Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Uhmaa? Vai mistä kyse. Olen huolissani 2v 9kk ikäisestä pojastani.

Vierailija
09.06.2016 |

Ensinnäkin hän on ainakin erittäin temperamenttinen ja voimakastahtoinen poika. Perheemme toiseksi nuorin, vauva on nyt 9kk. Toki voi olla kyse myös mustasukkaisuudestakin, mutta... Olen kyllä koettanut antaa huomiota tasapuolisesti molemmille. En jaksa nyt sen enempiä selitellä mutta laitan ranskalaisilla viivoilla asioita:

- lopetti maidonjuonnin kuin seinään, kun tuttipullo jätettiin pois. Mukista ei kelpaa. Jätti siis kokonaan maidon pois ruokavaliostaan. Ei kelpuuta myöskään esim. jogurttia. On nyt ollut ilman maitoa jo monta kuukautta.

- saa kamalia raivareita, silloin kun suuttuu. Siihen ei auta silloin mikään. Huutaa ja karjuu vaikka äänensä käheäksi. Syy voi olla ihan pieni asia joka laukaisee huudon.

- pukeutumisessa ei saa auttaa. Vaipan laitossa ei saa auttaa. Vaikka sitten itse turhautuu, kun ei vielä kaikkea osaa, mitä haluaisi. Silti apu ei kelpaa. Pitää saada tehdä itse. Haluaisin jättää vaipan pois, mutta todennäköisesti kävisi samalla tavalla kuin maidon juonnin kanssa, eli ei anna enää laittaa vaippaa missään tilanteessa (ja kuitenkin vielä yövaippaa tarvisi ja kun jonnekin lähdetään). On siis ihan vaipoissa vielä, käy toki potallakin. Vaatteista on tarkka, tietyt vaatteet ei vaan kelpaa päälle.

- nenän kaivaminen ja rään tursaaminen. Tekee tätä välillä ihan jatkuvasti, tapa on todella inhottava ja tietää ettei niin saisi tehdä. Kiellän aina, tekee silti.

- haluaa tehdä kaiken mahdollisen, laittaa ovet kiinni, avata ovet, kun menen pesemään käsiäni, tulee viereen samalla tavalla hieromaan käsiään "kuiviltaan".

- jos haen pakastimesta jotain ruokaa, poika olettaa että sieltä otetaan aina jäätelöä ja raivari on varma, jos en anna jäätelöä...

- ruokapöytärituaalit. Minä saan antaa pojalle vain lautasen ja vettä. Lusikan/haarukan hän haluaa hakea itse laatikosta. Jos erehdyn antamaan sen, nousee meteli ja alkaa rään tursaaminen.

Haluan niin kasvattaa pojistani hyväkäytöksisiä ja fiksuja, mutta tällä hetkellä tuntuu ettei se tule onnistumaan. Pienempi katsoo isommasta mallia... Toki isompi osaa olla ihanakin, mutta on kyllä haastavakin. Siirtymätilanteet vaativat todella paljon aikaa...

Olisi kyllä kiva kuulla onko muilla yhtä voimakastahtoisia poikia/lapsia ja onko tällainen normaalia?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
09.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän 3v2kk poika kuulostaa täysin samalle, paitsi saa raivareita, kun ei saa omasta mielestään maitoa tarpeeksi.

Vierailija
2/9 |
09.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uhmaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
09.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä tytöllä oli melko samanlaisia oireita 2-3-vuotiaana. Oli myös tuo maidon pois jättäminen vähäksi aikaa, maistui kuulemma pahalle. Maidottomuutta kesti n. kuukauden. Kuuluu mielestäni tuohon ikään. Koettelee rajoja. Kyllä tilanne muuttu, kun lapsi kasvaa.

Vierailija
4/9 |
09.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nirsoilu ja rituaalit (ovien ja ruokapöytäkäyttäytymisen suhteen) kuulostavat aspergenilta...

Vierailija
5/9 |
09.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Nirsoilu ja rituaalit (ovien ja ruokapöytäkäyttäytymisen suhteen) kuulostavat aspergenilta...

Ihme että ei sentään narsismille

Vierailija
6/9 |
09.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jätä se sika ansaitset parempaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
09.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa osin tutulta, meillä voimakastahtoinen tyttö, joka juuri tuossa iässä kieltäytyi yhtäkkiä myös rahkasta ja jugurtista (ja monista muista ruoista) mistä ennen piti. Myös tuollaisia todella intensiivisiä raivareita sai silloin tällöin (ja - hyvin harvoin - vieläkin, nyt 3,5 v.). Tutulta kuulostaa myös tuo "ei saa auttaa"-vaihe. Nenän kaivamiseen myös mulla meni hermo, ei vain lopettanut sitä, vaan kun tiesi että yritän kieltää niin kehotti mua aina menemään jonnekin muualle, kun halusi salaa kaivaa nenää (ja vieläkin välillä kaivelee)... Siirtymätilanteet ottaa edelleen aikaa.

Kuitenkin kaikki on helpottanut (tosin nyt kiukutellaan sitten muista aiheista...), eikä meillä vaippailu tai ruokailurutiineista tai vaatteista mekkaloitu. Muuten kuitenkin samankaltaisia kokemuksia. Olen miettinyt jotain lievää allergiaa tuohon nenänkaivuuseen liittyen. Tämähän voi myös aiheuttaa ärtymystä. Yritä vain keskustella miksi mitäkin tehdään ja miksi jotain ei saa tehdä, kerrasta toiseen. Rajojen hakemista ja olemaan opettelemista veikkaisin. :)  Tsemppiä, ei ole helppoa. ;)

Vierailija
8/9 |
09.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan normaalia, meillä samaa. Auta armias jos laitan ajatuksissani lusikan vaikka jugurttikippoon, lentää seinään koko kippo :D Lapsi haluaa itse tehdä kaiken mitä vaan pystyy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
09.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan perusuhmalta kuulostaa. Tommostahan se on, kaikki menee pieleen kun lapsella on jo päässä se, miten asioiden pitäisi tapahtua, mutta ei kykyä ilmaista toiveitaan jo ennen kuin äiti menee ja ottaa sen lusikan jonka itse halusi ottaa. Ihan normaali uhmaikäinen tenava.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kahdeksan kaksi