Lue keskustelun säännöt.
Vaimo pettää, mutten haluaisi eroa.
Umpikuja
17.06.2016 |
Tänne palstale on kiva purkautua, koska sen voi tehdä anonyymisti ja vapautuneesti. Hyvällä säkällä voin saada joitain käytännöllisiä vinkkejä.
Meillä on takana yhteistä avioliittoa jo 14 vuotta, kaksi vanhempaa poikaa ja yksi ihana yksivuotias tyttö iltatähtenä. Avioliittomme on ollut sitä tyypillistä ylä- ja alamäkeä sekä turruttavaa arkea. Pieniä kriisejäkin, joista on päästy ohi yhteistyöllä.
Viime syksynä tapahtui kuitenkin jotain vakavampaa. Vaimoni oli kavereidensa kanssa 40v synttärimatkalla Espanjassa, jossa hän railakkaan bilettämisen jälkeen päätyi toisen miehen sänkyyn. Matkan jälkeen vaimoni halusi vakavasti keskustella kanssani parisuhteestamme. Han sanoi ettei ole tyytyväinen siihen ja haluaisi joko avioeron tai vapaan suhteen. Kysymys oli minulle tietenkin shokki, vaikka jotain hieman aavistelinkin. Kieltäydyin molemmista vaihtoehdista ja sain hänet taivuteltua vielä jatkamaan ja löytämään ratkaisun.
Reilun parin kuukauden päästä näin vahingossa pienellä uteliaisuudella lisättynä hänen auki jättämänsä FB-keskustelun, missä hän kaiholla muisteli sitä Espanjan kokemustaan. Se oli isku vyön alle. Olin epäillyt että jotain sellaista olikin tapahtunut, mutta järkytyksekseni kyse ei ollutkaan mitättömästä kokemuksesta vaan jostain jonka yli ei pääse.
En ottanut asiaa puheeksi hänen kanssaa, vaan menin yksin parisuhdeterapiaan. Siitä oli kyllä apua omanarvontunnon kasaamisessa ja olihan se ammattilaisen empatiakin ihan aidon tuntuista. Terapian pohjalta sain itselleni selväksi, että haluan antaa hänelle anteeksi ja valloittaa hänet uudestaan. Tavalla tai toisella. Terapeutin vinkkien mukaan kirjoitin hänelle kirjeen, jossa kerroin mitä tiedän ja miten haluaisin edetä. Kirje oli hyvä idea, koska suullisesti kerrottuna hän olisi keskeyttänyt ennen kuin saan asiani kerrottua.
No. Hän oli loukaantunut siitä, että luin hänen viestejään ja pahoillaan siitä, että sain tietää asiasta. Mitään katumusta itse teosta ei ollut, joten anteeksiantoonkin oli pitkä matka. Hän suostui kerran käymään samalla terapeutilla, muttei suostunut tulemaan sinne kanssani kuten olis terapeutin kanssa suunnitellut.
Kevään aikana tilanne tavallaan hautautui muihin kiireisiin ja välillä meillä oli silminnäden tyydyttävää seksiäkin. Yksivuotias lapsemme otti aika paljon huomiota itselleen. Nyt asia on noussut uudestaan esille, kun hänen hyvä ystävänsä on löytänyt uuden miehen. Hän kertoi olevansa kateellinen siitä rakkauden tunteesta mitä hänen ystävänsä nyt tuntee. Hän myös kertoi, että minun kanssa hän on vain ja ainoastaan lasten vuoksi. Myöskään meidän välinen seksi ei anna hänelle mitään.
Hän kertoi eilen, että katsotaan tilannetta kesän yli ja päätetään sitten erotaanko vai ei. Samaan aikaanhän on jo luonut ystävistään turvaverkon ympärilleen, jotka ovat ainakin lupautuneet tukemaan häntä ratkaisussaan. Ehkä jopa kannustavat, koska heidän ei oikeasti tarvitse kantaa vastuuta seurauksista.
Ja mitä minä teen. Ei turvaverkkoa ystävistä. Kirjoita Vauva-palstalle anonyyminä. Onko se säälittävää? Jotkin sivistyneet neuvot olisivat nyt paikallaan.
Jos ero tulee, se tulee olemaan vaikeaa. Menetämme yhteisen ihanan kotimme. Joudun elämään erillään lapsistani ainakin osan aikaa. Taloutemme romahtaa, enkä tiedä jaksanko enään nykyistä stressaavaa työtäni. Sillä tuskin on enään mitään arvoa sen jälkeen.
Elämäni hirvein kesäloma edessä!
