Esikoinen vuodelle 2017
Kommentit (18)
Vauvantekoyritystä ensimmäistä kertaa:
Olen 31-vuotias ensimmäisen lapsen yrittäjä, avomieheni on 23. Minulla on todettu endometrioosi 2013 ja se leikattiin 2014. Oireita ei ole sen jälkeen ollut. Hormonaalisen ehkäistyn lopetimme jo kaksi vuotta sitten, mutta vasta nyt olemme toden teolla yrittäneet lasta (eli yhdyntöjä ei ole tässä kuussa keskeytetty). Ovulaatio oli eilen tai toissapäivänä. Nyt jännittää!
Minulle on tehty kaksi raskaudenkeskeytystä, vuonna 2009 ja 2010, edellisen suhteen aikana. Ensimmäinen raskautuminen oli silkkaa ajattelemattomuutta, toinen puhdas vahinko. Nuo abortit ovat olleet ehkä elämäni parhaimpia päätöksiä, sillä isäkandidaatti oli hulttio, vietin itsekin aika railakasta elämää ja opinnot olivat tyystin kesken. Nyt minulla on uusi suhde, korkeakoulututkinto, kolme ja puoli vuotta työkokemusta omalta alalta ja vakituinen työpaikka. Ikää on jo sen verran, että lasten yrittäminen oli aloitettava. Vauvakuumetta en ole koskaan potenut, mutta haluan lapsen/lapsia ja perheen. Tämä asian tajusin vasta ehkä puoli vuotta sitten. Avomieheni taas pitkään oli sitä mieltä, että haluaa lapsia, "mutta ei ihan vielä", minkä ymmärrän, sillä hän on niin nuori. Nyt hänen päänsä on kuitenkin kääntynyt ja lapsia hän haluaisi ainakin kaksi. Ryhdyimme siis hommiin! :)
Vakuuttelen itselleni, että olen muka valmistautunut vuosien yrittämiseen, ties kuinka moniin keskenmenoihin tai siihen, etten edes hedelmöity. Silti olen toiveikas, josko tärppäisi heti enkä jaksa odottaa paria viikkoa kuukautisiin, alkavatko ne vai eivätkö!
Mahassa on pientä nipistelyä ja vihlontaa, erilaista kuin kuukautisten alkaessa tai ruuansulatusongelmissa (joita minulla on miltei koko ajan), mutta se lienee toiveajattelua. Lisäksi olen jäätävässä flunssassa, johon sairastuin uudestaan ehdittyäni olla vain puolitoista viikkoa terveenä edellisen flunssan jälkeen.
Haluaisin kuulla muiden samassa tilanteessa olevien kokemuksia eli ensimmäistä lastaan puuhaavien tarinoita!
Pidetään peukut pystyssä! Ihan samat fiilikset täällä, odotellaan reilu viikko alkaako kuukautiset. Tein ensimmäisen kerran ovulaatiotestin ja ainakin se näytti plussaa. Joten toiveita on.
Kuukautisten pitäisi alkaa (tai olla alkamatta) vasta ensi viikolla, mutta tänään (kp 24/28-34) on ollut kuukautismaisia kipuja ja tullut rusehtavaa vuotoa ja vähän vertakin pyyhittäessä ja pikkuhousunsuojaan. Harmittaa, vaikka se saattaa olla ns. kiinnittymisvuotoa ja siten ihan normaalia. Olen jo varautunut siihen, että kesken meni ennen kuin ehti edes alkaa.
Huomenna aamulla saatan olla malttamaton ja tehdä raskaustestin, vaikka lupasin itselleni, että olen järkevä ihminen ja odotan kuukautisten oletettuun alkamiseen saakka. :)
Negatiivinen testitulos. Ja runsaat ja kivuliaat kuukautiset, viikon etuajassa. :(
Täällä ilmoittautuu yksi malttamaton 25v kuumeilija! Mies on myös 25, molemmilla korkeakoulututkinnot ja ollaan työelämässä.
Sunnuntaina pitäis menkkojen tulla jos ovat tullakseen.. millään ei malttaisi olla testaamassa. 6 päivää oletetun ovien jälkeen rinnat ollu kosketusarat ja nyt muutaman päivän ajan ollu aamupäivisin etoava olo ja välillä töissäkin miettiny, pitääkö mennä vessaan pönttöön nojailemaan. Toivotaan, että ois tärpännyt! 3. kierto nyt siis yrittämistä menossa.
