Kahvikaisa_

Tampere on ihan kiva paikka asua opiskelijoille ja city-ihmisille. Kulttuuria ja harrastusmahdollisuuksia on paljon sekä suht hyvä joukkoliikenne. (En tosin osaa verrata Helsinkiin, sillä sinne en koskaan haluaisi muuttaa.)

Olen asunut täällä pian viisi vuotta, mutta suunnitellaan muuttamisesta pohjoisemmaksi, pienempään kaupunkiin. Tampereella on mielestäni liikaa ihmisiä, liikennettä ja meteliä. Pohjoiskarjalalaisena en ole koskaan tuntenut Tamperetta kodikseni, vaan palannut tänne lomilta aina ahdistuneena ja stressaantuneena, vaikka olen saanut ystäviä ja tutustunut ihaniin ihmisiin (joista juuri kukaan ei ole alkuperäinen tamperelainen). Vakituinen työ on ainoa asia, joka täällä pidättelee ja "pakottaa" asumaan.

Rv 18+0 :)

Ensimmäisestä inseminaatiosta tärppäsi, sitä ennen yritettiin melkein vuosi. Onneksi päätin (ja ympäripuhuin miehen) lapsettomuushoitoihin. Nyt rv 6+6 ja ensi viikolla ensimmäiseen ultraan. Laskettu aika osuu marraskuun loppuun. Vk 4+ kuukautis- ja tissikipuja sekä 5+ ja 6+ armotonta väsymystä ja ällötystä, en kuitenkaan ole oksentanut, mutta joutunut syömään koko ajan! Kahvia ei pysty juomaan. Nyt pari päivää on ollut parempi olo, mitä nyt pientä mahakipua. Pelko keskenmenosta jyskyttää takaraivossa koko ajan. :(

Tulimme ensimmäisestä inseminaatiosta raskaaksi! :) Nyt rv 6+6. Jos kaikki menee hyvin, meille ehtii syntyä esikoinen vielä tämän vuoden puolella.

Sain haalean plussan eilen, tänään se oli vähän vahvempi. En siltikään vielä usko! Meille tehtiin ensimmäinen inseminaatio 6.3. ja hetikö muka tärppäsi?!

Luomusti yritimme 10 kk, mutta pääsimme pian julkiselle hoitoihin, koska minulla on endometrioosi (lievä) ja oikeassa munasarjassa kysta, ikä 32. Mikäli kaikki menee hyvin, tulee marraskuussa vauva. Ihan outo olo.