Onko normaalia mietteitä pitkässä avioliitossa..

Ihan normaalia. Minullakin oli noita mietteitä noilla paikoin. Muistele myös, mihin hänessä rakastuit. Hänen hyviä puoliaan. Pidä ne kirkkaasti mielessä. Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolen, jos sinulla on kunnon mies. Väitän, että ruoho on siellä keinonurmea. Kukaan ihminen ei ole täysin toisensa kuva.

N46v, 18 vuotta naimisissa.

Erilaisia tunteita tulee ja pitkässä liitossa on hyviä ja huonoja aikoja. Ei se ole syy vaihtaa.

N47, 18 v naimisissa

Vierailija kirjoitti:

Erilaisia tunteita tulee ja pitkässä liitossa on hyviä ja huonoja aikoja. Ei se ole syy vaihtaa.

N47, 18 v naimisissa

Kiitos vastauksesta. Eroa en ole koskaan miettinyt. Usein vain mietin mikä saa meidät pysymään jatkossa yhdessä. Muu kuin lapset. Se ei mielestäni saa olla ainut syy naimisissa oloon pelkästään. Tällä hetkellä en löydä mitään muuta yhteistä meistä. Vaikeuksia tuottaa nämä luonne erot.. Olemme kuin yö ja päivä. AP

10v pitkä liitto?

Rakastumisen tunne vaatii tahtomista. Kyllä ne mietteet vaihtelevat, mutta jos haluaa oikein tunteen paloa, pitää oikeasti vähän tehdä töitäkin sen eteen. Sanoa asioita, joita toinen tahtoo kuulla, tehdä asioita joista hän pitää. Halata, suukotella silitellä, halata.

Kun fiilistä aluksi herättelee vähän puoliväkinäisesti, se syttyykin yhä uudelleen liekkiin. Tietenkin auttaa myös puhuminen. Sanoa toiselle, että suhde on tainnut muuttua vähän ärkipäiväiseksi, mitä jos repäisisimme jonkin lemmenloman vaikka!

12v uusperheliittoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erilaisia tunteita tulee ja pitkässä liitossa on hyviä ja huonoja aikoja. Ei se ole syy vaihtaa.

N47, 18 v naimisissa

Kiitos vastauksesta. Eroa en ole koskaan miettinyt. Usein vain mietin mikä saa meidät pysymään jatkossa yhdessä. Muu kuin lapset. Se ei mielestäni saa olla ainut syy naimisissa oloon pelkästään. Tällä hetkellä en löydä mitään muuta yhteistä meistä. Vaikeuksia tuottaa nämä luonne erot.. Olemme kuin yö ja päivä. AP

Lisään vielä, joskus mietin että jos olisin pakottavista syistä esim. 2kk erossa miehestäni... Tulisinko enää takaisin. Kaipaisinko häntä enää vierelleni:( inhoan näitä ajatuksia enkä tiedä mistä ne kertoo. Tämän vuoksi sanonkin kaikille aviomiehille-pitäkää vaimoistanne huolta ja rakastakaa. Joka päivä ilmaise jotenkin että olette yhdessä rakkaudesta.

Lisään vielä, että myös parisuhteessa kasvetaan, kehitytään ihmisinä, käydään läpi ikäkriisejä ja vaikka mitä vaiheita. Kolmevitosena varsinkin usein tuntuu, että koko mennyttä elämää summaa yhteen ja miettii kuka minä olen. Sitten katse kääntyy eteenpäin ja nelikymppisenä elämä on ihanimmillaan.

Kasvaminen tapahtuu puolisoiden välillä usein eri tahtiinkin, joten ei kannata menettää malttiaan. Kyllä se toinen perässä tulee.

no:5, ikää 45v

ap, muista itse pitää huolta suhteesta ja miehestä sillä tavalla kuin HÄN haluaa, ei vain sinä. Et ole vain vastaanottava puoli.

