Lue keskustelun säännöt.
17-vuotias ja 29-vuotias parisuhteessa. Mielipiteesi?
11.06.2016 |
Ymmärrätkö vai tuomitsetko täysin?
Uskotko että he voivat olla toistensa sielunkumppanit?
Jos tuomitset, niin entä jos sanon sulle näin: Minulla on haave nuorena äidiksi tulosta. Haluaisin lapseni 22v ja 24v. Sen takia koen, että nyt olisi oikea aika aloittaa vakaa parisuhde. Luulen myös, että tulevaisuuden suunitelmani kohtaavat paremmin vanhemman miehen kanssa, että mies myös ikänsä puolesta haluaa silloin isäksi kun minä haluan lapsia.
Mitä vastaat?
Kommentit (71)
Tuo ei ole jokusen vuoden päästä enää ikäero eikä mikään, mutta nuoremman osapuolen ollessa alle parikymppinen vanhemman on oltava jotenkin jälkeenjäänyt tai reppana, jos kokee olevansa tasapainoisessa parisuhteessa nuorikkonsa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ok minusta. On täysin mahdollista, että henkilöt tulevat hyvin juttuun keskenään täysin eri elämäntilanteista huolimatta. Kyllähän ihmisten elämä ja asenteet muuttuvat jatkuvasti vielä yli kolmekymppisenäkin, ainakin jos seuraa aktiivisesti aikaansa. Se ei ole mikään parisuhdekestävyyden tai -onnen takuu, että molemmat ovat suunnilleen saman ikäisiä ja vähintään 25.
Nuo ei ole mitään vastauksia. Te ette halua edes ajatella, että he olisivat ne oikeat toisilleen ja viittaatte vaan kintaalla naisen toiveille nuoresta äitiydestä!
Ihan ok. Oli 19 ja seurustelin 28 miehen kanssa. Loppui, kun itse ajattelin, että on helvetin vanha äijä.
N52
Vierailija kirjoitti:
Ihan ok. Oli 19 ja seurustelin 28 miehen kanssa. Loppui, kun itse ajattelin, että on helvetin vanha äijä.
N52
Sitten 28-vuotiaana tajusit, että hetkinen, eihän se oikeastaan ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tuollaisen ikäeron vanhemmilla ihmisillä. Alle 20-vuotiaalla ei todellakaan.
Meillä miehen kanssa ei ole edes kamalan erilaiset elämäntilanteet. Molemmat ollaan nuoria ihmisiä. Kummallakaan ei aiemmista suhteista lapsia. Molemmat asutaan omillamme. Molemmat käydään myös töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"On täysin mahdollista, että henkilöt tulevat hyvin juttuun keskenään täysin eri elämäntilanteista huolimatta. Kyllähän ihmisten elämä ja asenteet muuttuvat jatkuvasti vielä yli kolmekymppisenäkin, ainakin jos seuraa aktiivisesti aikaansa."
Totta kai on, mutta aivot kehittyvät vielä niin paljon reilu parikymppiseksi asti, että kyllä 17-vuotias on vielä varsin kypsymätön.
Suhteutetaan asiaa: minä olen nyt 27, mieheni taas 29. Ei minusta 10 vuotta sitten olisi ollut järkevään suhteeseen tämän ikäisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei ole jokusen vuoden päästä enää ikäero eikä mikään, mutta nuoremman osapuolen ollessa alle parikymppinen vanhemman on oltava jotenkin jälkeenjäänyt tai reppana, jos kokee olevansa tasapainoisessa parisuhteessa nuorikkonsa kanssa.
Aivan. Ongelma ei ole ikäero, vaan se, että 17-vuotias kehittyy vielä viitisen vuotta kun taas 29v on jo täysin aikuinen. 18v on täysi-ikäinen, mutta ei sellaista ihan aikuiseksi voi sanoa...
Vierailija kirjoitti:
Nuo ei ole mitään vastauksia. Te ette halua edes ajatella, että he olisivat ne oikeat toisilleen ja viittaatte vaan kintaalla naisen toiveille nuoresta äitiydestä!
