa, eikä siihen ole kellään oikeutta asettua väliin. Jos asettuu, on moraalissa vikaa.
Esitän saman kysymyksen kuin toisessa ketjussa:
"Miksi se oma lapsi ei (pääsääntöisesti) traumatisoidu siitä, että hänet laitetaan isovanhemmille yökylään tai leirille tai whatever ja vanhemmat menevät vaikka ulos syömään tai minilomalle? Mutta se uusiolapsi on heti hyljitty ja epärakastettu ja ei-toivottu, jos tämän isä ja äitipuoli haluavat jotain vastaavaa?"
Ja jatkan, tuskin kukaan tietoisesti uusperheeseen lähtenyt kieltää puolison lapsia tulemasta kotiinsa (tai sitten viiraa pahasti). Mutta kyllä äiti/isäpuolella on ihan täysi oikeus toivoa myös aikuisten keskeistä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos isä-/äitipuoli on sitä mieltä että puolison lapsi/lapset ei voi esim. lomallaan tulla oman vanhemman luokse asumaan, siis kotiinsa, niin tottakai hänessä on vika. Niin perustavanlaatuinen vika, ettei sellainen ihminen sovi ollenkaan uusperhekuvioon. Lapsella on oikeus vanhempiinsa, eikä siihen ole kellään oikeutta asettua väliin. Jos asettuu, on moraalissa vikaa.
En usko kuvion useinkaan olevan noin yksinkertainen. Jos äitipuoli ei lapsia halua, on kuviossa jotain muuta mukana, esim mies ei hoida lapsiaan tai kaataa vastuun äitipuolen niskaan tms. Mitä tahansa, mutta jokin toinen asia, jota se äitipuoli ei halua niskoilleen. Siksi hän kieltää.
Ei ole syy kieltää, vaan syy ottaa ERO. Halooooo???!!!
Olen eri mieltä. Mieheni ei ole täydellinen, mutta en silti eroa hänestä.
Jos hän ei saa vietyä vaatteitaan pyykkikoriin, en eroa, vaan jätän hänet uimaan omissa sotkuissaan. Jos hän munaa raha-asiat, en eroa, vaan hän saa itse selvittää asiansa. Jos hän yrittää hoidattaa lapsensa minulla, en eroa, vaan jätän hänet itse selvittämään sotkunsa - miksi minä omasta kotoani lähtisin pois?
Ps. En siis kiellä mieheni etälapsia tulemasta, mutta näin logiikkani toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse olen 10 vuotta sitten lähtenyt lapsellisen miehen mukaan. Omia lapsia en pysty saamaan ja miehen lapsi on sikäli ollut minulle ihana asia. Välit ovat olleet lämpimät, olemme reissanneet paljon ja tehneet asioita ihan normaalina perheenä.
Nyt lapsi on teini, ja tilanne on muuttunut. Tuntuu etten jaksa. Teini kieltäytyy menemästä äidilleen, nyhjää vaan nurkissa ja vaatii koko ajan jotain. Minun komentamiselleni vain nauraa, miestä vähän sentään kunnioittaa. En silti aio erota miehestäni, puren hammasta ja yritän kestää tämän vaiheen. Eli kyllä, tilanteet voivat muuttua pitkälläkin aikavälillä. Ei ihminen ole mikään staattinen olento, joka aina tuntee samalla tavalla ja ajattelee samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Jos isä-/äitipuoli on sitä mieltä että puolison lapsi/lapset ei voi esim. lomallaan tulla oman vanhemman luokse asumaan, siis kotiinsa, niin tottakai hänessä on vika. Niin perustavanlaatuinen vika, ettei sellainen ihminen sovi ollenkaan uusperhekuvioon. Lapsella on oikeus vanhempiinsa, eikä siihen ole kellään oikeutta asettua väliin. Jos asettuu, on moraalissa vikaa.
No on tietenkin vika, iso sellainen! Mutta lapsen vanhempihan sellaisen valinnan on tehnyt ja hän on vastuussa lapsensa onnellisuudesta, ei tuo hullu äiti/isäpuoli. Ymmärrätkö mitä ajan takaa? Jos lapsi kärsii ilkeästä äiti/isäpuolesta niin kyllä silloin tulisi sen lapsen vanhemman katsoa peiliin ja miettiä valintaansa. Hulluja on maailma täynnä, vanhemmat voi itse valita ottaako sellaisen lapsen elämään vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No itse olen 10 vuotta sitten lähtenyt lapsellisen miehen mukaan. Omia lapsia en pysty saamaan ja miehen lapsi on sikäli ollut minulle ihana asia. Välit ovat olleet lämpimät, olemme reissanneet paljon ja tehneet asioita ihan normaalina perheenä.
Nyt lapsi on teini, ja tilanne on muuttunut. Tuntuu etten jaksa. Teini kieltäytyy menemästä äidilleen, nyhjää vaan nurkissa ja vaatii koko ajan jotain. Minun komentamiselleni vain nauraa, miestä vähän sentään kunnioittaa. En silti aio erota miehestäni, puren hammasta ja yritän kestää tämän vaiheen. Eli kyllä, tilanteet voivat muuttua pitkälläkin aikavälillä. Ei ihminen ole mikään staattinen olento, joka aina tuntee samalla tavalla ja ajattelee samalla tavalla.
