Lue keskustelun säännöt.
Surettaa koska ei tunnu siltä että ketään kiinnostaisi mitä minulle kuuluu tai ylipäätään välittäisi minusta
16.06.2016 |
Toki oma perhe välittää ja itsekin rakastan heitä yli kaiken, mutta noin muuten.
Kukaan ei ole aidosti kiinnostunut. Ei tule kysymään miten menee, paitsi ehkä silloin, kun tarvitsee minusta jotakin. Olisi kiva jos joku joskus ikävöisi minua. Itse ikävöin niin paljon muita ihmisiä.
Minulla on melko paljon kavereita ja yritän itse tehdä aloitteita keskusteluihin ja tapaamisiin. Suurimmassa osassa tapauksista tulen torjutuksi. On mukamas jotain muuta menoa tms. En ole kenellekään se rakkain. Tämä tekee elämästä aika merkityksettömän tuntuista.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Hei, mitä sulle kuuluu? Mullakin on ihmisen ikävä...
Aika haikeaa ja yksinäistä kuuluu. Yritän nyt kuitenkin piristyä ja keitän teetä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus on itselläkin samanlainen olo, onneksi on se oma perhe <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, mitä sulle kuuluu? Mullakin on ihmisen ikävä...
Aika haikeaa ja yksinäistä kuuluu. Yritän nyt kuitenkin piristyä ja keitän teetä. ap
Mä jo juon kahvia terassilla (omalla), onneksi on sen verran tekemistä ettei ehdi suremaan. Illat on pahimmat kun iso talo huokailee tyhjyyttä.
Mä oon lakannu tukeutumasta ihmisiin ja odottamasta, että he täyttäisivät henkisiä tarpeitani. Keskityn omiin juttuihini ja haluan olla paljon omassa rauhassa. Nautin ihmisten seurasta, olen läsnä hetkessä ja mulla on ihmisten kanssa hauskaa esim. työpaikan kahvitunneilla. Mut en odota mitään.
Jotkut soittelevat mulle niin usein, etten aina jaksa vastata ja olen sanonut sen heille ihan ystävällisesti.Olen työpäivän jälkeen usein niin väsynyt, etten edes jaksaisi olla ihmisten seurassa. Kuuntelen omaa jaksamistani ihmisten kanssa. Harkitusti tapaan joskus ystäviäni. Ei ole yksinäinen ja epätoivoinen olo kun toimin omaehtoisesti ja itseäni kuunnellen. Nuorempana olin epätoivoinen ja mulla oli kohtuuttomat odotukset ihmisiä kohtaan.
Kyllä uskon, että löydät rakkautta, mutta ei keneltä tahansa ja epätoivoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Toki oma perhe välittää ja itsekin rakastan heitä yli kaiken, mutta noin muuten.
Kukaan ei ole aidosti kiinnostunut. Ei tule kysymään miten menee, paitsi ehkä silloin, kun tarvitsee minusta jotakin. Olisi kiva jos joku joskus ikävöisi minua. Itse ikävöin niin paljon muita ihmisiä.
Minulla on melko paljon kavereita ja yritän itse tehdä aloitteita keskusteluihin ja tapaamisiin. Suurimmassa osassa tapauksista tulen torjutuksi. On mukamas jotain muuta menoa tms. En ole kenellekään se rakkain. Tämä tekee elämästä aika merkityksettömän tuntuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kivoista kommenteista. Itkettää vaan :( Mutta ehkä se menee ohi kun hetken rypee itsesäälissä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ihan samanlainen tilanne. Ketään ei kiinnosta, ei edes oma perheeni välitä minusta tai kuulumisistani.
Kun kerroin äidilleni että odotan toista vauvaa hän tokaisi vain että saahan siitä lapsesta rahaa ja lisäsi vielä että häntä ei kiinnosta.
Kavereita on jonkin verran, mutta ei oikeastaan ainuttakaan naispuolista. Välillä itkettää tämä yksinäisyys, mutta minkäs sille tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"pusu poskelle kaikille yksinäisille naisille"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin ei ole edes sitä perhettä
Hei, mitä sulle kuuluu? Mullakin on ihmisen ikävä...