Onko tapanasi googlailla oireisiisi sopivia sairauksia ja sitten ehdotella terveyskeskuksessa lääkärille diagnoosia ja reseptejä?
Näin ikään kuin kaksi oireisiin perehtynyttä lääketieteen asiantuntijaa keskustelevat keskenään.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Oletko lääkäri, jonka ylpeyden päälle käy, jos potilas kysyy onko hänellä tämä tai tuo ongelma? Kysyy vieläpä ihan oikein googlauksen tuloksena?
Entä onko muilla tapana?
Tottakai googlailen, mutta en koskaan tunnusta sitä lääkärille.
Oletko se lääkäri joka ei vaivaudu edes tutkimaan potilasta kun vain raha kiinnostaa? Ja jos lukuisilla lääkäreillä turhaan käynnin jälkeen potilas joutuu itse etsimään netistä sairautensa nimen, niin siinä vaiheessa varsinkin kaikki "apu" sinulta loppuu?
No kyllä minä esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoimintaa ja masennusta (ei samaan aikaan) epäillessäni tutkin ensin netissä asiaa ennen kuin menin lääkärille. Masennukseen sain apua, kilpirauhasoireisiin en.
Toisaalta tuo helpottaa ja nopeuttaa terveyskeskuksessa asiointia ja jonoja, jos jokainen selvittäisi sairautensa netistä valmiiksi itse ja sitten lääkärin vastaanotolle tullessa lääkärin tarvitsisi kysyä reseptiä varten ainoastaan "Mitä laitetaan?"
Kaverin pääsi lapamadon jäljille, kun googlaili.
Rautaa ja b-vitamiinia määrättiin ja kuidun lisäämistä, vaikka oli ehdottanut madon tutkimista. Vasta, kun madon pää kurkistanut peffasta, sai neljännellä käynnillä häätölääkityksen.
no kyllä mä olen oireita googlannut, kun en ole apua saanut yleislääkäreiltä. olen 3 kertaa löytänyt itse oikean taudin tai vitamiinipuutoksen. Lääkärissä olen toisella kertaa osannut siis itse pyytää oikeita verikokeita, joista nämä sairaudet on sitten käynyt ilmi. (muutamat lääkärit tosin eivät ole suostuneet kokeita ottamaan ja oireet sekä oikea hoito on jopa viivästynyt tämän takia...kunnes on löytynyt kuunteleva lääkäri...)
Tavallaan mutta en ihan suoraan tohdi toki lääkärille sanoa :) Ja googletan yleensä ihan luotettavia lähteitä; en suomi24.fi -keskustelupalstaa.
En ehdottele, mutta en myöskään koskaan käytä terveyskeskusta vaan aina yksityistä lääkärikeskusta, joka on niin osaava, ettei niille tarvitse ehdotella mitään. Osaavat itse tutkia. :)
olen kärsinyt pitkään kroonisesta väsymyksestä ja muista oireista, jotka viittaavat sekä kilpparin vajaatoimintaan, masennukseen tai anemiaan.
no, kaksi ekaa on suljettu pois....mutta tuon anemian toteaminen ei olekaan aina mikään helppo juttu yleislääkärissä... sitä masennusta tuputettiin moneen kertaan, kun muuta syytä ei lääkäri löytänyt...
googlesta selvitin, että vaikka hemoglobiini on hyvä, voi olla rautavarastot tyhjät eli olla jo anemia ja oireita vaikka kuinka paljon.
lääkäripä intti vastaan ja sanoi, ei voi rautavarastot ( seerumin rauta ja ferritiini....) olla vähissä, kun hemppa on 126...väittely jatkui pitkän aikaa, kunnes luovutin ja lähdin huoneesta.
no nyt 8kk tämän lääkärikäynnin jälkeen oireista pitkään kärsineenä, erikoislääkäri mittasi pyynnöstäni ferritiini ja seerumin raudan. seerumin rauta vain 7 (viite 9-34, pitäis olla yli 20 immuunipuolustuksen kannalta...) ja ferritiini 30 ( viite jotain 11-150, ferritiinin pitäis olla yli 50 tai jopa yli 80...) ja hemppa on nyt 131 eli hyvä ja ei siis kerro mitään elimistön rautatilanteesta..
Sanon ihan suoraan. Usein menenkin juuri lääkäriin tarkistuttamaan onko mulla se tai tuo sairaus. Eli aloitan kertomalla epäilyni. Ei siitä ole kukaan lääkäri pahastunut.
Jos on jotain epämääräisiä oireita, niin totta kai mä nyt katson vaikkapa terveyskirjastosta, mikä juttu voisi olla kyseessä. Katson muutenkin sieltä ohjeita esim. lasten sairauksien hoitoon - senhän takia se palvelu on olemassa.
