Voi luoja miten ahneita ihmiset voivat olla, perintöä odotellessa
Suht hämmentyneenä luin noita asianajajan juttuja, sairaita jotkut ihmiset. Tarinoita voitte lukea kätevästi kun klikkaatte linkkiä en copy paseta koko juttua koska siinä ei ole mitään järkeä.
http://m.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001189384.html?nomobile=2&ref=o…
Kommentit (7)
Hitto kun te kommentoitte lukematta noita juttuja, lue tuo juttu kommentoi vasta sitten.
Ap
Elikäs jutussa käytännössä tulee esiin, että mummun tai papan olisi pitänyt säästää ja kituuttaa eläkkeestä loppuvuodet ja ei olisi saanut edes ulkona käydä syömässä tai muutenkaan tehdä mitään omilla rahoilla. Aika kaukana tuo on enää normaalista ajattelusta.
Vierailija kirjoitti:
Kukapa ei olisi? Vähän sama, kun sukulainen voittaisi lotossa. Kyllä sitä oltaisi niin loukkaantuneita, jos ei edes pientä osasta saisi!!
Tämä kommentti ei liity mitenkään tuohon juttuun, kyseessä kun ei ole mitkään miljonäärit vaan tavalliset eläkeläiset ja ollaan pettyneitä kun mummo ei ole pistänyt joka roposta säästöön.
Kyllä minä myönnän hämmentyneeni, kun tätini kuoli ja minä jouduin selvittämään asioita. Hänen eläkkeensä oli noin 2000 e/kk netto, kiinteät kulut noin 700 e/kk ja tilillä rahaa 3 e. Säänöllisin välein sieltä oli nostettu 2000 - 4000 e käteistä.
Selvisi, että SPR:n "ystävä" oli tarvinnut rahaa milloin pojalleen, milloin itselleen. Toki täti sai antaa rahojaan kenelle halusi, mutta lievästi dementoitunut ja "ystävästä" riippuvainen tätini saattoi olla myös taloudellisen hyväksikäytön uhri.
Mikä myöhemmin todistettiin toisen tapauksen ohessa. Asia ei mennyt oikeuteen, koska "ystävä" maksoi tuossa toisessa tapauksessa rahat takaisin.
Sanoin tästä jo toissen ketjun yhteydessä, mitta mun mielestä kehoitus laatia testamentti ei ole rahojen kärkkymidtä. Myöskään sen miettiminen etukäteen,miten perinnöt tulevaisuudessaa jaetaan, ei ole kärkkymidtä, vaan järkevyyttä.
Mua jotenkin kuvottaa noi ihmiset joita tuossa jutussa kuvailtiin. Meidän mummon perinnönjako oli niin rehti ja rauhallinen, ei ollut mitään riitaa onneksi. Muisteltiin lämpimästi mummoa kun vanhoja tavaroita esim vietiin pois, otin itselle muistoksi kaarnaveneen minkä isoisä oli joskus tehnyt, se oli jäänyt lapsuudesta mieleen. Mitään muuta en halunut en rahaa ja autoin kyllä kaikessa jos tuli tarvetta.
Ei kaikki ole tuollaisia sekopäitä mitä jutussa oli.
-Arska
Kukapa ei olisi? Vähän sama, kun sukulainen voittaisi lotossa. Kyllä sitä oltaisi niin loukkaantuneita, jos ei edes pientä osasta saisi!!