Turha toive tais olla :( tänään alkoi kirkkaanpunainen vuoto. Sinänsä oudot menkat, että normaalisti kierto on 29 päivää niin nyt vasta 26 päivä. Harmittaa...
Kertokaahan mielipide tästä.
Minulla oli viime kuussa kuukautiset joiden jälkeen n.2viikkoa ennen seuraavien alkua alkoi tuhruvuoto joka kesti vaihtelevasti pariviikkoo jonkajälkeen alkoi menkat ja kestivät viikon. Viikko ennen normi menkkoi menin lääkäriin joka totesi et mulla on kohtutulehdus ja sain lääkkeet. Ja ehkäisylaastarin kehotti poistamaan. Kun menkat oli 2-3 päivää ennen loppua, harrastimme seksiä mieheni kanssa ja veimme sen myös loppuun asti. No tänää tein iltapissassasta r testin johon tuli ihan vaalee haamu mut mieskin sen näki. Tein sen koska edelleen mun vatsaa vihloo ja lääkäris tänää kävin ja ne ei tee mitää :( ni miten voi olla mahdollista et saan haamun nyt?:O 2 viikkoo sit verestä näytti että en oo paksuna ..
Hei kaikki!
Hienoa, että tämä ketju on herännyt eloon. On ilo seurata muitakin esikoista yrittäviä! Ja osanottoni kaikille, ketkä ovat saaneet negatiivisia tuloksia.
Itse olin viime kierrossa varma, että olen raskaana. Päivä ennen kuukautisia tuli pahoinvointikohtaus (huimasi ja oksetti), mutta se johtui varmaankin vain helteestä ja nestehukasta.
Meillä on nyt 4. yrityskierto meneillään. Seksiä oli ovulaatioviikolla joka päivä, mistä seurasi sitten hiivatulehdus, mutta nyt se on parantunut. Kuukautisten pitäisi alkaa näinä päivinä, jos ovat alkaakseen (kp 29/26-30). Menkkakipuja on, mutta vuotoa ei ole näkynyt. Viime viikolla olin todella väsynyt töitten jälkeen, nukuin monena päivänä päiväunet. (Saattoi kyllä johtua vain töistä sekä huonosti ja liian vähän nukutuista öistä, sillä olin kesän lomalla.) Yöllä ja tänään olen tuntenut kevyttä ellotusta, mutta ehkä vain kuvittelen. Raskaustestin tein vajaa viikko sitten ja se oli negatiivinen.
En uskalla tehdä raskaustestiä, sillä jos saan negatiivisen, petyn ja itken. Jos saan positiivisen, sekoan onnesta ja ihmetyksestä ja menen varmaan paniikkiin ja sekoan. :)
Nimimerkille Ihmeissään en kyllä osaa vastata mitään! En ole mitenkään perehtynyt lääketieteeseen, vaan itsekin haalin tietoa netistä ja keskustelupalstoilta yrittäen säilyttää kriittisyyden siinä aina onnistumatta. Mutta eikös haaleakin haamuviiva ole positiivinen tulos? Ja olen käsittänyt, että raskaustestit näyttävät ennemmin virheellisiä negatiivisia (eli raskaustesti on negatiivinen, vaikka nainen on raskaana) kuin virheellisiä positiivisia tuloksia. Kertokaa muut, viisaammat.
Miten muilla yritys sujuu?