Kommentit (11)
Voi ei. Kyllä sun täytyy päästää vaimo vapaaksi, ei se sua enää rakasta. Kärsit vaan itsekkin tollasessa suhteessa. Aina ero on kamalaa, mutta siitä toipuu aikanaan. Tsemppiä ja rakkautta sun tulevaisuuteen toivottelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa kurja olo puolestasi. Samalla ihailen suoraselkäisyyttäsi ja vahvuuttasi, harmi ettei vaimostasi tunnu löytyvän nyt samaa tahtoa avioliittonne eteen. Tuon korostamisen, että on kanssasi vain lasten takia, voi tulkita joko rehellisyydeksi, tulevaisuuden ennakoimiseksi tai puhtaaksi ilkeydeksi.
Tuosta tilanteesta voi asiat kääntyä nyt kumpaan suuntaan vain. Ehkä hän todella käyttää kesän miettiäkseen kuinka haluaa jatkon menevän, siinä mielessä peli ei ole menetetty. Jos hänellä olisi varmuus erosta ja uudesta onnellisesta (?) elämästä ilman sinua, luulen että hän hyödyntäisi jo kesän elääkseen "kuumaa sinkkuelämää". Jos suinkin vielä jaksat ja koet avioliittonne sen arvoisena (mitä varmasti onkin, tästä takapakista huolimatta!), niin koita pysyä positiivisena, muistuta käytökselläsi niistä asioista mitä hän sinussa arvostaa, muistuta että ole valmis tekemään töitä liittonne eteen ja annan hänelle sopivasti liekaa. En näe että avoin liitto olisi ratkaisu tämänhetkiseen tilanteeseen eikä se sinustakaan ollut hyvä vaihtoehto ja toivottavasti hän ymmärtää sen, sen kaltaista vapautta en tarkoitakaan, mutta jos hänelle tuntuu tärkeältä saada "omaa aikaa" (yhtä lailla se olisi arvokasta varmasti sinullekin), tapaamisia ystävien kanssa, omia harrastuksia, bileiltoja, niin koita luottaa häneen vielä sen verran, että suot ne hänelle. Toivottavasti hän osaa olla luottamuksen arvoinen ja kesän viiletessä syksyyn, tuttu ja turvallinen kotielämä alkaisikin näyttäytyä houkuttelevimpana vaihtoehtona.
Voisin kertoa esimerkin ystäväni tilanteesta, jolle myös iski vapaudenkaipuu ja kyllästyminen perhe-elämään 40 vuoden iässä muutamia vuosia sitten. Ihastui toiseen mieheen, tämä kehittyi salasuhteeksi, josta aviomies ei tiennyt mitään. Kotona kuitenkin ahdisti olla, hän heilui menemään ties missä, bailasi, kyläili ystävillään ympäri Suomen (joille ei perhe-elämältä ollut ollut mielestään aikaa), viestitteli ja soitteli salapuheluita tämän toisen miehen kanssa, joka myös varattu... Me asiasta tietävät ystävät koitimme muistutella mitä on tekemässä ja että kotona odottaa aivan upea mies (todellakin mahtava tyyppi, jota ei edes tämä ystäväni koittanut kieltää), mutta kaikki nähtiin, että hän oli vaan niin ahdistunut ja jollain tavalla masentunut, että se joku kriisi hänen piti vaan käydä läpi eikä meidän sanomisemme valitettavasti mitään muuttaneet. Tätä vaihetta kesti lähes vuoden, kunnes hän sai on-off-salasuhteesta tarpeekseen, jätti tämän toisen miehen ja halusi keskittyä oman avioliiton parantamiseen. Tämä tapaus ei valitettavasti siinä mielessä kääntynyt hyväksi, että siinä kuin mies oli antanut ystäväni tehdä niitä omia juttujaan, oli sitä epävakaata elämää kestänyt liian pitkään, nainen oli liian pitkään hylännyt perheensä, että miehen usko ja yrittäminen oli siinä vuoden mittaan jo hiipunut. Miehen toimesta avioero pantiin siis vireille ja nainen on edelleen aivan rikki, kun ymmärtää, että omilla toimillaan ja omalla kriisillään on kaiken aiheuttanut - vaikkei mies edes tiedä tästä salasuhteesta.
No, toivottavasti teillä käy paremmin, sinä jaksat säilyttää uskosi liittoonne ja vaimosi puolestaan uudelleen löytää sen. Valmistaudu kuitenkin jollain tapaa pahimpaan, mutta muista myös elää omaa elämääsi siinä ohessa. Koita nauttia kesästä, loppujen lopuksi kuitenkin aika vähän on enää sinun käsissäsi.