"Oikeat toisilleen"? Jotain kohtaloajattelua? Useimmalle ihmiselle löytyy maailmasta monta Oikeaa.
Nuorena saa haluta äidiksi, mutta ihmisen aivot kehittyvät yli parikymppiseksi, joten totta kai aikuisella on paremmat valmiudet tehdä valistunut, kypsempi valinta.
Ihmeellistä tämä, että kysytään näkemyksiä jostain asiasta ja vain yhdenlaiset näkemykset (etenkin heikosti perustellut: "itekin olin nuorena suhteessa aikuisen kanssa, ei kaduta!!") kelpaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehen kanssa ei ole edes kamalan erilaiset elämäntilanteet. Molemmat ollaan nuoria ihmisiä. Kummallakaan ei aiemmista suhteista lapsia. Molemmat asutaan omillamme. Molemmat käydään myös töissä.
Jos 29-vuotias on oikeasti samanlaisessa elämäntilanteessa ja mielentilassa kuin kymmenen vuotta nuorempi, hän taitaa olla vähän jälkeenjäänyt tai vähintäänkin taantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ok. Oli 19 ja seurustelin 28 miehen kanssa. Loppui, kun itse ajattelin, että on helvetin vanha äijä.
N52
Sitten 28-vuotiaana tajusit, että hetkinen, eihän se oikeastaan ollutkaan.
Enemmänkin niin päin, että 19-vuotiaana uskoo olevansa aikuinen, ja sitten...
Todennäköisemmin 28-vuotiaana tulee oivallus, että mitä helvettiä, ei kai kukaan täysjärkinen seurustele teini-ikäisen nulikan kanssa.
Ikäpisteet: 20v. 25v. 35v. Ei ole mitään pyhälehmiä! Elämää on niiden ulkopuolellakin.
Miksi olisi sitten ok, että 20-vuotias seurustelisi 32-vuotiaan kanssa kun hänen aivojensa kehitys on kuitenkin vielä kesken???
Vaikka olen 17v ja mulla on nämä keskeneräiset aivot, pystyn silti järkevään ajatteluun. Ymmärrän että parisuhdetta pitäisi rakentaa vuosia, ennen isoja ratkaisuja, hosumalla ei saa mitään hyvää ja haluan tämän miehen. Sitten saankin hakata päätäni seinään, kun muut eivät ymmärrä ja mun pitäisi vasta 20v aloittaa miehen kanssa suhde ja vasta vuoden seurustelun jälkeen tulla raskaaksi...
Missä vaiheessa siinä kerkeää muuttaa edes yhteen, 6kk seurustelun jälkeen?
Eihän tossa ole mitään järkeä! Mutta ei myöskään haave 22v ja 24v äidiksi tulosta ole luopumisen arvoinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan ok. Oli 19 ja seurustelin 28 miehen kanssa. Loppui, kun itse ajattelin, että on helvetin vanha äijä.
N52
No tää nyt ei oo enää mitään. Voi olla tyhmää ajattelua, kun tuossa ei oo kuin parin vuoden ero; 17-->19, mutta mun mielestä tosiaan 17 vuotias on ihan lapsi ja 29 vuotias jotenkin "outo", jos ovat suhteessa, mut tuo 19 ja 28 ei oo outo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ok. Oli 19 ja seurustelin 28 miehen kanssa. Loppui, kun itse ajattelin, että on helvetin vanha äijä.
N52
Sitten 28-vuotiaana tajusit, että hetkinen, eihän se oikeastaan ollutkaan.
Enemmänkin niin päin, että 19-vuotiaana uskoo olevansa aikuinen, ja sitten...
Todennäköisemmin 28-vuotiaana tulee oivallus, että mitä helvettiä, ei kai kukaan täysjärkinen seurustele teini-ikäisen nulikan kanssa.
