Parisuhde käynyt (liian?) tylsäksi
Mies käy ammattikorkeakoulua, minä työskentelen päiväkodissa. Kummallakin on omat työ- ja kouluhommat. Itse teen vielä kaksivuorotyötä, jonka ansiosta vapaa-aikaa ei välttämättä ole arkisin yhtään samaan aikaan. Peruspuurtamista puuduttavaa tämä arki. Ei ole lapsia. Mies ei kiihota minua enää, en tiedä miksi. Ei ole edes muuttunut ulkoisesti mihinkään yhdessäolomme aikana (2v). Silloin tällöin käymme salilla treenaamassa yhdessä, siinä taitaakin olla meidän yhteiset asiat.
Parisuhteemme on tylsä. Huomaan välillä, että katselen muiden miesten perään. Pidän miehestäni, enkä haluaisi häntä satuttaa erolla, kun hän niin kovasti minua rakastaa sanojensa mukaan. En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Ei löydy oikein yhteistä tekemistä tai aikaa tehdä yhdessä asioita. Viikonloppuisin mies nyhvää kotona ja minä haluaisin olla menossa joka paikkaan. Mutta ei. Tällästä tää vaan on.
Mielipiteitä, mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Tehkää yhdessä jotain.
Kiitti hei vinkistä!
Meillä vähän samaa, yhdessä tosin melkein jo 10 vuotta. Välillä asia harmittaa ja suututtaa ja mietin tosissani eroa, mutta yleensä olen tyytyväinen perusturvalliseen olotilaan. Tuntee toisen, ja vaikkei suuria yllätyksiä enää tulee, tuntuu helpolta kun ei tarvitse koko ajan miettiä suhdetta. Välillä tehdään yhdessä enemmän, välillä vähemmän. Mitään suurta kipinää ei ole koskaan ollut, ollaan molemmat aika tasaisia luonteeltamme. Lopulta jokaisen on itse mietittävä sisimmässään, mitä elämältä ja kumppanilta (ja itseltään) haluaa. Itse olen tainnut kallistua siihen, että olen niin peruslaiska ja mukavuudenhaluinen ihminen, etten puolisoakaan lähde vaihtamaan vain vaihtelunhalun vuoksi. Mutta jos ei kestä rutiininomaista elämää ja samanlaisena toistuvaa arkea, niin ehkä sitten pitää löytää myös kumppani, joka haluaa koko ajan kokea jotain uutta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän samaa, yhdessä tosin melkein jo 10 vuotta. Välillä asia harmittaa ja suututtaa ja mietin tosissani eroa, mutta yleensä olen tyytyväinen perusturvalliseen olotilaan. Tuntee toisen, ja vaikkei suuria yllätyksiä enää tulee, tuntuu helpolta kun ei tarvitse koko ajan miettiä suhdetta. Välillä tehdään yhdessä enemmän, välillä vähemmän. Mitään suurta kipinää ei ole koskaan ollut, ollaan molemmat aika tasaisia luonteeltamme. Lopulta jokaisen on itse mietittävä sisimmässään, mitä elämältä ja kumppanilta (ja itseltään) haluaa. Itse olen tainnut kallistua siihen, että olen niin peruslaiska ja mukavuudenhaluinen ihminen, etten puolisoakaan lähde vaihtamaan vain vaihtelunhalun vuoksi. Mutta jos ei kestä rutiininomaista elämää ja samanlaisena toistuvaa arkea, niin ehkä sitten pitää löytää myös kumppani, joka haluaa koko ajan kokea jotain uutta.
Mua mietityttää se, että jos vaihdan "uuteen", niin tuleeko sama taas vastaan? Sama tylsä harmaa arki. Itse olen aika spontaani ja energinen, mutta mies on tasainen vässykkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän samaa, yhdessä tosin melkein jo 10 vuotta. Välillä asia harmittaa ja suututtaa ja mietin tosissani eroa, mutta yleensä olen tyytyväinen perusturvalliseen olotilaan. Tuntee toisen, ja vaikkei suuria yllätyksiä enää tulee, tuntuu helpolta kun ei tarvitse koko ajan miettiä suhdetta. Välillä tehdään yhdessä enemmän, välillä vähemmän. Mitään suurta kipinää ei ole koskaan ollut, ollaan molemmat aika tasaisia luonteeltamme. Lopulta jokaisen on itse mietittävä sisimmässään, mitä elämältä ja kumppanilta (ja itseltään) haluaa. Itse olen tainnut kallistua siihen, että olen niin peruslaiska ja mukavuudenhaluinen ihminen, etten puolisoakaan lähde vaihtamaan vain vaihtelunhalun vuoksi. Mutta jos ei kestä rutiininomaista elämää ja samanlaisena toistuvaa arkea, niin ehkä sitten pitää löytää myös kumppani, joka haluaa koko ajan kokea jotain uutta.
