Mistä syystä sinua on kiusattu koulussa tai töissä?

Tuli tällainen mieleen, kun itsellä on ehkä vähän erikoisempi tausta kiusaamisen syystä. Monesti kuulee, että vähävaraisten perheiden lapsia kiusataan, koska ei ole varaa oikeanlaisiin vaatteisiin, puhelimiin ym. Minulla meni hiukan toisinpäin.

Tutustuin kolmannella luokalla yhteen rinnakkaisluokkalaiseen tyttöön, joka oli kyllä kiero ja hankala luonteeltaan, mutta en varmaan silloin tajunnut sitä. Tyttö tuli joskus koulupäivän jälkeen käymään meillä ja taivasteli, miten rikkaita varmasti olemme. Olin hämmentynyt, koska ei minulla mikään rikas perhe ollut, melko hyvätyloiset uraohjusvanhemmat kyllä. Mutta tytön silmissä meidän koti ilmeisesti näyttäytyi luksus-lukaalina.

Tämä tyttö alkoi sitten levitellä minusta juttuja, että olen rikkaan perheen lellitty pentu. Tyttö itse oli ymmärtääkseni rikkonaisesta perhetaustasta, joten varmaan jostakin kateuden tapaisesta oli kyse. Juorut levisivät ja pian koko oma luokka ja rinnakkaisluokka olivat kääntyneet minua vastaan. En ollut siihenkään asti ollut mikään suosittu, koska olin aika hiljainen ja ujo, mutta pari kaveria minulla kuitenkin oli ollut, eikä kukaan ollut kiusannut. Nyt nämäkin, joita olin pitänyt ystävinä, kääntyivät vastaan.

Homma paisui ja lähti aivan käsistä. Tavaroitani varastettiin, minua heitettiin kivillä koulumatkalla, tönittiin ja solvattiin. "Mitä välii jos sun reppu hajoo ku sun vanhemmilla on varaa ostaa sata uutta", "menisit johonkin rikkaiden sisäoppilaitokseen", "v*tun hemmoteltu p*ska me hakataan sut"... Tätä kuulin joka päivä koko kolmannen luokan loppuun asti. Neljännellä sama jatkui, kunnes muuttui torjumiseksi ja syrjimiseksi. Jos yritin mennä juttelemaan jollekin, tönäistiin pois tai haukuttiin. Viidennellä luokallemme tuli uusi tyttö, jonka kanssa kaverustuin, mutta hän perheineen muutti ulkomaille ennen kuudetta luokkaa. Kuudennella olin taas yksin ja mukaan alkoi tulla seksuaalista alistamista. Mm. paitani revittiin ylös niin että rinnat näkyivät ja minua haukuttiin lesboksi. Suurimman osan ajasta sain olla rauhassa ja yksin, mutta aina välillä jollekin luokkalaiselleni tuli noita päähänpistoja, että käydäänpäs vähän kouluttamassa rikasta pentua.

Opettajia ei kiinnostanut. Koulun terkkari oli ainoa, joka vähän huolestui, mutta ei sekään mihinkään johtanut. Vanhemmat taas olivat niin kiinni töissään, etteivät huomanneet mitään. Joskus äiti taisi kysyä, miksi minulla on mustelmia. Kerroin kaatuneeni liikuntatunnilla. Vanhemmat tuntuivat niin etäisiltä, etten halunnut ja uskaltanut puhua heille. He lähtivät aamulla töihin, tulivat illalla takaisin ja jatkoivat työntekoa kotona. Ei siihen lapsi uskaltanut mennä väliin.

Onneksi yläasteella alkoi taas mennä mukavasti, kun menin kauemmaksi kouluun, eikä yksikään vanha luokkakaveri tullut samaan kouluun.

Niin ja joo, noille "rikkaan perheen pentu" -jutuille ei tosiaan ollut sen kummempia perusteita kuin juorut... Ulkoisesti olin ihan samanlainen kuin muutkin ikäiseni, enkä varmasti ollut puheissani tuonut perheeni elintasosta mitään esille.