Itselläni piti menkat alkaa 30.9., mutta eihän noita näy tai kuulu vieläkään. 1.10. tein raskaustestin sillä ajatuksella, että kunhan varmistan, voinko illanistujaisissa juoda hyvillä mielin pari lasia viiniä. Jäi viinit juomatta, sillä testiin tuli haamuviiva! Viikonlopun aikana tein 4 testiä (joo.. :D) ja kaikissa haamu. En vaan vieläkään jotenkin voi uskoa todeksi, että nyt ois oikeasti tärpännyt, kun tässä kuussa ei kamalasti ehditty peittoa heilutella. Ilmeisesti osuttiin sit kuitenki oikeaaan aikaan... Ajattelin vielä huomisaamuna tehdä uuden testin ja toivottavasti viiva olisi tummempi tällä kertaa! Kai sitä pitäs sitten aikaa lääkäriin varailla. Kääk. :D
Täällä yksi ensimmäisestä lapsesta haaveileva joka sitten yllättäen plussasikin kaksi päivää sitten. Ollaan siis miehen kanssa noin kaksi vuotta yritetty (ei tosin yrittämällä yritetty eli ei olla sen kummemmin asiaa stressattu, tai ainakaan mies ei ole😂). Kuitenkaan mitään ei ole tapahtunut ja olin jo päättynyt monella tavalla huonosti menneen vuoden takia hakea Au pairiksi jenkkeihin ja hakemuksetkin oli jo viimeistelyä vaille valmiit. Mietin että välivuosi jenkkilässä voisi olla nappivalinta vaikka koko ajan takaraivossa mietin että pystynkö oikeasti olemaan vuoden erossa miehestä ja meidän kahdesta koirasta. Mutta silti olin vakaasti päättänyt että lähden ainakin yrittämään. Takaraivossa on kuitenkin jo pidemmän aikaa pyörinyt ajatus että aivan varmaan nyt tärppää sitten tämän raskauden kanssa kun kerran olen tehnyt uusia suunnitelmia. Ja näinhän siinä kävi!😄 Maanantaina töissä oksetti kaikki mahdolliset hajut, rinnat on aristaneet, väsyttää, vessassa saa juosta useammin sekä viime viikolla sain outoja rytmihäiriöitä jotka myös googletin yhdeksi mahdolliseksi alkuraskauden oireeksi sekä tietenkin se että kuukautiset näyttivät olevan myöhässä vaikka minulla kierto aina vähän heittelee. Sitten tiistaina aamulla kävin ostamassa testin ja heti ilmestyi kaksi tarkkaa viivaa. Tiistaina oli pakko testata varmuudeksi uudestaan ja kyllä siellä edelleen kaksi viivaa oli.🙈 Tänään on soitettu neuvolaan ja varattu ensimmäinen aika ja toivotaan vaan että kaikki menisi hyvin! Suunnitelmiin tuli siis täysi muutos mitä en tässä kohtaan todellakaan laita pahakseni!💙 Välillä mietin että ehkä kohtalolla saattoikin olla näppinsä pelissä..
Hei!
Toivottavasti tämä on oikea ketju minne kirjoittaa, en oo ennen kirjotellu tämmösiin. Elikkäs täällä yksi ekaa raskautta suunnitteleva. Olen 26 v., avopuoliso on 30 v. Olemme olleet yhdessä jo kohta 10 vuotta, mutta rupesimme ihan tosissaan puhumaan perheen perustamisesta tämän vuoden puolella.
Yhteisestä päätöksestä lopetin Nuvaringin 19.7., sillon kun olisin normaalisti ottanu renkaan pois taukoviikkoa varten. Ensimmäisestä ovulaatiosta en tullut raskaaksi, oletan että se johtui siitä kun nuvaringin lopettamisesta oli niin lyhyt aika.
Ehkäisyn lopettamisen jälkeen tuli erikoisia oireita (alakerrassa pakotti, alavatsakipua, rinnat arat tms) joiden perusteella tein turhaan raskaustestin. Nyt niitä ei enää ole, kierto on menny siitä lähtien kp30, kp26 ja kp25. Saapi jännätä että minkä pituinen kierto on kun nuvaringin kanssa kierto oli aina saman verran.
Kokeilen ensi kertaa ovulaatiotestejä ensi viikon lauantaina, luin että niitä voisi ruveta tekemään kierron 11.päivän kohdalla ja jälkeen kunnes näyttäisi plussaa. Kaksi ovulaatiota on menny hukkaan kun olin juuri niinä aikoina toisella paikkakunnalla käymässä.
Onnittelut kaikille plussanneille! Mielenkiinnolla lueskelen myös muiden yrittävien kokemuksia :)
TÄÄLLÄ PLUSSATTIIN TÄNÄÄN!!! APUA, onnensekaisiakyyneliä! Ihanaa! Jännittää!!! <3
Onnea onnistuneille!
Toivon itse että alettaisiin ensi kierrosta yrittämään, nyt olen työmatkalla ovulaation aikaan...
Onnea plussanneille! Meillä yk 9 menossa eikä mitään edistystä. Enää ei oo ees jaksanut stressata/toivoa, todeta vaan että jaahas, kuukautiset taas. Saimme lähetteen julkiselle puolelle lapsettomuustutkimuksiin.
T. Ap (Kahvikaisa)
Tulimme ensimmäisestä inseminaatiosta raskaaksi! :) Nyt rv 6+6. Jos kaikki menee hyvin, meille ehtii syntyä esikoinen vielä tämän vuoden puolella.
Täällä! Yritystä takana tosin jo puoli vuotta, plussaa odotellessa. Ikää 28v ja mies 32v.