Te olette vuosien kuluessa kasvaneet erilaisiksi ja erilleen. Seuraavien vuosien kuluessa voitte kasvaa taas takaisin yhteen. Tämä vaatii tietysti sitä, että otat elämäsi suunnasta vastuun ja alat kuljettaa teitä yhteen. Teette yhdessä asioita, puhutte niistä vaihdatte mielipiteitä ja alatte sitä kauttta taas ymmärtää toisianne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erilaisia tunteita tulee ja pitkässä liitossa on hyviä ja huonoja aikoja. Ei se ole syy vaihtaa.

N47, 18 v naimisissa

Kiitos vastauksesta. Eroa en ole koskaan miettinyt. Usein vain mietin mikä saa meidät pysymään jatkossa yhdessä. Muu kuin lapset. Se ei mielestäni saa olla ainut syy naimisissa oloon pelkästään. Tällä hetkellä en löydä mitään muuta yhteistä meistä. Vaikeuksia tuottaa nämä luonne erot.. Olemme kuin yö ja päivä. AP

Lisään vielä, joskus mietin että jos olisin pakottavista syistä esim. 2kk erossa miehestäni... Tulisinko enää takaisin. Kaipaisinko häntä enää vierelleni:( inhoan näitä ajatuksia enkä tiedä mistä ne kertoo. Tämän vuoksi sanonkin kaikille aviomiehille-pitäkää vaimoistanne huolta ja rakastakaa. Joka päivä ilmaise jotenkin että olette yhdessä rakkaudesta.

Eiköhän vaimonkin kuulu pitää huolta aviomiehestään ihan samalla lailla.

Oikeastaan omiin lässähtäneisiin tunteisiin auttaa enemmän se, että alkaa huomioida toista, eikä se, että odottaa toisen alkavan huomioida itseä.

Sano vaikka joka päivä miehellesi, mistä asioista olet tänään onnellinen ja kiitollinen hänen kanssaan. Alat pikkuhiljaa itsekin taas ymmärtää, miten hyvä teillä on olla yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

ap, muista itse pitää huolta suhteesta ja miehestä sillä tavalla kuin HÄN haluaa, ei vain sinä. Et ole vain vastaanottava puoli.

Niin, olen yrittänyt pitää... Olen se aktiivisempi osapuoli ollut aina. Mieheltäni kaipaisin joskus samaa, mutta kuten sanoin olemme kuin yö ja päivä.. Hänen luonteelleen en voi mitään, hellyyden osoittaminen on ollut hänelle aina vaikeaa:( ihan alusta asti.. AP

Hyvä että uskallat ajatella suhdetta ja elämää monelta kantilta. Onhan se aivan mahdollista että vuosien aikana olette muuttuneet eri suuntiin. Rakastaminen on tunteen lisäksi tahtotila, mutta et voi yksin teitä kannatella ja tehdä yksin kompromisseja. Tuleeko miehesi vastaan teitä koskevissa asioissa ja pyrkiikö vahvistamaan suhdetta? Puhumista ja yhteistä tekemistä suosittelisin. Muistelkaa menneitä ja suunnitelka tulevaa, olkaa lähekkäin. Se on selvää, että aina ei ole helppoja ja mukavia aikoja toisen kanssa, mutta varmasti sen tiedättekin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että uskallat ajatella suhdetta ja elämää monelta kantilta. Onhan se aivan mahdollista että vuosien aikana olette muuttuneet eri suuntiin. Rakastaminen on tunteen lisäksi tahtotila, mutta et voi yksin teitä kannatella ja tehdä yksin kompromisseja. Tuleeko miehesi vastaan teitä koskevissa asioissa ja pyrkiikö vahvistamaan suhdetta? Puhumista ja yhteistä tekemistä suosittelisin. Muistelkaa menneitä ja suunnitelka tulevaa, olkaa lähekkäin. Se on selvää, että aina ei ole helppoja ja mukavia aikoja toisen kanssa, mutta varmasti sen tiedättekin.