En minä ainakaan kokenut olevani mikään nulikka teininä. Olen ollut koko elämäni samanlainen kotona viihtyvä nörtti. Tällainen henkilö mielestäni sopiikin seurustelemaan vaikkapa vanhemman kanssa jo melko aikaisessa vaiheessa. Jos alkoholi maistuu ja on kovinkin ekstrovertti, niin silloin ei kyllä voi missään nimessä suositella seurustelua ihan eri tilanteessa olevan kanssa, tai kenties ei kannata seurustella ollenkaan vielä ennen korkeakoulusta valmistumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehen kanssa ei ole edes kamalan erilaiset elämäntilanteet. Molemmat ollaan nuoria ihmisiä. Kummallakaan ei aiemmista suhteista lapsia. Molemmat asutaan omillamme. Molemmat käydään myös töissä.
Jos 29-vuotias on oikeasti samanlaisessa elämäntilanteessa ja mielentilassa kuin kymmenen vuotta nuorempi, hän taitaa olla vähän jälkeenjäänyt tai vähintäänkin taantunut.
Miksi samanlainen elämän- ja mielentila on edellytys seurustelulle? Miksi kaikki yrittävät väkisin seurustella jonkun itsestään tehdyn kloonin kanssa?
Minusta tuota kypsyyttä ja 'tasa-arvoisuutta' ylikorostetaan. Miehet ja naiset ovat erilaisia ja haluavat eri asioita. Miksi heidän pitäisi olla jotenkin "samalla tasolla?" Entäs kaikki lukuisat miehet, jotka eivät ole koskaan saaneet edes seksuaalisia kokemuksia? Pitäisikö heitäkin vain mollata ja syyllistää jos he sitten ovat siinä mielessä samalla tasolla kuin joku puolta nuorempi? Minä en usko että miehille on hirveän tärkeää että heitä 'katsotaan ylöspäin' jos rakkaus tulee ilmankin sitä mutta usein se ei kai tule, joten ikäerosuhteet ovat siinä mielessä hyvä asia, että naisen tai tytön rakkaus laukeaa helpommin vanhemman kanssa. Periaatteessa miehelle on ihan sama minkä takia häntä rakastetaan, mutta harvaan mieheen ihastutaan pelkän ulkonäön takia. On myös sanottu että "women never grow up, women simply grow old" eli teininä naisella on jo loppuiän kapasiteetti käytössä.
On ihan luonnollista että aikuisen miehen ja varhaisteini-ikäisen tytön välillä on seksuaalista jännitettä ja tuo on jo sellainen vaihe, jonka saavuttaessa miehet haluavat näyttää ryhdikkäältä ja kiinnostavalta tytön silmissä alitajuisesti, vaikka eivät laillisten ja muiden eettisten syiden takia lähestyisi ikinä.
Miehille on aivan helvetin vähän tarjontaa tässä maailmassa ja jos sitä tarjontaa sattuu olemaan jostakin nuoresta ja simpsakasta vanhemman naisen sijaan, niin sehän on hyvä juttu; kaikessa ja kaikkien ei tarvitse ajatella myöskään lastentekoa ja huomista. On outoa että monia naisia kiinnostaa toisten asiat niin paljon että jopa siinä jatkuvassa seksin ja ihailun ilotulituksessa eläessä toisten ihmisten ikäerot kiinnostavat noin paljon naisen ollessa nuorempi.
"On ihan luonnollista että aikuisen miehen ja varhaisteini-ikäisen tytön välillä on seksuaalista jännitettä ja tuo on jo sellainen vaihe, jonka saavuttaessa miehet haluavat näyttää ryhdikkäältä ja kiinnostavalta tytön silmissä alitajuisesti, vaikka eivät laillisten ja muiden eettisten syiden takia lähestyisi ikinä."
Varhaisteini-ikäisen, siis 13-15-vuotiaan? Joo, ei todellakaan ole normaalia, että aikuinen mies kokee seksuaalista vetoa sen ikäiseen tyttöön.
Luulis jo yhdestä ikäeroketjusta löytyvän kaikki ne latteudet joita tässäkin lässytetään.
Vanhempi osapuoli on reppana ja mahdollisesti hyväksikäyttäjä, nuorempi tulee toivottavasti järkiinsä jossain vaiheessa.