Lue keskustelun säännöt.
Oletko rakastunut/hullaantunut puolisoosi uudelleen pitkässä parisuhteessa?
07.06.2016 |
Milloin se tapahtui, millaista se oli, oliko verrattavissa alkuvaiheen huumaan vai jotenkin erilaista?
Kommentit (22)
En. Olen kyllä rakastunut, mutta en mieheeni,ja tilanne on hiukan hankalahko. Ei kai auta kuin erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Olen kyllä rakastunut, mutta en mieheeni,ja tilanne on hiukan hankalahko. Ei kai auta kuin erota.
Sama.
Olen ollut mieheni kanssa lähelle 20 vuotta ja vastoinkäymisiä on ollut varsinkin viiden vuoden aikana paljon. Syksyllä suhteemme oli hyvin lähellä loppuaan, mutta saimme yhdessä se käyntiin ja hetken olin taas ihan umpi-ihastunut mieheeni. Odotin vain kotiin pääsyä ja varsinkin iltaa, kun pääsin taas mieheni kainaloon. Sitä kesti puolitoista viikkoa kunnes uusi riita tuli taas ja kyllä putosin korkealta. Uusi ihastuminen ei ole enää mahdollista, sillä opin tuosta hyvin paljon. Mieheen ei asia tuntunut vaikuttavan niin paljoa.
Ihastuminen uudestaan oli jopa voimakkaampi kuin ensimmäistä kertaa, koska toinen oli niin tuttu, ettei tilannetta tarvinnut jännittää millään tavoin, antoi vaan mennä.
Miten pitkä suhde pitää olla että voi vastata? :D
Tottakai, sehän on parasta mahdollista rakastumista! Sitä ei ohjaa pelkät epärealistiset haihatukset, himo tai epämäärinen aivokemia. Silti se on tunteena vähintään yhtä voimakas, ellei voimakkaampi. Se on hullaantumista siihen ihmiseen, joka on sellainen kun on (hyvine ja huonoine puolineen), ei siihen huumavaiheen "virheettömään" unelmamieheen tai -naiseen, joka tekee kaikkensa tehdäkseen Juuri Minut onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten pitkä suhde pitää olla että voi vastata? :D
Sen verran pitkä, että alkuhuuma on ollutta ja mennyttä jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Olen kyllä rakastunut, mutta en mieheeni,ja tilanne on hiukan hankalahko. Ei kai auta kuin erota.
Sama.
Sama. Hullaannuin ihan toiseen kun kotona kaikki läheisyys väheni eikä sit enää kiinnostakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastunut olen useammankin kerran mutta sitä ensimmäistäkään en kutsuisi varsinaisesti hullaantumiseksi. Ihastuminen ja rakastuminen tapahtuu ihan arkisissa asioissa. Läsnä on toki erilailla kuin alussa ne piirteet ja ominaisuudet jotka eivät niin ihastuttavia ole.
Kumpa hullaannuisinkin! Sitä odotellessa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ehkä 8 vuotta kelpaa? Todellakin rakastun mun mieheen aina uudelleen. :) Välillä on niitä huonompia kausia, yhtäkkiä sitä vaan jotenkin tulee perhoset mahaan ja toisen kotiin saapumista odottaa sukat jalassa pyörien. :D Se on hassu tunne. Ja ihana. Alkuhuumaan kuuluu aina epävarmuus ja jopa niitä epärealistisia kuvitelmia. Nämä myöhemmät rakastumiset tapahtuu tuttuun ihmiseen ja vakaassa suhteessa vielä. Sitä voi vaan nauttia olostaan ilman turhia epävarmuuksia.
Yritetään tietoisesti ylläpitää meidän suhteen tuoreutta. Tehdään paljon juttuja yhdessä, sellaisia "meidän juttuja".