Teinit ovat nyt sellaisia. Kasvatusneuvo: jätä se rauhaan. Äläkä ota itseesi.
Vierailija kirjoitti:
No itse olen 10 vuotta sitten lähtenyt lapsellisen miehen mukaan. Omia lapsia en pysty saamaan ja miehen lapsi on sikäli ollut minulle ihana asia. Välit ovat olleet lämpimät, olemme reissanneet paljon ja tehneet asioita ihan normaalina perheenä.
Nyt lapsi on teini, ja tilanne on muuttunut. Tuntuu etten jaksa. Teini kieltäytyy menemästä äidilleen, nyhjää vaan nurkissa ja vaatii koko ajan jotain. Minun komentamiselleni vain nauraa, miestä vähän sentään kunnioittaa. En silti aio erota miehestäni, puren hammasta ja yritän kestää tämän vaiheen. Eli kyllä, tilanteet voivat muuttua pitkälläkin aikavälillä. Ei ihminen ole mikään staattinen olento, joka aina tuntee samalla tavalla ja ajattelee samalla tavalla.
Oma teinini teki samaa, oltiin TODELLAKIN helisemässä. Tuntui että en jaksa enää, ja oli ihan oma lapseni.
Eli täysin normaalia on, vaikkakin erittäin rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos isä-/äitipuoli on sitä mieltä että puolison lapsi/lapset ei voi esim. lomallaan tulla oman vanhemman luokse asumaan, siis kotiinsa, niin tottakai hänessä on vika. Niin perustavanlaatuinen vika, ettei sellainen ihminen sovi ollenkaan uusperhekuvioon. Lapsella on oikeus vanhempiinsa, eikä siihen ole kellään oikeutta asettua väliin. Jos asettuu, on moraalissa vikaa.
No on tietenkin vika, iso sellainen! Mutta lapsen vanhempihan sellaisen valinnan on tehnyt ja hän on vastuussa lapsensa onnellisuudesta, ei tuo hullu äiti/isäpuoli. Ymmärrätkö mitä ajan takaa? Jos lapsi kärsii ilkeästä äiti/isäpuolesta niin kyllä silloin tulisi sen lapsen vanhemman katsoa peiliin ja miettiä valintaansa. Hulluja on maailma täynnä, vanhemmat voi itse valita ottaako sellaisen lapsen elämään vai ei.
Sitten on tilanteita, joissa se ilkeä isä- tai äitipuoli hoitaa lapsen simputtamisen niin, että lapsen oma vanhempi ei sitä huomaa. Kantelemiselle on aika iso kynnys, ja kuten vaikkapa koulukiusaamisessa, ne simputtamisen tavat ovat sellaisia että niihin on vaikea puuttua. Oman vanhemman vastuuta on aika hankala peräänkuuluttaa tällaisissa tilanteissa. Ihmettelen vain niitä aikuisia, jotka haluavat itse tällaista elämää elää: vaikea nähdä että moinen käytös heikompaa ja puolustuskyvytöntä kohtaan kumpuaisi hyvinvoivasta tasapainoisesta aikuisesta ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos isä-/äitipuoli on sitä mieltä että puolison lapsi/lapset ei voi esim. lomallaan tulla oman vanhemman luokse asumaan, siis kotiinsa, niin tottakai hänessä on vika. Niin perustavanlaatuinen vika, ettei sellainen ihminen sovi ollenkaan uusperhekuvioon. Lapsella on oikeus vanhempiinsa, eikä siihen ole kellään oikeutta asettua väliin. Jos asettuu, on moraalissa vikaa.
No on tietenkin vika, iso sellainen! Mutta lapsen vanhempihan sellaisen valinnan on tehnyt ja hän on vastuussa lapsensa onnellisuudesta, ei tuo hullu äiti/isäpuoli. Ymmärrätkö mitä ajan takaa? Jos lapsi kärsii ilkeästä äiti/isäpuolesta niin kyllä silloin tulisi sen lapsen vanhemman katsoa peiliin ja miettiä valintaansa. Hulluja on maailma täynnä, vanhemmat voi itse valita ottaako sellaisen lapsen elämään vai ei.
Sitten on tilanteita, joissa se ilkeä isä- tai äitipuoli hoitaa lapsen simputtamisen niin, että lapsen oma vanhempi ei sitä huomaa. Kantelemiselle on aika iso kynnys, ja kuten vaikkapa koulukiusaamisessa, ne simputtamisen tavat ovat sellaisia että niihin on vaikea puuttua. Oman vanhemman vastuuta on aika hankala peräänkuuluttaa tällaisissa tilanteissa. Ihmettelen vain niitä aikuisia, jotka haluavat itse tällaista elämää elää: vaikea nähdä että moinen käytös heikompaa ja puolustuskyvytöntä kohtaan kumpuaisi hyvinvoivasta tasapainoisesta aikuisesta ihmisestä.
