Lue keskustelun säännöt.
Avioliitto pahassa umpisolmussa =(
06.06.2007 |
Olemme 34- ja 32- ikäinen pariskunta ja yhdessä olemme olleet pian 8v, joista kaksi naimisissa. Meillä on yksi lapsi.
Parisuhteemme on ollut kokoajan vuoristorataa ja olemme toisinaan riidelleet rattoisastikin (varsinkin suhteen alkuaikoina). Kolmisen vuotta sitten mies jäi kiinni salasuhteesta, mutta annoin lyhyen asumuseron jälkeen asian anteeksi ja menimme naimisiin. Uskon ettei miehellä ole sen jälkeen ollut muita.
Olen äkkipikainen luonne ja tulistun helposti. Toisinaan suuttuessani en osaa hillitä kovin hyvin tunteitani, huudan ja paiskon ovia, mutta osaan mielestäni pyytää anteeksi enkä ole pitkävihainen. Mieheni ei suutu usein, mutta hän osaa olla todella ilkeä suuttuessaan; arvostelee ja haukkuu ja saattaa pitää mykkäkoulua vaikka viikon. Minä koen tilanteen kamalaksi.
Nykyään koen, etten saa suuttua tai olla eri mieltä mistään. Pienistäkin asioista voi paisua naurettava riita. Mies arvostelee minua siitä, etten ole muuttunut ja olen samanlainen " kusipää" kuin ennenkin. Omaa käyttäytymistään hän ei pidä ongelmana vaan kokee täysin hyväksyttävänä kohdella minua kuin ilmaa vaikka viikon, jos niin haluaa.
Viime riidan jälkeen hän sanoi, ettei jaksa tällaisessa suhteessa, jossa joutuu koko ajan olla varuillaan, etten räjähdä jostain pikkuasiasta. Tuntuu että räjähtämiseksi hän kokee kaikki asiat joissa olen eri mieltä tai korotan vähänkään ääntäni. Hän myös tulkitsee minua oman mielensä mukaan ja tekee omia johtopäätöksiä puhetyylistäni, ilmeistäni jne. Jos esim. töistä tullessani tervehdin vaisusti, hän heti hyökkää kysymällä sarkastisesti, että mikäs nyt taas on kun ollaan noin pahalla päällä, vaikka olisin vain väsynyt. Minä taas tunnen että minun on kokoajan tarkkailtava sanomisiani, tekemisiäni ja eleitäni, etten vain ärsyttäisi tai niitä tulkittaisi väärin.
Viime aikoina minusta on tuntunut, että mieheni halusi pettämisen jälkeen jatkaa yhdessä vain lapsen takia. Tunnen ettei hän näe minussa mitään hyvää, ainoastaan ärsyttäviä ja negatiivisia piirteitä. Hän saa minut tuntemaan itseni myös huonoksi äidiksi.
Onko liittomme tuhoon tuomittu? Olemme vuosia sitten käyneet kerran pariterapiassa, josta ei mainittavaa apua tuntunut olevan. Nyt alkaa vaikuttaa siltä, ettei kumpaakaan jaksa enää kiinnostaa miten parisuhteemme voi. Jos alamme keskustelemaan asiasta, siitä tulee riita, koska olemme joistakin asioista eri mieltä.
Kommentit (7)
paitsi takana ei ole mitään pettämisjuttuja. Alamäki alkoi esikoisen syntymän jälkeen, hän on nyt 3v. Minä myös myönnän olevani tosi tuittupää, mutta alkaa kyllästyttää olla koko ajan se syyllinen, tosi kova paine siitä, että kaikilla menisi paremmin jos minä vain olisin toisenlainen.
En osaa tietenkään antaa mitään neuvoja, me mennään vaan päivä kerralla eteenpäin, tiedän että pitäisi kai puhua ja puhua, mutta kun kaikki keskustelut päätyvät riitaan, ei se vie mitään eteenpäin.
Mutta " kiva" tietää että en ole ainut tässä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo teidän solmut ja puhumattomuudet pitäisi pystyä jotenkin purkamaan läpi. Saattaa vaatia useita käsittelykertoja ja läpipuhumisia. Ehkä parisuhdeterapiakin voisi olla hyväksi, jos vain saat miehesi sinne lähtemään. Kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa! On myös hyvä muistaa, että omaa käytöstään voi ainakin aina muuttaa. Jos toinen näkee muutosta ja hyvää tahtoa sinussa, ehkä hänkin aikanaan tulee perässä.
Meillä oli asiat juuri noin pari vuotta sitten. Minun piti tarkkailla äänensävyäni, jokaista sanaani ja ilmettäni... mies tulkitsi (muka) kaiken kasvoiltani ja äänestäni ja riita oli valmis vaikken ollut moita ehtinyt sanoa töistä tullessaan. Ja mitä vain sanoin, mies otti sen moitteena. Umpisolmu! Asumuseroa kesti kaksi viikkoa kun jotenkin " lipsuimme" yhteen.. Puhuimme, puhuimme ja puhuimme. Nyt on mennyt hyvin jo pitkään, toinen lapsi syntyi juuri ja suhteemme on parempi kuin koskaan. Rakkauskin on löytynyt uudelleen, vaikka se oli välillä todella hukassa. Molemmat oppivat eron aikana jotain ja olen todella onnellinen että selvitimme asiat lopullisen eron sijaan. Aina se ei onnistu. Toivottavasti kaikki selviää parhain päin!!!
Suosittelisin pariterapiaa. Ei kannata heti luovuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka ei varmasti ole kallis koko perheen täysylläpitoon, mutta rahat tiukassa... mutta voisihan sitä katsoa jos olisi vaikka vielä jotain viikonloppuleirejä tarjolla...
ap
Jos maito muuttuu happamaksi niin se pysyy happamana vaikka se onkin aiemmin ollut makeaa