Ei minulla ainakaan ollut koskaan mitään hullaantumisvaihetta. Hitaasti kypsyvää ja syvenevää rakkautta vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monen pitäisi ymmärtää, että pitkässä parisuhteessa rakkaus on aaltoliike. Sitä alun myrskyisää ihastumista ei voi ylläpitää ikuisesti. Alkuhuuma on alkuhuumaa, ja sen jälkeen alkaa arki. Rakkaus on sitkeämpi juttu, kuin jokin hullaantuminen. Kahta asiaa ei saa unohtaa, kun alkuhuuma haihtuu ja toisesta vikojakin paljastuu. Jos sulla on kumppaninasi ihminen, jonka seurassa viihdyt ja joka ei kuseta sinua, niin lopeta se uudesta hullaantumisesta haaveilu.
- Arvosta sitä, mitä sinulla on. Halaa ja osoita huomiota. Ei ole yhtään pahitteeksi joka ilta halata, antaa iltapusu. Minä peittelen puolisoni nukkumaan, hän kun käy työnsä takia aikaisin maate. Kiitän, kun hän tekee jotain mieleistä ja halaan.
- Sovi riitasi. Anteeksi on hyvä sana, silloinkin, kun tiesit olevasi oikeassa. Kompromissikin on viisautta.
- Anna seksiä, vaikka ei huvittaisikaan. Yleensä alkaa huvittaa, kun alkuun päästään. Uskalla kokeilla jotain uutta. Tee aloite itsekin.
- Välillä tulet kunnonkin ihmisen kanssa hulluksi ja kiljut ehkä avioero, mutta tiedät, että oikeassa elämässä et ikinä, ikinä ottaisi sitä. Nuku joskus vihasi yli, ja aamulla katsot asiaa vähän rauhoittuneempana.
- Katso puolison pikkuvikoja vähän sormiesi läpi. Et sinä itsekään ole niin täydellinen ihminen.
- Tylsyys on ihan normaali olotila. Sitä sanotaan arjeksi. Se kuuluu rakkauden aaltoliikkeeseen.
- kyllä ne kynttiläillalliset, ruusupuskat ja timanttikaulakorut kuuluu Harlekiinikirjoihin. Oikea elämä on jotain ihan muuta. Se on yhdessä puskemista, toisen tukemista, hätiin syöksymistä, hellyyden antamista, ilon jakamista. Huumalla ei ole siinä vaiheessa asian kanssa mitään tekemistä, kun toinen pyyhkii oksennustasi ja auttaa sinua vessaan, kun et leikkauksen jäljeltä itse pysty. SE on aitoa rakkautta. Sitä pitää arvostaa ja näyttää se.
N46v, 18 vuotta onnellisesti naimisissa
Vaimo teki erään jutun, ja hullaannuin häneen uudestaan ihan totaalisesti. Siitä alkoi parisuhteemme uusi nousukausi ja meillä on mukavaa niin vaatteet päällä kuin nakunakin.
Niin, ja se juttu oli se että hän ajeli alapäänsä posliiniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monen pitäisi ymmärtää, että pitkässä parisuhteessa rakkaus on aaltoliike. Sitä alun myrskyisää ihastumista ei voi ylläpitää ikuisesti. Alkuhuuma on alkuhuumaa, ja sen jälkeen alkaa arki. Rakkaus on sitkeämpi juttu, kuin jokin hullaantuminen. Kahta asiaa ei saa unohtaa, kun alkuhuuma haihtuu ja toisesta vikojakin paljastuu. Jos sulla on kumppaninasi ihminen, jonka seurassa viihdyt ja joka ei kuseta sinua, niin lopeta se uudesta hullaantumisesta haaveilu.
- Arvosta sitä, mitä sinulla on. Halaa ja osoita huomiota. Ei ole yhtään pahitteeksi joka ilta halata, antaa iltapusu. Minä peittelen puolisoni nukkumaan, hän kun käy työnsä takia aikaisin maate. Kiitän, kun hän tekee jotain mieleistä ja halaan.
- Sovi riitasi. Anteeksi on hyvä sana, silloinkin, kun tiesit olevasi oikeassa. Kompromissikin on viisautta.
- Anna seksiä, vaikka ei huvittaisikaan. Yleensä alkaa huvittaa, kun alkuun päästään. Uskalla kokeilla jotain uutta. Tee aloite itsekin.
