Miten jaksan miestäni?

Täytyykö tällaista jaksaakaan? Mies on nyt kesälomalla ja käyttää valtaosan ajastaan tällaiseen käytökseen. Haukkuu minua ja lapsia, komentaa tekemään asioita mieleisellään tavalla, jos joku ei toimi niin saa itse järkyttävän kohtauksen, kysyy mielipidettä mutta jos se ei ole mieleinen huutaa. On ilkeä lapsilleen ja pistää kaiken muiden viaksi, jos lapset pelkäävät hänen käytöstään niin sekin on minun syyni, haluan kuulemma vain voittaa lapset itselleni halailemalla heitä. Jos lapsi pissaa lattialle, se on minun syyni, sillä olen sanonut hänelle vastaan. Jos itken, provosoin vain häntä tahallani, vaikka minulla olisi kuinka paha olo hänen käytöksestään. Huutaa, koska joutuu lomallaan osallistumaan kotitöihin. Minusta tuntuu, etten jaksa häntä enää yhtään, itkettää koko ajan. Onneksi saan lapset joskus hoitoon hetkeksi isovanhemmilleen. Nuoremman vieroituksessa ei suostu auttamaan öisin, muutti sohvalle ja sekosi lopullisesti nuoremman synnyttyä. Mikä neuvoksi, ukko mäkeen vai?