Mitä asiaa lapsuuden perheestä ette halua lastenne elämään?

Vitsaa

Vähättelyä, henkistä mitätöintiä, yksityisyyden puutetta, nöyryyttämistä, huutoa, seksuaalista häirintää.

Epäoikeudenmukaista kohtelua ja sitä että vanhempiin eikä mihinkään voi luottaa. Ja lisäksi naurunalaiseksi tekemistä.

Puhumattomuutta ja valehtelua.

Köyhyyttä. Ja sitä, että edes 9,7 keskiarvo ei äidille kelvannut. Löysi todistuksesta aina moitittavaa.

Alkoholia ja sen tuomaa valehtelua, kireyttä, rahapulaa, ajanpuutettjne.

Ainaista rahasta puhumista, mikä johti siihen etten koskaan raaskinut itselleni pyytää mitään ja siskoni sitten minunkin edestä.

Enkä sitä kotona kököttämistä, lomalla ei käyty missään koska vanhemmat eivät halunneet/raaskineet/ei ollut varaa eikä korvesta itse pois päässyt.

Ahdistaa vieläkin kun sitä ajattelen. Huh.

Kiihkouskonnollisuutta.

Ei tuu mitään mieleen. Lapsuuteensa tyytyväinen.

Äitiäni.

Ainaista pihistelyä, ilman että oli oikeasti puutetta rahasta.

Skitsofrenisii vanhempii

Mitään. Olen tehnyt kaiken tasan päinvastoin kuin äitini. Ja häntä en ole päästänyt edes isoäidiksi.

Hallitsemattomat raivonpuuskat, joita isälläni oli. Ne olivat arvaamattomia ja alkoivat yleensä täysin mitättömistä asioista. Huonoina päivinä hän ei osannut kontrolloida itseään ollenkaan; syy, miksi pelkäsin häntä hieman lapsena. Koskaan ei tiennyt, vastaako hän iloisesti vai huutaako minua painumaan tieheni, jos menin juttelemaan hänelle jostain.

Vääränlainen kohtelu - liittyen siis esim. lapsen luonteeseen tai muihin ominaispiirteisiin. Olin todella ujo lapsi, ja vanhempani eivät tätä aina ymmärtäneet: turhautuivat siihen, että kökötin kotona lukemassa eikä minulla ollut kavereita. He käskivät minua "olemaan reippaampi". Siitä ei paljon apua ollut.

Vähättely.

Ivallinen nauru.

Epäreilu kohtelu sisarusten välillä.

Alistaminen (äitini harrasti tätä aina eli menin huoneeseeni tekemään läksyjä, äiti huutaa keittiöstä "Sariii tuu tänne käymään", menin keittiöön... äiti kysyi jotain olematonta, palasin huoneeseen, meni minuutti-pari, "Sariii, tuu tänne mulla on sulle asiaa" , menin, "ei ku ei mitään, löysin jo sakset" ). Auta jos en mennytkään, äiti tuli huoneeseen ja repi mut tukasta sinne keittiöön ja esitti kysymyksensä. Kyllä. Ihan. Oikeasti.

Huutaminen.

Kiroilu.

Epäselvät ohjeet (jonka jälkeen pääsi aina haukkumaan kun olin niin tyhmä).

Rakkaudettomuus (joskus 5-6 vuotiaana mietin, että miksei äiti ota syliin niinkuin ottaa aina pikkusiskoani).

Sitä, että äiti on aina poissa. Töissä, palavereissa, työmatkoilla. Harvoin muistan äidin olleen kotona. Eikä työ ollut edes mitään erikoisen hienoa edes silloin 80-luvulla, siihen vaan kuului paljon iltahommia.

Jos isällä oli myös töitä iltaisin, me lapset istuttiin autossa sillä aikaa, isän työpaikan pihalla. Välkyteltiin hätävilkkua ja polteltiin jätskipapereita tupakansytyttimellä. Auto oli käynnissä siis...? Huudeltiin ikkunoista ohikulkijoille ja käytiin puskapissalla.

Ehkä itse hankkisin lapsenvahdin, kyseessä oli kuitenkin n. 10- ja 6-vuotiaat lapset.

- Vähättely ("Hahah, no ei susta oo siihen!")

- Aivan järjettömät vihanpurkaukset (Silmitöntä huutamista ja haukkumista, täysin mitättömistä/olemattomista asioista. Joka johti siihen, että aina piti olla järjettömän varuillaan)

- Haukkuminen/mollaaminen (Tyhmäksi, ärsyttäväksi, liian ujoksi jne. haukkumista)

- Henkilökohtaiset asiat kerrottiin aina eteenpäin (Ei auttanut vaikka itku kurkussa kerroin jostain arasta asiasta ja vannotin ettei saa kertoa kenellekkään. Niin eiköhän joku siitä asiasta ihan kohta tietänyt)

- Lapsen mielipidettä ei kuultu/kunnioitettu (Vaikka asiat olisivat koskeneet lapsen omia asioita.)

Ja paljon muuta. En lapsena ikinä kokenut, että olisin vanhemmilleni hyvä juuri sellaisena kuin olin. Sitä tunnetta en _ikinä_ halua tuottaa lapsilleni!

Mitätöintiä. Ja kurinalaista siisteyttä.

1. Ruumiilliset rangaistukset alkaen tukkapöllystä ja päättyen remmillä pieksämiseen ovat ehdottomasti jotain, jota lapseni eivät tule kokemaan.

2. Mykkäkouluja. Lapsi ei ymmärrä, miksi hänelle ei puhuta. Pahinta henkisen väkivallan käyttöä.

3. Eristämistä rangaistuksena. Pannuhuone, lukittava kaappi tai muu paikka, joka ei ole oma huone ja joka on pelottava.

4. Tyttölasten alistamista pikkupiioiksi ja äidin apureiksi.

5. Lapsen kehitystason kannalta kohtuuttomia vaatimuksia esimerkiksi siisteyden suhteen.

6. Vanhempien kyvyttömyyttä ratkaista erimielisyyksiä muuten kuin huutamalla ja tappelemalla.

7. Hyvien arvosanojen palkitsemista rahalla.

8. Järjettömiä siivoussääntöjä.

9. Kännisten sukulaismiesten toilailujen katselemista ja rivoja vitsien kuuntelemista.

10. Ajoittaista välinpitämättömyyttä siitä, missä lapsi aikansa viettää. Kunhan on poissa silmistä.

Jatkuva sekasorto ja sotkuisuus. Siis oikeasti roskia ja homeisia astioita joka paikassa. Äitini ei ole hamstraaja, vaan patalaiska.