Eiköhän nuo ole yhtä harvinaisia kuin koulukiusaamisetkin,.. Eli on olemassa, joo, mutta harvemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-äitipuolena minulla oli paljon vastuuta muttei yhtään oikeuksia. Olin vastuussa kaikesta, mutta esimerkiksi jos kehotin lasta keräämään lelut pois olohuoneesta olin kohtuuton ja minun olisi pitänyt kerätä ne itse. Piti huolehtia lapsista, mutta esimerkiksi lapsen selvästä oireilusta en saanut sanoa mitään. Vanhemmat kokivat asian niin että vihaan lasta, vaikka lapsella oli ihan selvästi koulussa ongelmia (jotka sitten purki minuun jopa väkivaltaisesti). Suhde lapsen kanssa meni solmuun, sillä vanhemmat asettuivat "lapsen puolelle" eivätkä puuttuneet lapsen ongelmiin. Edes ekaluokan todistus, jossa yksi hyvä ja loput tyydyttävää eivät soittaneet hälytyskelloja.
Mä en enää voinut ottaa sitä vastuuta, ja sanoin miehelle että jos asiat ei muutu niin valitettavasti lapsi ei ole tervetullut minun kotiin. (Minun omistama, jossa mies asui). En hyväksy väkivaltaista käytöstä minua kohtaan, ja miehen pitää ottaa vastuu omasta lapsesta. Kokeiltiin kerran niin että minä olin muualla, mutta se oli katastrofi: lapsi oli varastanut (siis ottanut vahingossa) minun korurasiasta kalliin kaulakorun, ja vienyt sen kotiinsa. En edes huomannut ennen kuin äiti syytti minua siitä että olisin muka piilottanut lapsen vaatteisiin sen korun ja muutakin tavaraa, sillä lapsi väitti minun tekevän niin.
Erohan siitä tuli.
Lapsi nyt 10v, ei asu enää kotona. Ilmeisesti otettu huostaan/sijoitettu sopimattomien kotiolojen vuoksi. Äidin luota paljastui sellainen soppa etten viitsi kertoa. Koulussa joutui kiusatuksi ekaluokasta lähtien. Isä on soittanut ja pyytänyt minulta anteeksi. Käskin pyytää anteeksi lapselta.
Itse lapsen kanssa ollaan vieläkin yhteyksissä, lähinnä puhelimen kautta. Kyselen kuulumisia, lapsi kertoo juttujaan.
Toivottavasti suhteemme säilyy, ja lapsen kasvaessa pystymme luomaan läheisen suhteen. Lapsilla ei ikinä ole liikaa tukijoita elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos isä-/äitipuoli on sitä mieltä että puolison lapsi/lapset ei voi esim. lomallaan tulla oman vanhemman luokse asumaan, siis kotiinsa, niin tottakai hänessä on vika. Niin perustavanlaatuinen vika, ettei sellainen ihminen sovi ollenkaan uusperhekuvioon. Lapsella on oikeus vanhempiinsa, eikä siihen ole kellään oikeutta asettua väliin. Jos asettuu, on moraalissa vikaa.
No on tietenkin vika, iso sellainen! Mutta lapsen vanhempihan sellaisen valinnan on tehnyt ja hän on vastuussa lapsensa onnellisuudesta, ei tuo hullu äiti/isäpuoli. Ymmärrätkö mitä ajan takaa? Jos lapsi kärsii ilkeästä äiti/isäpuolesta niin kyllä silloin tulisi sen lapsen vanhemman katsoa peiliin ja miettiä valintaansa. Hulluja on maailma täynnä, vanhemmat voi itse valita ottaako sellaisen lapsen elämään vai ei.
Sitten on tilanteita, joissa se ilkeä isä- tai äitipuoli hoitaa lapsen simputtamisen niin, että lapsen oma vanhempi ei sitä huomaa. Kantelemiselle on aika iso kynnys, ja kuten vaikkapa koulukiusaamisessa, ne simputtamisen tavat ovat sellaisia että niihin on vaikea puuttua. Oman vanhemman vastuuta on aika hankala peräänkuuluttaa tällaisissa tilanteissa. Ihmettelen vain niitä aikuisia, jotka haluavat itse tällaista elämää elää: vaikea nähdä että moinen käytös heikompaa ja puolustuskyvytöntä kohtaan kumpuaisi hyvinvoivasta tasapainoisesta aikuisesta ihmisestä.
Eiköhän nuo ole yhtä harvinaisia kuin koulukiusaamisetkin,.. Eli on olemassa, joo, mutta harvemmin.
Ok. No, koulukiusaamisesta seuraavat ongelmat ovat niin valtavia, että asiaa pyritään ratkomaan lähes kaikissa ensimmäisen maailman maissa.
Jos isä-/äitipuoli on sitä mieltä että puolison lapsi/lapset ei voi esim. lomallaan tulla oman vanhemman luokse asumaan, siis kotiinsa, niin tottakai hänessä on vika. Niin perustavanlaatuinen vika, ettei sellainen ihminen sovi ollenkaan uusperhekuvioon. Lapsella on oikeus vanhempiinsa, eikä siihen ole kellään oikeutta asettua väliin. Jos asettuu, on moraalissa vikaa.