Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Erosin helmikuussa, kyllä kannatti
31.05.2016 |
Mietin talvella täälläkin eron mahdollisuutta ja lopulta siihen päädyin. Olo on mielettömän hyvä, ihan kuin raskas taakka olisi tippunut harteilta. Lapset voivat hyvin (meillä oli uusperhe) ja minäkin koko ajan paremmin. Ratkaisu oli raskas, mutta selkeästi se askel kannatti ottaa. Enää ei ahdista tai vituta. Mies on ollut eron jälkeen todella vaikea, mutta viime viikolla saimme viimein talon myytyä, joten enää ei tarvitse vääntää mistään. Uuden naisen löysi alle kuukausi erosta ja nyt asuvat jo yhdessä.
Tuntuu, että elämä hymyilee ja kaikki järjestyy ♡
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko sulla on uusi mies katsottuna? Joku vähän jännä?
Edellisessä oli jännää tarpeeksi loppuelämää varten, kun petti ja dokasi salaa 😂
Yhtä olen tavannut joitain kertoja, mukava mies, ei yhtään jännä.
Ap
Onnea sinulle ja lapsillesi elämässä eteenpäin! Ihana kuulla, että olette saaneet lisää yhteistä aikaa :)
Hei muistankin sun kirjoituksen ja muistelen että olisin tsempannut sua eroon, mielestäni kaikki tuossa huokui sitä, että jo tiesit mitä tulet tekemään, ja mitä sun pitää tehdä. Mukava kuulla että onnellisuus oli se olotila, joka käteen jäi. Onnea uuteen elämään! Hih, vähän huvittaa miehen kuvio, niin perinteinen... Ei käydä omassa päässä entistä suhdetta läpi, miksi näin kävi, mitä olisin voinut tehdä toisin eikä otetaa omaa aikaa, että voisi kuulostella miltä oikeasti tuntuu. Äkkii vaan uusi suhde tilalle! No, väliäkös tuolla, ei vaan erityisen kestävä tapa toimia, mutta hyvä että sulla ja lapsillasi hyvä nyt. :)
Kiitos erityisesti sinulle joka silloin tsemppasit :) Tää olotila on sellainen mitä en edes muistanut, että se voisi olla olemassa.
Alue: Aihe vapaa
Tässä kirjoitukseni tammikuulta....
Mies on ollut nyt viikon työreissussa ja tänään havahduin erääseen asiaan. Mulla on ihana olo. Ihanaa olla omien lasten kanssa keskenään kotona (olemme siis uusperhe), ihanaa ottaa omat lapset viereen yöksi ja ihanaa touhuta heidän kanssa ihan keskenään. Ollaan tavattu kavereita, käyty luistelemassa ja lenkillä, leivottu ja tehty hyvää ruokaa, saunottu ja tehty kasvohoitoja. Nyt vasta tajusin sen, että todella paljon jää omien lasten kanssa tekemättä uusperheessä. Menemme yleensä melkolailla miehen aikataulujen mukaan ja kaikki menot suunnitellaan niin, että miehen lapsi pääsee mukaan. Se tarkoittaa sitä, että todella paljon jää tekemättä, sillä lapsen äiti ei varsinaisesti ole kovin joustava. Esimerkiksi syyslomareissu ja hiihtolomareissu peruuntui kun lapsi ei saanut lupaa lähteä meidän mukaan, kun ei ollut virallisesti isällään lomien aikaan.
Olen tässä nyt ehkä viimeisen vuoden miettinyt tätä asiaa ja nyt se jotenkin iski vasten kasvoja. Haluan tehdä omien lasten kanssa enemmän. Viihdyn hyvin yksin, ilman miestä. Ei tarvitse kiristellä hermoja siitä, kun toinen ei osallistu kotitöihin, ulkoiluta koiraa, tee lumitöitä, kun olen yksin, niin ne hommat kuuluu yksin minulle. Ei tarvitse vääntää mistään naurettavista asioista jatkuvasti. Mies on ihan ok minun lasteni kanssa, hoidan heidät melkolailla yksin kuitenkin. Nykyään olen vaan huomannut, että kinaamme jostain aivan naurettavista asioista jotka liittyy lapsiin. Milloin joku on ottanut ilman miehen lupaa HÄNEN mehukeittoaan viilin sekaan, milloin on syöty ilman lupaa juustoa näkkileivän päällä yms ihan naurettavaa.
Olemme melko paljon vieraantuneet toisistamme viimeisten vuosien aikana. Ei juuri läheisyyttä, ei yhteistä aikaa ikinä, enkä enää sitä niin kaipaakkaan.
Onkohan tässä mitään järkeä enää olla yhdessä? Olo on jotenkin niin helpottunut kun mies on poissa.
Ap