Eikä muuten ole ollenkaan säälittävää kirjoittaa tänne, kirjoitat hyvin ja osaat hienosti avata tuntemuksiasi sanoiksi. Toivottavasti saat apua ajatustesi järjestelyyn! Tsemppiä!
N42
Eiköhän sun vaimo ole loukannut teidän liittoa jo tarpeeksi. Rupea keräämään sisua eroon. Hän tuskin saa sitä villiä sinkkuelämää, jota kaipaa vaikka eroaisitte, joten varaudu myös siihen että kinuaa sinua myöhemmin takaisin.
Toivottavasti ei tuonut sinulle mitään tautia tuliaiseksi. 🙁
Kannattaa alkaa valmistautua itse eroon henkisesti ja antaa vaimon mennä. Eihän tuossa ole mitään järkeä enään. Vaimosi luo nytten tukiverkostoja ja valmistautuu itse eroon, jättää sinut kun on tarpeeksi vahva ja pystyy siihen (ainakin kuulostaa siltä). Vaimosi toiminta kuulostaa ihan omalta edellisessä suhteessa, meillä ei kyllä ollut lapsia. Kävi miestä sääliksi ja oli itsellä morkkis mitä on tullut tehtyä.. Halu lähteä oli suuri mutta kun näkee toisen yrittävän nii ei se ole niin helppoa pistää hommalle loppua ja olla se "pahis".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia!
Elä omaa elämääsi hetki. Koita "unohtaa" puoliso kuitenkin siten ettette unohda perhettä. Ota omaa aikaa ja koita pitää pääkylmänä. Älä missään nimessä ala mielistelemään, kiristämään otetta puolisosta tai muuten seuraamaan mustasukkaisesti. On melko varmaa, että puolisosi käy tässäkin välissä vieraissa. Anna käydä ei se värkki siitä miksikään kulu. Ja jos näyttää että sinullakin olisi vientiä, niin käy ihmeessä kokeilemassa onko se ruoho aidan takana parempaa. Katso puolen vuoden päästä mikä on tilanne. Muista vain kunnioittaa puolisoasi myös alamäessä ja varmista että hän tietää että sä olet edelleen olemassa kun tämä vaihe elämässä on ohi. Jos asiat on mennäkseen hyvin niin sitten ne menevät hyvin.
Varaudu kuitenkin henkisesti, että asiat ei mene hyvin. Pääasia on että tietää tehneensä kaiken ydinperheen säilymisen eteen :)
Voimia!
Elä omaa elämääsi hetki. Koita "unohtaa" puoliso kuitenkin siten ettette unohda perhettä. Ota omaa aikaa ja koita pitää pääkylmänä. Älä missään nimessä ala mielistelemään, kiristämään otetta puolisosta tai muuten seuraamaan mustasukkaisesti. On melko varmaa, että puolisosi käy tässäkin välissä vieraissa. Anna käydä ei se värkki siitä miksikään kulu. Ja jos näyttää että sinullakin olisi vientiä, niin käy ihmeessä kokeilemassa onko se ruoho aidan takana parempaa. Katso puolen vuoden päästä mikä on tilanne. Muista vain kunnioittaa puolisoasi myös alamäessä ja varmista että hän tietää että sä olet edelleen olemassa kun tämä vaihe elämässä on ohi. Jos asiat on mennäkseen hyvin niin sitten ne menevät hyvin.
Varaudu kuitenkin henkisesti, että asiat ei mene hyvin. Pääasia on että tietää tehneensä kaiken ydinperheen säilymisen eteen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä on että naiset aina kannustaa naimisissa olevaa ystäväänsä eroamaan? Silloinkin kun miehessä ei ole mitään vikaa. Erotaan pelkästään siksi kun on tylsää. Niin, lapsethan jää yleensä äidille. Eroaminen on naisille helpompaa. Ei tarvitse olla hyvä syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta toivon että jokainen keski-iän kriisiä poteva nainen lukee tämän. Tuntuu olevan vallassa käsitys, että vain naisen onnella on merkitystä, mies jaksaa kyllä kaikki oikut.
Tsemppiä AP!
Olen huomannut saman. Mies on aina se sika josta pitää päästä eroon.
En osaa auttaa, mutta toivon että jokainen keski-iän kriisiä poteva nainen lukee tämän. Tuntuu olevan vallassa käsitys, että vain naisen onnella on merkitystä, mies jaksaa kyllä kaikki oikut.
Tsemppiä AP!