Lääkärit! Mikä terveyskeskuksissa on pielessä
kun ette halua niissä työskennellä? Miksi etenkin pienillä paikkakunnilla pitää pärjätä melkein ilman lääkäreitä? Mitä pitäisi tehdä?
Vai onko vain niin, että ne joilla on varaa, valitsevat. Itse olen akateemisesti koulutettu ja paskaan työpaikkaan vaan on pakko tyytyä, eipä ole paljon valinnanvaraa.
Kommentit (18)
-potilaita liian paljon (pahimmillaan 10 min välein
-hoitajapulaa (siis pätevistä hoitajista), lääkäripulaa (töitä enemmän niille joita talossa on, rahapulaa
-em syistä et voi tehdä työtäsi hyvin, et voi ottaa potilaan asiaa omaksesi kuten haluaisit, et saa kaipaamaasi apua, et taukoja, et haluamiasi tutkimuksia ainakaan kohtuuajassa
-lisöksi potilaiden asenne nykypäivänä on se, että ' minulla on oikeus..' potilaat vaativagt jos jonkinmoisia tutkimuksia ja tietävät diagnosinsa, mutta jos tietäisivät sen minkä minä lääkärinä tiedän, olisivat ihan hiljaa..
Tuo kaikki on faktaa, juuri sitä mitä se työ on.
Yhden potilaan aikana saattaa soida puhelin viisi kertaa, hoitaja käydä oven raossa pari kertaa ja joku uusituttaa reseptiä oven välissä kun eihän siihen mene kuin hetki (todellisuudessa kaikki pitää kirjata samperin hitaalle tietokoneelle ja vielä tarkistaa etät lääkitys on asianmukainen).
Ei ehdi syömään eikä aina vessaankaan. Jos koettaa tehdä väljemmän listan, joku nostaa metelin. Yleensä joku poliittinen päättäjä jolla ei ole hajuakaan millaista terveyskeskuksessa on. Jos teet työtäsi hyvin (eli varaat potilaalle aikaa edes 15-20 minuuttia), saat haukut johdolta. Jos teet kuten johto haluaa, saat haukut potilailta.
Itse ei voi vaikuttaa työtahtiinsa. Liukuhihnatyötä ihmisillä. Ja haluaisin todellakin tehdä työni toisin.
Pienellä paikkakunnalla tilanne yleensä noin 10 x pahempi lääkäripulan takia, en menisi mistään hinnasta, perheellinen kun olen.
Tässä muutama, voisin jatkaa aiheesta tuntikausia. Harmi kun päättäjiä ei oikeasti kiinnosta. Perusterveydenhuoltoa ajetaan systemaattisesti alas. Tässä muuten vähän tilastoa kuinka sairaalat ja työterveyshuolto saavat lisää rahaa ja terveyskeskukset vain lisää potilaita jatkohoitoon sairaalasta:
Avohoidon kokonaismenot
> (milj euroa) vuosina 1991 ja 2001:
> Tk:n avovastaanotto 1014.7 ja 1014.0 (muutos -0,1%) Sairaaloiden
> avohoito 597.9 ja 847 (muutos +41,7%) Yksityinen avohoito 549.6
> ja 740,1 (muutos +34.7%)
Siellä saa tehdä asiat niin kuin itse haluaa ja perehtyä potilaiden asioihin kunnolla.
Olen -kumma kyllä- vielä 10 vuoden jälkeenkin idealisti. Haluan että köyhilläkin mahdollisuus laadukkaaseen perusterveydenhuoltoon. Tienaisin yksityispuolella noin kaksi kertaa enemmän ja vähemmällä vaivalla. Toisaalta tk-lääkärin työ on paljon monipuolisempaa kuin yksityispuolen yksinkertaisemmat vaivat olisivat ja siellä välillä kokee oikeasti olevansa hyödyksikin. Idealistit ovat lääkäreissä vähenemään päin ja tämä tulee romahduttamaan perusterveydenhuollon. Ja se vasta tuleekin kalliiksi veronmaksajille.
Näinhän se ikävä kyllä on. Mullakin vetäis tk-puolelle pidemmäksi aikaa töihin jos ehtisi tehdä ne työt kunnolla. Kuvitelkaa te ihmettelijät itsenne potilaaksi lääkärin vastaanotolle: lääkäri on myöhässä, kärttyinen eikä ehdi kuunnella puhettanne loppuun vaan ohjailee tiukasti keskustelua. Tutkii nopeasti, sanelee ehkä kuullenne tai kirjoittaa koneelle puolet vastaanottoajasta. Ei oo kivaa kummallakaan. Mutta jos potilaalle on aikaa pahimmillaan 10 min (siinä ajassa pitää selvittää mikä on tulon aihe, tutkia, tehdä hoitosuunnitelma, kirjoittaa reseptit/lähetteet/labrapyynnöt/varata ehkä uutta aikaa jne plus tietysti loppuun sanelu ettei mitään jäisi kirjaamatta)... HUHHHUI...
Nimim. kokemusta on ja privaattiin taidan mennä
lisäisin tähän vielä, että terveyskeskusten " potilasmateriaali" on sellaista, jonka kanssa kukaan itseään kunnioittava lääkäri ei kyllä halua olla tekemisissä.