Mua mietityttää se, että jos vaihdan "uuteen", niin tuleeko sama taas vastaan? Sama tylsä harmaa arki. Itse olen aika spontaani ja energinen, mutta mies on tasainen vässykkä.
Ei tule, jos et valitse tasaista vässykkää. Tosin sen epätasaisen ei-vässykän kanssa tulee taatusti jonkun muunlaisia ongelmia. Harva parisuhde pysyy täysin ongelmattomana.
Valitsit hyvän miehen liian aikaisin. Oletettavasti olet alle 30v. Silloin pitäisi olla jännämiesten kanssa, muuten käy noin
Me ollaan oltu 8v yhdessä ja rakkaus vaan kovenee. 3 lasta, mitkä on tuoneet suuret haasteet parisuhteeseen, mutta silti vaa halu säilyy.
Ei kuulosta mies sinulle oikealle, tai välttämättä parisuhde ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän samaa, yhdessä tosin melkein jo 10 vuotta. Välillä asia harmittaa ja suututtaa ja mietin tosissani eroa, mutta yleensä olen tyytyväinen perusturvalliseen olotilaan. Tuntee toisen, ja vaikkei suuria yllätyksiä enää tulee, tuntuu helpolta kun ei tarvitse koko ajan miettiä suhdetta. Välillä tehdään yhdessä enemmän, välillä vähemmän. Mitään suurta kipinää ei ole koskaan ollut, ollaan molemmat aika tasaisia luonteeltamme. Lopulta jokaisen on itse mietittävä sisimmässään, mitä elämältä ja kumppanilta (ja itseltään) haluaa. Itse olen tainnut kallistua siihen, että olen niin peruslaiska ja mukavuudenhaluinen ihminen, etten puolisoakaan lähde vaihtamaan vain vaihtelunhalun vuoksi. Mutta jos ei kestä rutiininomaista elämää ja samanlaisena toistuvaa arkea, niin ehkä sitten pitää löytää myös kumppani, joka haluaa koko ajan kokea jotain uutta.
Mua mietityttää se, että jos vaihdan "uuteen", niin tuleeko sama taas vastaan? Sama tylsä harmaa arki. Itse olen aika spontaani ja energinen, mutta mies on tasainen vässykkä.
Ei tule, jos et valitse tasaista vässykkää. Tosin sen epätasaisen ei-vässykän kanssa tulee taatusti jonkun muunlaisia ongelmia. Harva parisuhde pysyy täysin ongelmattomana.
Totta tämä. Joka suhteessa on omat ongelmansa. Ehkä kannattaa miettiä, miten alun perin päädyitte nykyisen miehen kanssa yhteen jos koet että olette niin erilaisia. Joskus vastakohdat myös tasapainottaa toisiaan ja avartaa omaa kokemusmaailmaa, ja siitä tulee ongelma vasta kun suhteessa on jotain muitakin epäkohtia.
Voi kun tietäs mitä tekis. Päädyttiin parisuhteeseen nopeasti ja tulisesti, puoli vuotta meni kuherrellessa, mutta nyt alkaa olemaan jo kaikki tunteet minun puolelta aika hiipuneet. Ihan kivaa on joo. Mutta äh. Kaipaan jonkinlaista actionia.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun tietäs mitä tekis. Päädyttiin parisuhteeseen nopeasti ja tulisesti, puoli vuotta meni kuherrellessa, mutta nyt alkaa olemaan jo kaikki tunteet minun puolelta aika hiipuneet. Ihan kivaa on joo. Mutta äh. Kaipaan jonkinlaista actionia.
Oletko keskenkasvuinen vai miksi et tiedä, että parisuhteen eteen täytyy tehdä työtä. Sitä kipinää ylläpidetään tekemällä kivoja asioita yhdessä, muttei se silti koskaan ole samanlaista kuin alussa. Se muuttuu ja siitä muutoksestakin kannattaa nauttia. Kerro miehelle rohkeasti, että tarvitset teiltä enemmän yritystä. Ei se parisuhde täällä vauvafoorumilla parane vaan kommunikaation avaamalla. Hyvässä parisuhteessa näistä puhutaan.
Tehkää yhdessä jotain.