Syön ahdistukseen!!! APUA

Minulla sama tilanne. Meillä on mennyt joulualusajoista lähtien riitojen merkeissä mieheni kanssa. Meillä ei ole enää seksielämän koska mies ei kertakaikkiaan (halunnut) oppinut huomioimaan inga. Minun olisi pitänyt olla valmis kuin pornonaiset, tuosta noin vaan miehen muniin kiinni ja lutkuttamaan tai missä vaan köyrimään kuiviltaan. Eniten ärsytti se, ettei mies tajunnuteikä tajua minun saavan touhusta mitään muuta kuin virtsatulehduksia. Hän kuvittelee, että esileikki on se kun työntää sormen sisään kuivaan tavaraan ja sylkäisee kouraan ja hieroo sylkisellä kouralla toosaa märemmäksi.

Eilenillalla kävi sitten ilmi, että mies on tavannut toisen naisen. Hän alkoi äsken pakkaamaan vaatteitaan.

Jos olisin mies riipaisisin kunnon kännit ja haistattaisin vatut koko maailmalle. Koska olen nainen haaveilen helpottavasta hetkestä tarjoussuklaarasian kanssa. Toivon saavani edes siitä lohtua. Koska olen nainen, minut määritellään ja tuomitaan sitten kun kiloja on karttunut sen vuoksi, että olen lohduttanut itseäni syömällä suklaata.

Lasten vuoksi pitäisi kasetin pysyä kasassa. Nyt on sellainen tunne, että ehkä olisi parasta antaa tämän liiton mennä menojaan. Minun on pakko löytää jokin muu keino kuin syöminen. Neuvoja?

Paljonko on paino noussut?

Oletko vielä siellä?

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama tilanne. Meillä on mennyt joulualusajoista lähtien riitojen merkeissä mieheni kanssa. Meillä ei ole enää seksielämän koska mies ei kertakaikkiaan (halunnut) oppinut huomioimaan inga. Minun olisi pitänyt olla valmis kuin pornonaiset, tuosta noin vaan miehen muniin kiinni ja lutkuttamaan tai missä vaan köyrimään kuiviltaan. Eniten ärsytti se, ettei mies tajunnuteikä tajua minun saavan touhusta mitään muuta kuin virtsatulehduksia. Hän kuvittelee, että esileikki on se kun työntää sormen sisään kuivaan tavaraan ja sylkäisee kouraan ja hieroo sylkisellä kouralla toosaa märemmäksi.

Eilenillalla kävi sitten ilmi, että mies on tavannut toisen naisen. Hän alkoi äsken pakkaamaan vaatteitaan.

Jos olisin mies riipaisisin kunnon kännit ja haistattaisin vatut koko maailmalle. Koska olen nainen haaveilen helpottavasta hetkestä tarjoussuklaarasian kanssa. Toivon saavani edes siitä lohtua. Koska olen nainen, minut määritellään ja tuomitaan sitten kun kiloja on karttunut sen vuoksi, että olen lohduttanut itseäni syömällä suklaata.

Lasten vuoksi pitäisi kasetin pysyä kasassa. Nyt on sellainen tunne, että ehkä olisi parasta antaa tämän liiton mennä menojaan. Minun on pakko löytää jokin muu keino kuin syöminen. Neuvoja?

Kuka Inga?

Olen syönyt itselleni syksyn aikana 10 kiloa. Joulun aikaan tuli 3 kg. Suklaata, sipsejä, pizzaa ja terveellistäkin ruokaa mutta sitäkin määrällisesti liikaa. Nyt huomasin mikä läski olen ja tänään raahauduin vuoden tauon jälkeen salille. Nyt raejuustopurkki edessä. Syömäkierrettä on vaikea lopettaa mutta suosittelen jos herkuttelee päivittäin kuukaudesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Paljonko on paino noussut?

Oletko vielä siellä?

En ole käynyt vaa’alla. En ole jaksanut.

4 vastaa vielä. Olen syönyt siis myös stressiin (työ) joka vienyt kaikki mehut ja ahdistaa.

