Vanhempien outo kasvatustapa

Voin vain kuvitella miten turhauttavaa tuollainen tunteiden mitätöinti on ollut. Ihan suututtaa puolestasi. Oma äitini oli osittain samanlainen, mutta hän on muiden tunteiden mitätöinnin ohella jumalaton draamakuningatar.

Meillä oli samanlaista, mutta minua tuo ei kauheasti ole onneksi lapsuuden jälkeen haitannut. Ja koskaan en sopeutunut siihen lapsuudenkodin tyyliin, vaikka kaikki muut, mm. 2 veljeäni, olivat sellaisia hiljaisia ja sisäänpäin kääntyneitä, ihan erilaisia kuin minä. Minä olin vaan itsepäisesti mikä olin, ja sitten huomasin ilokseni, että kodin ulkopuolisessa maailmassa muutkin ihmiset kommunikoi, eivätkä vain mökötä.

Samanlaista meilläkin. En oppinut varomaan sanojani, enkä myöskään riitelemään. OIin päälle kolmikymppinen kun löysin rinnalleni ihmisen, joka avasi silmäni käyttäytymiselleni: mököttäminen ja hiljaa möllöttäminen eivät ole toimivia keinoja riitatilanteessa, eikä ole ok sanoa toista paskaksi. Aika monta vuotta sain harjoitella, että kykenin sanoittamaan tunteita ja luottamaan siihen, että toinen ihan oikeasti tajuaa miltä minusta tuntuu ja voimme puhua asiasta niin, ettei toinen vain lähde kävelemään ja jätä minua yksin. Ihan järkkyä että joutui tuollaista perusasiaa harjoittelemaan aikuisena. :O

Minulla vanhemmat ovat jo kuolleet. Muistan vanhempieni riidoista sen, että he olivat vuoronperään päiväkausia teillä tietymättömillä.

Veljeni veti herneen nenään kun pyysin häntä auttamaan minua ja lupasin maksaa siitä hyvästä vielä kunnon palkkaakin ilman, että olisin teettänyt pimeää työtä. Veljeni kommenteista olen saanut kuvan, että hän pitää minua pyrkyrinä koska olen halunnut itselleni parempaa elämää ja iloisemmaksi perheen. Emme ole olleet veljeni kanssa tekemisissä kymmeneen vuoteen.

En tiedä, ilmoittavatko sitten poliisit aikanaan toiselle sisarukselle jos toiselta lähtee henki? Minunhan lähiomaiset ovat käsittääkseni perheeni ja hän on puolestaan vanhapoika.

Muistuu vielä mieleen kun minä yritin ojentaa häntä lapsena koska hän oli repinyt paperinukkeni. Annoin hänelle korvapuustin ja hän leikki viikon kuuroa. Tottakai sain selkääni ja äitini teki kaikkensa hoitaakseen veljeäni.

Eli toivot, että vanhempasi olisivat riidelleet kanssasi, huutaneet, raivonneet, mitätöineet sanomisesi, rikkoneet sinulle tärkeitä esineitä ja uhkailleen väkivallalla sen sijaan, että he poistuivat paikalta ja antoivat sinun kiukuta itseksesi.

Sinä sanoit todella ilkeitä asioita eli sait ilmaista tunteitasi ja äitisi totesi, että älä marise eli hänkin ilmaisi tunteitaan. Hänen mielestään kiukkusit niin turhasta, ettei kannattanut edes lähteä kisaan mukaan,

Vanhemmillasi oli mielessä neuvo, jonka mukaan "valitse taistelusi". Älä siis ryhdy sellaiseen riitaan, mistä ei ole mitään hyötyä.