Tylsää! Kaikki nukkuu ja mä tässä yksin hereillä :(

posteja, ja ajatteli että kyllä elämä on ihanaa, kaunis ilma ja saa olla rauhassa ilman mitään hässlinkejä. Yleensä hirveä rumba päällä jo tähän aikaan, mutta nyt autuaallinen rauha.

Kivasti on lähtenyt päivä käyntiin, kohta lähdetään juhannuksen viettoon.

Mulla taas on kamala ahdistus tästä päivästä ja tunnen itseni ihan sairaaksi kuten kaikkina juhlapäivinä. Perheen kanssa syntyy aina väkivaltaa tämmösinä päivinä - ainakin henkistä jos ei sitten fyysistä. Kaikki lapsuuden muistot tulee mieleen ja isälläni sattui vielä olemaan syntymäpäivä, mikä sotki juhannusta vielä lisää. (On tehnyt itsemurhan.)

Vierailija:

Mulla taas on kamala ahdistus tästä päivästä ja tunnen itseni ihan sairaaksi kuten kaikkina juhlapäivinä. Perheen kanssa syntyy aina väkivaltaa tämmösinä päivinä - ainakin henkistä jos ei sitten fyysistä. Kaikki lapsuuden muistot tulee mieleen ja isälläni sattui vielä olemaan syntymäpäivä, mikä sotki juhannusta vielä lisää. (On tehnyt itsemurhan.)

viikonloppuisin, olo on autuaallinen, illalla alkaa vaan väsyttämään, eikä oikein tunnu missään. Nautin siitä että vain vähän perhettä läsnä, ja ei tarvitse tehdä ruokaa, pyykätä, ja olla skarppina, paitsi että 6 vuotias parkuu kun ei löydä shortseja. Välillä vaan tuntuu siltä että äideillä pitäisi olla pakkovapaata perheestä että voisi ajatella omiakin ajatuksia. Minulla on ystäviä erotilanteissa ja muuten vaikeissa suhteissa, ja kun heidän kanssaan keskustelee, jää aina paljon mietittävää, johon olisi hyvä saada aikaa. Hyvää Juhannusta, olisipa hauskaa kun joku asuisi Helsingissäkin, ja piipahtaisi juomassa lasillisen tai kaksi, ja parantaisi maailmaa hiukkasen.