Mieheni suhtautuu asioihin neutraalisti. Ei ole mitenkään säikähtänyt kun puhun avoimesti myös vaikeista tunteista(mutta en tästä ole puhunut).. Ei mitenkään koskaan yritä liittoa kuitenkaan parantaa. Muutosta ei tapahdu koskaan. Sinänsä harmillista mutta mietin vain aina, ettei toista voi muuttaa mutta kyllä pitäis yrittää rakastaa siltikin. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että uskallat ajatella suhdetta ja elämää monelta kantilta. Onhan se aivan mahdollista että vuosien aikana olette muuttuneet eri suuntiin. Rakastaminen on tunteen lisäksi tahtotila, mutta et voi yksin teitä kannatella ja tehdä yksin kompromisseja. Tuleeko miehesi vastaan teitä koskevissa asioissa ja pyrkiikö vahvistamaan suhdetta? Puhumista ja yhteistä tekemistä suosittelisin. Muistelkaa menneitä ja suunnitelka tulevaa, olkaa lähekkäin. Se on selvää, että aina ei ole helppoja ja mukavia aikoja toisen kanssa, mutta varmasti sen tiedättekin.

Mieheni suhtautuu asioihin neutraalisti. Ei ole mitenkään säikähtänyt kun puhun avoimesti myös vaikeista tunteista(mutta en tästä ole puhunut).. Ei mitenkään koskaan yritä liittoa kuitenkaan parantaa. Muutosta ei tapahdu koskaan. Sinänsä harmillista mutta mietin vain aina, ettei toista voi muuttaa mutta kyllä pitäis yrittää rakastaa siltikin. AP

Olenkohan siis kyllästynyt tähän tilanteeseen.. Ja samalla mieheeni. Valheessa en aio elämääni elää, ja toivonkin ajatusteni muuttuvan. Ettei niitä tarvitseisi koskaan ääneen sanoa:( en ole koskaan elämääni elänyt niin, että muille ihmisille näyttäisi hienolta ja onnelliselta. Olen elänyt niin, että oikeasti sisimmässäni olen onnellinen. Nyt en ole. AP

Mit mehesi pitäisi olla enemmän tai tehdä enemmän, jotta voisit rakastaa häntä enemmän?

Mitä itse voisit tehdä toisin, että olisitte lähempänä toisianne?

Pelkästään ns. ihollaoloaika on tärkeä suhteen lujittaja. Ottakaa tavaksi käydä yhdessä iltasuihkussa, pestä toistenne selkä, katsoa telkkaria kainalokkain. Sinäkin voisit vaikka hieroa miehen jalkoja illalla, ehkä hän sinun hartioitasi. Tutkittu ihan on mikä minuuttimäärä päivässä tätä sosiaalista rapsutusta jo estää huomattavsti avioeroja. Harmi kyllä en muista mikä se oli, jotakin 15min-30min välillä.

Kuten joku neuvoikin, ala ITSE sanomaan, että mies on ihana, tuoksuu hyvälle, näyttää kivalle. Että tykkäsit kun hän teki niin ja näin. Kiitä arkisistakina asioista: kiitti kun laitoit keittiön tänään, oli ihanaa tulla siistiin kotiin! Kiitos kun peuhasit muksujen kanssa, oli kiva istua hetkeksi alas puhaltelemaan. - Mitä ne kiitollisuuden aiheet nyt ovatkin juuri teidän suhteessanne. Kysy miten hänen päivänsä meni, ole kiinnostunut HÄNEN tärkeistä asioistaan.

Kun muutat ITSEÄSI, annat miehelle mallia siitä mitä toivoisit hänen tekevän. Anna, niin saat aikanana takaisin moninkertaisesti.

T: nelivitonen

Vierailija kirjoitti:

Mit mehesi pitäisi olla enemmän tai tehdä enemmän, jotta voisit rakastaa häntä enemmän?

Mitä itse voisit tehdä toisin, että olisitte lähempänä toisianne?