- Välillä tulet kunnonkin ihmisen kanssa hulluksi ja kiljut ehkä avioero, mutta tiedät, että oikeassa elämässä et ikinä, ikinä ottaisi sitä. Nuku joskus vihasi yli, ja aamulla katsot asiaa vähän rauhoittuneempana.
- Katso puolison pikkuvikoja vähän sormiesi läpi. Et sinä itsekään ole niin täydellinen ihminen.
- Tylsyys on ihan normaali olotila. Sitä sanotaan arjeksi. Se kuuluu rakkauden aaltoliikkeeseen.
- kyllä ne kynttiläillalliset, ruusupuskat ja timanttikaulakorut kuuluu Harlekiinikirjoihin. Oikea elämä on jotain ihan muuta. Se on yhdessä puskemista, toisen tukemista, hätiin syöksymistä, hellyyden antamista, ilon jakamista. Huumalla ei ole siinä vaiheessa asian kanssa mitään tekemistä, kun toinen pyyhkii oksennustasi ja auttaa sinua vessaan, kun et leikkauksen jäljeltä itse pysty. SE on aitoa rakkautta. Sitä pitää arvostaa ja näyttää se.
N46v, 18 vuotta onnellisesti naimisissa
Hyvä kirjoitus. Kuvaa todella hyvin minun ja mieheni liittoa. Takana 16 vuotta yhdessäoloa joista 9 vuotta naimisissa.
Joskus ollaan kavereiden kanssa puhuttu parisuhteista. Moni muistaa sanoa kuinka heillä ei pikkuasioista riidellä. Tähän minä aina totean että meilläpä riidellään (pikkuasioista), isoista asioista ei tarvitse kun ne on yhdessä aikoinaan sovittu.
12v yhdessä ja molempien lasten vauvavuoden jälkeen ollaan oltu kuin vastarakastuneet, ellei enemmänkin. Joka päivä on yhtä ihana päästä rakkaan kainaloon.
On ollut vaikeitakin aikoja, vastoinkäymiset kuitenkin lopulta vain lujittaneet suhdetta. Osaa arvostaa yhteistä aikaa, kun se on kortilla.
Olen, takana vuosia yli kymmenen ja melkein kaksikymmentä. Vaikeuksia on mahtunut, olemme voittaneet ne yhdessä. Tiedän että niitä tulee eteen, rakkaus ei ole "tasaista tietä". Ja edelleen mieheni saa minut kuumaksi..
Eipä tuo ole toisella ruuti kuivaa vaikka ei vielä kovin pitkä suhde olekaan.
Ollaan tavattu ekan kerran vuonna 1989. Meillä oli seksisuhde joka sitten loppui. Erosin vuonna 1994. Tämä kyseinen mies purjehti elämääni uudelleen. Kolme yhteistä lasta ja nuorin syntynyt 2012. Meillä on aina ollu mukavaa perhe-elämää. Mies tykkää lapsista ja tekee paljon kotitöitä. On aina lähellä ja tykkää. Mulla ajoittain fiilis ettei kiinnosta seksi vähääkään. Sitten taas jostain tunteet pompsahtaa pintaan ja on tosi villiä. Silloin tunnen myös suurta rakkauden huumaa. Miestä kyllä rakastan aina.... mutta rakkaus vaihtaa muotoa ☺ On ylämäkeä, alamäkeä ja suvantovaihdetta. Miehestäni en kyllä luopuisi. On varmasti paras minulle.
Oi kyllä! Ollaan oltu yhdessä hieman yli 20 vuotta ja noin vuoden verran olen kokenut uudelleen rakastumisen tunteen melko vahvana. Tai ehkä se ei ole juuri oikea sana kuvaamaan kokemaani tunnetta, mutta sitä voisi kuvailla erittäin vahvaksi ja syväksi kiintymykseksi. Syystä, jota en itsekään tiedä, olen alkanut ajatella puolisoani esim. töissä monta kertaa työpäivän aikana. Kaipaan häntä töissä ollessani. Muistelen sitä, kun olimme nuoria ja tapasimme. Mietin, olisiko se samanlaista, jos olisimme nuoria tässä ajassa ja tapaisimme nyt. Ainakin olen varma, että rakastuisin häneen myös "tälläkin kerralla".
♥