Kyllä kun katsoo kuvaa piestyistä Mussolinista ja tämän vaimosta niin herää kysymys ihmisyydestä!

What goes around comes around.

Oikein tai ei.

Samaa olen miettinyt. Toisaalta ymmärrän hyvin ihmisten halun kostaa ja sen miten se purkautuu (vaikkapa kuoliaaksi pahoinpidellyt keskitysleirien vartijat yms.). Ei ole mustavalkoista.

Silloin on mielestäni oikein, jos ko. henkilö on itse tehnyt ensin rikoksen toista ihmistä kohtaan. Esim. pahoinpidellyt, murhannut, raiskannut/hyväksikäyttänyt. Selkään taputtelu tai hyysääminen ei paranna rikollisten tapoja ainakaan.

Hate breeds hate, kikkelis kokkelis ja mitäs läksi.

Ehkä me ymmärtäisimme paremmin jos olisimme eläneet jonkun tyrannin hirmuhallinnon alla.

Mussolini ei ole mitenkään verrattavissa Hitleriin, Staliniin, Mao Zedongiin tai Pol Potiin. Lähempänä George W. Bushia tai Vladimir Putinia.

Kaiken sen jälkeen mitä Benito 'Il Duce' sai aikaan  ,kukapa jaksaisi sääliä (häntä  kohtaan ainakaan)  enää kuolleena varsinkaan tuntee. Rakastajattarestaan en tiedä, mutta tuskin on ihan pulmunen ollut hänkään.

Koston oikeudenmukaisuuden eettiset pohdinnat jättäisin siis kyllä ainakin  Beniton kohdallaan sivuun, enkä oikein sanoisi sitäkään ,etteikö se olisi ollut niinä hänen luomansa systeemin luhistumisen aikoina ihan ymmärrettävä.

Tukija-Adolfin loppu siellä  'ystävämaassa'  olisi ollut varmasti vielä hirvittävämmän näköistä jälkeä katseltavaksi ,jos joku vain  olisi päässyt sen koston toteuttamaan.

Siinä sodassa kuoli kymmeniä miljoonia ihmisiä. Jotenkin Mussolini ei kuulu niihin joita eniten surisin. Mitenkään siis välttämättä että hän olisi ollut Hitlerin, Stalinin et al. tasoinen murhamies.

No se ei varmaan paljon lohduta, mutta ainakin siinä vaiheesa Mussolini oli jo kuollut. Eli ei hakattu elävältä. Olen ehkä kummallinen, mutta en itse välitä mitä ruumiilleni tapahtuu kuolemani jälkeen. En ole enää paikalla kokemassa sitä. Tietysti se voi olla järkyttävä juttu eloonjääneille sukulaisille, mutta itse uhria se ei enää kosketa.

Vierailija kirjoitti:

Siinä sodassa kuoli kymmeniä miljoonia ihmisiä. Jotenkin Mussolini ei kuulu niihin joita eniten surisin. Mitenkään siis välttämättä että hän olisi ollut Hitlerin, Stalinin et al. tasoinen murhamies.

Omalla reviirillään muuten, kyllä oli.*huom. eihän Adolfkaan henkilökohtaisesti ja itse omin käsin ( tiettävästi ainakaan)  ketään siellä Saksassa silloin vallassaoloaikanaan  murhannut, hän vain antoi kaikille niille murhille oikeutuksen.

Muut huolehtivatkin sitten aivan kaikesta:suunnittelusta lähtien, aina toteuttamisiin asti...Hitler osasi muuten taitavasti suunnata vaalipropagandakampanjansa aivan laskelmoiden vast'ikään äänioikeuden saaneeseen äänestäjäryhmään:Saksan naisiin.

Heihin hän osasikin vedota  hyvin taidokkaasti . Olavi Paavolainen kirjassaan "Kolmannen Valtakunnan vieraana" (saa lainaksi luultavasti ,ainakin tilaamalla vielä kirjastosta) antaa hyviä aikalaiskuvauksia,esim  juurikin eräästä tuollaisesta nimenomaan 'Saksan äideille ja naisille' suunnatusta propagandatilaisuudesta.

Hän sai siellä hartaan kuulijakuntansa ja kannattajattariensa 'saksalaisten kansansielujen' kielet värämään voimakkaan emotionaaliseen sointiin ja kymmenettuhannet liikuttuneet sydämet hyrskyivät ilosta ja naiseuden jalon tehtävän ja kutsumuksen onnesta..."Saksan hyväksi"(kuinkas muutenkaan)

Itse asiassa monestakin saksalaisesta  aviomiehestä tuli lopulta Kansallissosialistisen puolueen jäsen juuri vaimonsa suostuttelun kautta,vaikkeivat ehkä  aluksi olleet paljon korvaansa lotkauttaneet kansallissosialistien rivijäsenten  tavanomaisille puheille, ja istuivat ehkä mielummin  vain olutkapakoissaan.

Ketkäpä muuten sitä 'Johtajan'  tuloa aina johonkin kaupunkiin parhaisiinsa sonnustautuneina olivat aina kukittamassa-eivät miehet ainakaan...