Mulla on auttanut ainoastaan se, että oon pakottanut itseni kohtaamaan ne tunteet, joita oon yrittänyt paeta. Kun tulee pakottava tarve syödä, kysyn itseltäni, mikä tunne sen pohjalla on. Esim. edellisellä kerralla se oli suru, ja sanoin itselleni, että mitä jos nyt vain antaisit sen surun tulla - koska vaikka syöminen turruttaa ahdistuksen hetkellisesti, sen jälkeen tulee vielä pahempi olo - fyysisesti, jos olen kunnolla ahminut, sekä henkisesti, koska koen olevani heikko, kun en pysty hallitsemaan tekojani, huono omatunto, koska tuhoan herkuilla terveyttäni - ja se alkuperäinen surukin pysyy edelleen sisälläni! Viimeksi kun uskaltauduin tunteeni kohtaamaan, itkin aikani, kunnes en enää jaksanut. Sen jälkeen oli helpompi, kevyempi olla eikä tehnyt enää mieli ahmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko on paino noussut?

Oletko vielä siellä?

En ole käynyt vaa’alla. En ole jaksanut.

Kannattaa seuraavan 10 vuoden sisällä käydä.

Mene vit*tu lääkäriin!

Liikunta tuo ainakin mulle pitkällä tähtäimellä paremman olon ja auttaa siten ahmimiseen. Saa edes jotain terveellistä ja kehittävää aikaan. Jooga on lajina ainut jota olen jaksanut kauemmin kuin kuukauden yhtäjaksoisesti. Lempeä, kaikille sopiva laji josta löytyy myös haastavampia muotoja. Kokeilin sitä ahdistuneisuuteen kun mielikuvaharjoitukset tuntui enemmän vaikuttavan tyylillä "yritän keskittyä johonkin abstraktiin ja ahdistun lisää sen epäonnistuessa".

Yllätyin siitä miten pysäyttävä ja rauhoittava vaikutus joogalla oli minuun. Tarvitaan vaan jumppamatto, jonkun verran lattiatilaa ja laite josta katsoa youtuben joogavideoita. Välillä laiskottaa ja aloitan 10 minuutin ohjelman jossa ei edes hikoile, mutta sitä tehdessä voikin piristyä ja aloittaa seuraavaksi jotain vaativampaa. Tähän on myös helppo palata tauon jälkeen.

Joskus herkkukierteen katkaisee ällö olo joka tulee pitkästä mässäilykaudesta, mutta yhtenäkin kautena lihoin ihan törkeän paljon, suunnilleen kaikki vyötärölle. Jotenkin edes se, että näki ja tunsi vartalonsa oikeasti ja pysyvästikin kärsivän ei meinannut heti herättää todellisuuteen. Mutta lopuksi sieltä kuitenkin havahtui ja sain korjattua tilannetta. Se muutos vaati minulla tiedon lisäksi myös "valaistumisen" ja aktiivisemman otteen ahdistusta aiheuttavien asioiden käsittelyyn, esim. lukee hyviä itseapuoppaita ja miettii miten niiden neuvoja soveltaisi.

Kaikkea ei edes tarvitse käsitellä mitenkään aikuismaisesti ja rakentavasti, kunhan lakkaa satuttamasta itseään. Jos joku on ihmisenä rasittava ja ilkeä, eikä henkiset voimavarat riitä nykytilanteessa ratkomaan ongelmaa rakentavasti, niin välttelet sitä mieluummin kuin otat henkisesti turpiin. Opettelet olemaan itsekäs ja pitämään huolta omista eduistasi samalla, kun lakkaat kantamasta mukanasi muiden turhia ongelmia.

Ehkä lääkäriltäkin saisi apua kun erikseen pyytäisi, itse vaan mainitsin psyk.polilla etten tunnu yhtään hallitsevan syömistäni ja se ohitettiin melkein kokonaan. Nyt tuntuu että paha olo on hiukan hallinnassa muutenkin.