Pelkästään ns. ihollaoloaika on tärkeä suhteen lujittaja. Ottakaa tavaksi käydä yhdessä iltasuihkussa, pestä toistenne selkä, katsoa telkkaria kainalokkain. Sinäkin voisit vaikka hieroa miehen jalkoja illalla, ehkä hän sinun hartioitasi. Tutkittu ihan on mikä minuuttimäärä päivässä tätä sosiaalista rapsutusta jo estää huomattavsti avioeroja. Harmi kyllä en muista mikä se oli, jotakin 15min-30min välillä.

Kuten joku neuvoikin, ala ITSE sanomaan, että mies on ihana, tuoksuu hyvälle, näyttää kivalle. Että tykkäsit kun hän teki niin ja näin. Kiitä arkisistakina asioista: kiitti kun laitoit keittiön tänään, oli ihanaa tulla siistiin kotiin! Kiitos kun peuhasit muksujen kanssa, oli kiva istua hetkeksi alas puhaltelemaan. - Mitä ne kiitollisuuden aiheet nyt ovatkin juuri teidän suhteessanne. Kysy miten hänen päivänsä meni, ole kiinnostunut HÄNEN tärkeistä asioistaan.

Kun muutat ITSEÄSI, annat miehelle mallia siitä mitä toivoisit hänen tekevän. Anna, niin saat aikanana takaisin moninkertaisesti.

T: nelivitonen

Monia näitä juttuja olen tehnyt, kuten sanoin olen se aktiivinen. Mies ollut aina passiivinen osapuoli. Nyt tuntuukin siltä, että rakasta mies minua jos haluat minun kanssa elää. Olen väsähtänyt rakastamaan jos toinen ei edes yritä. Mikään ei muutu vaikka puhuttais. Silti tiedän että mies rakastaa minua eikä koskaan minua halua menettää. Mutta menettääkö? AP

Niin miten sen miehen pitää muuttua? Sano nyt.

Vierailija kirjoitti:

Niin miten sen miehen pitää muuttua? Sano nyt.

Kuten aiemmin sanoin, toista ei voi muuttaa. Tiedän vain sen, että itseään voi muuttaa. Mutta kuten tämän keskustelun aloitin... Katson välillä miestäni kuin vierasta ihmistä ja mietin miten kaksi näin erilaista on päätynyt yhteen. Ahdistaa ajatukset, niille mitään nyt en voi. Mietin olenko liiaksi hyväksynyt mieheni huonoja piirteitä ja nyt en vain jaksa niitä enää. AP

10v on lyhyt aika avioliitossa todellakin. Olet nuori, ja eron tullessa valmis vielä perustamaan perheen. Kysy itseltäsi, että haluanko tuon kanssa elää vielä yli 40v? Jos nyt tekee tiukkaa niin entä tulevaisuus? Vanhempana vaikea löytää enää parempaa tilalle. Paljon sinkkumiehiä tarjolla tällä hetkellä :)

Itse olen 36v ja aviossa ollut 18 vuotta. Vieläkin ihastun puolisooni uudelleen ja uudelleen. Tietysti toinen välillä ärsyttää ja olen ihastunut muihinkin välillä. Eiköhän se ole pitkässä suhteessa ihan normaalia. Ei minunkaan mieheni ole romattinen ja itse olen se aktiivisempi osapuoli. Mies kuitenkin välittää ja tekee pieniä tekoja, joita oileasti pitää osata arvostaa. Esim. Tankkaa auton, vie töihin joskus, keittää aamukahvin jne.. kyllähän minäkin nuo osaisin, mutta hän tekee ne vain esim. helpottaakseen minun aamua. Ei älyttömän romanttista, mutta pieniä tekoja pitää osata arvostaa. Tai vaikka hakee saunaillasta autolla, ettei tarvitse kävellä myöhään illalla.

Välillä leivon ihan vaan siksi, että hänen on kivempi tulla kotiin jos kotona on vaikka juuri leivottuja sämpylöitä. Tai lähden harrastamaan liikuntaa (hänen kanssaan), jotta voidaan viettää aikaa yhdessä.

On meilläkin ollut omat kriisimme, mutta niistäkin on selvitty. Oma asenne vaikuttaa paljon, toista täytyy arvostaa, vaikka opetella hakemaan niitä hyviä asioita.