Suuri osa työstä on oikeastaan sosiaalityötä, johon lääkäreillä ei ole edes koulutusta. Lisäksi on paljon tyhjänvalittajia ja ammattivalittajia, joilla on vuosimaksut maksettu jo tammikuussa ja sitten käyvät ihan huvikseen kerran viikossa voivottelemassa ja uhkailemassa. Kyllähän niitä muuten jotenkin jaksaisi, mutta sellaiset tyypit kuormittavat vastaanotot, ja oikeasti sairaat eivät pääse vastaanotolle ollenkaan. Ja sitten on tietenkin näitä, jotka ovat lukeneet jostain Seurasta höpöhöpöä jostain uudesta taudista ja tulevat " kouluttamaan" terveyskeskuslääkäriä...
Tähän kaikkeen kyrsiintyneenä olen erikoistunut, ja erikoislääkärinä pääsen hoitamaan ihmisiä kokonaisuutena, mutta oikeiden sairauksien ja vaivojen vuoksi. Eli tekemään juuri sitä mihin minulla on koulutus.
Itseäni eivät haittaa nämä tutkimusten kinuajat ja turhan valittajat. Joskus tuntuu kyllä että on lääkärin lisäksi pappi, sosiaalityöntekijä ja äiti mutta senkin kestää. Terveyskeskustyö on pitkälti asennekysymys eikä se kaikille sovi. Eikä tarvitsekaan. Itse pidän siitä että vastaan voi tulla ihan mitä vaan. Ja mitä paremmin potilaansa oppii tuntemaan, sitä enemmän sieltä tyhjänvalittajan taustaltakin löytyy. Kun vain saisi työrauhan tehdä työtänsä niin hyvin kuin osaa. Pidemmän päälle siitä hyötyisivät kaikki.
Muutama kuukausi pakollista terveyskeskuspalvelua on vielä jäljellä, kun sain haluamani erikoistumispaikan. Olen jo lääkikseen päästessäni halunnut juuri tälle kyseiselle alalle. Opiskeluaikana välillä tuntui, että voisin harkita tk-lääkärin uraakin, mutta sinne töihin mentyäni totesin kyllä nopeasti, että en jaksaisi tehdä sitä työtä lopun ikääni. Olen aina ollut ns hyvissä terkkareissa töissä, missä lääkäreitä on riittävästi ja hommat toimii. En ole koskaan uskaltanut mennä huonomaineiseen terkkariin. Eli sen puoleen ei ole valittamista. Yleensä jo parin kuukauden tk-työskentelyn jälkeen olen ollut itse aivan uuvuksissa. Yksi kurssikaverini oli puolen vuoden tk-työn jälkeen niin uuvuksissa, että psykiatri kirjoitti hänet pitkälle sairalomalle. Tk-työtä jaksoi paremmin kyllä silloin, kun vielä ei ollut lapsia.
Erikoistun raskaalle päivystävälle alalle eli gynekologiksi eli helpolla ei pääse sairaalassakaan ja kiirettä kyllä riittää. Mielestäni kuitenkin suurin ero tk-työn ja sairaalatyön välillä on se, että tk-työ on kamalan yksinäistä ja siksi henkisesti erittäin uuvuttavaa. Tk:ssa pitää sietää epävarmuutta paljon enemmän, koska kaikkia potilaita ei voi tutkia niin perinpohjaisesti tai lähettää jatkotutkimuksiin. Sairaalassa muiden kollegojen tuki auttaa jaksamaan ja työ on paljon sosiaalisempaa, koska työ on tiimityötä kätilöiden ja muiden lääkärien kanssa.
Lisäksi tk:ssa 50% työstä on mielestäni muuta kuin lääketiedettä ja ongelmat on yleensä sosiaalisia ym. Siellä töissä ollessa tuntuu, että ei niiden ongelmien ratkomiseen ole käyty 6 vuotta lääkistä.
Omalla alallanikin on toki omat hyvät ja huonot puolensa ja kaikki lääkärit eivät tälle alalle sovi niinkuin ei terkkariinkaan. Synnytyspuolella tärkeintä on mielestäni muistaa että 95% raskaana olevista ja synnyttäistä ovat erittäin herkässä tilassa henkisesti ja se tulee kohtaamisessa ottaa huomioon. On minunkin äitipolin vastaanotolta kiireen keskeltä moni äiti lähtenyt itkien, kun pienemmistäkin asioista äiti huolestuu ja ei ole ollut riittävästi aikaa selittä, että mitään hätää ei ole.
No, joskus pitää vielä käydä ne loput pakolliset tk-palvelut tekemässä ja se tulee varmaan olemaan aika shokki. Silloin onneksi lapset on jo hiukan isompia, joten kai siitäkin selviää.
Muuten nyt erikoistuvana lääkärinä minulla on melkein puolet pienempi palkka kuin mitä tk:ssa tienaa keskimäärin pelkällä päivätyöllä. Eli omalla kohdalla työn sisältö on huomattavasti ratkaissut ei raha.
Mutta kovat paineet on meillä hoitajillakin siellä tk:ssa, kun yritetään niitä aikoja tyhjästä nyhjästä. Tulisipa hoitohuoneella käynti maksulliseksi, niin vähenisi sieltä turhat käynnit.
t. tk:n sh
TK:ssa on vaikka millaisia vaivan ym. valittajia, olen kuullut sellaisestakin että lääkäriltä oli pyydetty todistusta siihen ettei tarvitsisi käyttää turvavyötä!
On tullut vastaan paljon hullumpiakin todistuspyyntöjä. Ja valitettavasti usein jostain kunnan toisesta yksiköstä. Useimmiten terve järki antaisi vastauksen mutta silti vaaditaan lääkärinlausuntoa.
inhottavaa sairaana ja herkässä tilassa kuunnella ja katsella tiuskivia ja kiukkuisia sairaanhoitajia!!!
t. ei lekuri
Ja en siis ole itse lääkäri.