Hitto kun ärsytää yksi tuttu! Puhuttelee miestään isiksi!!

meni hetki ennekuin tajusin että hän puhuukin miehestään eikä isästään. " Kun me iskän kans käytiin vähän lomailemassa..."

mä kans ihmetellyt yhtä kaveria joka tekee samaa.. sanoo miehelleen myös " isi toisitko keittiöstä sitä jne"

et ihan turhaan ärsyynnyt.

en ikinä kutsuisi miestäni isiksi. Mulla on ihan oikea isä jota kutsun isäksi.

Mieheni ei myöskään kutsu minua äidiksi.

Vierailija:

et ihan turhaan ärsyynnyt.

mutta haluan, että lapseni kutsuu isäänsä isäksi eikä etunimellä. Veljeni kaamea ex ei koskaan pununut isästä ja lapset ei koskaan oppineet kutsumaan isäänsä muuta kuin etunimellä.



Ja se on jäänyt niin päälle, että puhun isistä vaikkei lasta näykään. Meidän suhde on niin pitkäikäinen ja hyvä, ettei se häiriinny moisesta.

Puhutkohan minusta?Heh!!!



Mä puhuttelen iskäksi, siis hellyttelynimenä, mut en jos puhun miehestäni kavereille vaan ainoastaan kotona kahdenkesken tai lasten kuullen, muuten oikealla etunimellä.

Olis ihan karmeaa jos mies puhuttelis mua äitinä, äitylinä, mammana tai jopa muorina! Lapsille olen äiti, en miehelleni!



Jotenkin vielä hullumpaa on se, kun kutsutaan itseään lemmikkieläimen äidiksi...

Se on vain semmoinen tapa. En kylläkään tarkoita, että olisi mun isi, mutta jotenkin sitä sanaa on kiva käyttää. Meidän perhe, meidän isi, meidän äiti, isi, käypä hakemassa tuo tuolta...



Musta ainakin tuntuu tosi hyvältä, kun tuo meidän isi äidittelee. Tulee lämmin ja hyvä olo, jotenkin lähentää ja lämmittää mieltä. Mut en silti ajattele, että olisin mieheni äiti vaan sitä, että me ollaan perhe ja rakastamme toisiamme. Me olemme me, yhteinäinen perhe. Eikä se meidän seksielämään ole vaikuttanut negatiivisesti. Päinvastoin.



Enpä ole ajatellut, että sekin jota kuta häiritsee...

Vierailija:

et ihan turhaan ärsyynnyt.[

Mutten ikimaailmassa puhuttele omaa miestäni isiksi! Sehän on sairasta! Mun mies on mun mies, ei isä!

kyllä meillä ainankin 3v kutsuu isäänsä isäksi vaikken minä kutsukkaan. Siis jos puhun suoraan miehelle niin en sano iskä hei! lapselle kyllä sanoe että iskä katsoo telkkaria, pydä isä syömään jne.

Huumorilla puhun itsestäni joskus kissan äitinä.



Lapsen isää puhuttelen hänen etunimellään, kun hänestä puhutaan lapsen kanssa, käytän sanaa isi.

" kunhan isi tulee, niin..."

Mutta ei tulisi mieleenkään kutsua miestäni isiksi, tai kertoa hänestä jollekin muulle isinä!

" laittasko isukki vähän melaa mekkoon"



Halooo!!!!!!!! Tää on vielä vähän epänormaalimpaa kuin taaperoimetys, YÖK!

Mun mielestä on myöskin hyvin sekavaa, jos puhuu omista tai appivanhemmistaan isovanhempinansa. Minulla on omat isovanhemmat, lapsilla sitten omansa.

Lapsen kanssa puhuessa puhun mummista ja ukista, muuten kyllä äidistä ja isästä. Appivanhempien ollessa kyseessä puhun nimillä.

Vierailija:

Mun mielestä on myöskin hyvin sekavaa, jos puhuu omista tai appivanhemmistaan isovanhempinansa. Minulla on omat isovanhemmat, lapsilla sitten omansa.

Saattoivat esim. puistossa huutaa tyyliin äiti ja " Pekka" tulkaa kattomaan tai toisinpäin. Tuntui aina ihan uusioperheeltä kun toista vain huusivat nimellä, meni sitten ohi sekin vaihe. Itse en osaisi käyttää miehestäni isä/iskä nimitystä muuten kuin lasten kanssa puhuessa: isä tulee kohta töistä jne. Omaa isääni kutsun edelleen isäksi, kun taas mieheni puhuttelee isäänsä etunimellä. Anoppi taas puhuu aina isästä kun siis tarkoittaa miestään, kuulostaa ihan oudolta mun mielestä etenkin kun talossa ei lapsia ole asunut yli kymmeneen vuoteen.

Kutsuin välillä nimellä ja niin alkoivat tehdä lapsetkin. Lapset siis huutelivat " Jukkaa, Jukkaa" , kun halusivat isän paikalle.



Muissa keskusteluissa ja kahden kesken kyllä kutsun nimellä.



Eikä minusta ole yhtään pervoa tai sairasta tms.

Lapset 2-,3- ja 5-vuotiaat ja pienimmät eivät ainakaan ymmärrä miksi he aivät saa kutsua nimellä ja minä saan. Mieheni kuitenkin ehdottomasti haluaa, että lapset kutsuvat häntä isäksi eikä Jukaksi!