Olen tietenkin googlannut ja etsinyt sitäkin mitä hoitoa asiaan yleensä tarjotaan. Jos pelkästään lepoa tai venyttelyä, niin en edes varaa aikaa koko lääkärille. Ja tietenkin keskustelen aiheesta tietyssä määrin "kuin me ammattilaiset konsanaan", olen itse sairaanhoitaja. Kaikkea ei siten tarvitse selittää kuten täysin maallikolle, asioille on yhteisiä nimikkeitä, kun termit ja anatomia, fysiologia on tuttua.
Viimeksi tällainen ongelma oli tulehduksellinen kipu alaraajassa. Löysin diagnoosin itse ja kysyin suoraan voiko olla tällaisesta kyse. Lääkäri oli samaa mieltä ja sain häneltä oikein asiantuntevan "luennon" aiheesta, tuoreinta tietoa ja perusteluita hoitomuodoista. Hän jätti minun ratkaistavaksi minkä hoitomuodon otan.
Minusta vastaanotto meni hienosti. Lääkäri tiesi, että potilaat hakevat tietoa itsekin. Oli valmis antamaan sitä lisää. Hänen arvovaltansa ei ollut niin ohuen langan varassa, että potilaan oikeaan osunut oma arvio olisi sitä horjuttanut.
Tuo ferritiini on oikein klassinen esimerkki siitä kun lääkärit eivät tiedä monestakaan asiasta mitään, mutta luonne ei anna periksi myöntää sitä potilaalle. Jos menet sadalle lääkärille, niin 99 vänkää vastaan että kaikki kunnossa kun hemppa on hyvä, vaikka tosiaan varastorauta käytännössä nollissa. Hemppa ei myöskään tuossa tapauksessa juurikaan nouse rautatankkauksella, ainoastaan ferritiini. (Ap alkaa hädissään googlaamaan että mikä se ferritiini oikein on)
Onhan siinä pieni ero jos joku arvio ihmistä 30 minuutin ajalta kun taas henkilö itse tuntee itsensä monen vuoden ajalta. Siksi meidän kaikkien pitäisi ainakin jollain tasolla olla itsemme asiantuntijoita. Luulisi että tästä on lääkärille paljonkin apua.
Kyllä mä ainaki lääkäriltä kysyin onko mahdotonta, että lapsella olisi kihomatoja. Oliko virhe? 😀
Olen.
Löysin tiedon harvinaisesta syövästä vuotta ennen diagnoosia. Äidilläni oli syöpä, joten ehdotin syöpää lääkärille useita kertoja ollessani flunssassa tms. koko ajan. Hänen mielestään minulla oli nivelrikko.
Toisella kerralla tein vyöruusudiagnoosin, jonka lääkäri vahvisti.
Tietenkin googlaan oireita ja usein diagnosoinkin itselleni minkä syövän nyt milloinkin.
Lääkärillä ollessani ymmärrän kuitenkin pitää suuni kiinni ja annan hänen tehdä työnsä.
Kerran olen kuitenkin itsediagnoosilla osunut oikeaan, ja lääkärin antaman diagnoosin jälkeen oikeasti yllätyin kun kyseessä oli sama mitä itsekin epäilin 👍🏼
Kyllä googletan ja ehdotan. Olen lukutaitoinen siinä missä lääkärikin. Ei lääkiksessä vihitä mihinkään salatieteisiin eikä paljasteta mystisiä rohtoja. On kehitetty tietokeneohjelmiakin, jotka tekevän dignooseja tehokkaammin kuin lääkäri. Eli ihmisiä ne lääkäritkin ovat. Ihmisiä joilla on tiukka aikataulu ja jotka haluaisivat ehtiä kotiin ennen kuin salkkarit alkaa.
Täällä oli yhdessä samantapaisessa keskustelussa lääkäri, joka haukkui minut paskaksi ihmiseksi kun kerroin löytäneeni tietoa harvinaisesta sairaudesta, jota vasta tutkitaan. Voin kuvitella tuon asennevammaisen puoskarin kuuntelevan kun asiakas kertoo oireista jotka eivät sovi lääkärin ennakolta päättämään diagnoosiin. Siinä lääkäri sitten rallattaa mielessään: "olet paskaihminen, paskapaskapaska..." Ja potilas kotiin parantamaan syöpää mustikkamehulla ja levolla. Onhan näitä tapauksia ollut vaikka miten paljon.
Oletko lääkäri, jonka ylpeyden päälle käy, jos potilas kysyy onko hänellä tämä tai tuo ongelma? Kysyy vieläpä ihan oikein googlauksen tuloksena?