Tylyin tapa miten sinut on jätetty?

Auts. :(

Minä sain joskus tekstarin joka meni suurinpiirtein "oli onnistuneet treffit toisen kanssa tää oli tässä sori".

Facebookin statukseen vaihdettu parisuhteeseen toisen naisen kanssa. 10v avioliitto takana, 3 lasta, koira ja satatonnia velkaa. No mitäpä sitä paskalla kun ei ole peltoakaan.

Mies jankutti minulle kuukausikaupalla sitä, että minun olisi myytävä asuntoni, jätettävä työni ja muutettava hänen luokseen ulkomaille. Eräänä päivänä minulle sattumalta selvisi, että hän oli jo viikkoja aiemmin ottanut luokseen asumaan upouuden naisystävän. Onnekseni en hoppuile suurten päätösten teon kanssa, joten koti ja työ olivat tallella. Kysyin mieheltä, milloin hän oli ajatellut kertoa minulle asiasta, mutta ei hän halunnut vastata. Oli aika tylyä, muttei yhtä tylyä kuin sinun tapauksessasi.

Kurjalta kuulostaa, ap. :(

Ollessamme 19-vuotiaita poikaystäväni lakkasi yhtäkkiä viikoksi vastaamasta viesteihini tai puheluihini. Viikon kuluttua häneltä tuli lyhyt viesti, jolla hän jätti minut. Tämä tuli minulle täytenä yllätyksenä, sillä aiemmin hän oli antanut ymmärtää kaiken olevan hyvin. Pyysin häneltä, voisimmeko kuitenkin vielä tavata ja puhua asiat selväksi. Hän suostui pitkin hampain tapaamaan, mutta ei kertonut mitään syytä eropäätökselle. Se oli minulle kova paikka, etenkin tuo, ettei "mitään" syytä ollut. Myöhemmin kuulin yhteisiltä kavereiltamme hänen sanoneen, että olen kuulemma tylsä ja tyhjäpäinen, pinnallinen bimbo. Olisin toivonut, että hän olisi a) kertonut jättävänsä minut kasvotusten ja b) sanonut syyksi vaikkapa, että hänen mielestään emme sovi luonteiltamme yhteen tms.

Olen varmaan lapsellinen ja pikkusieluinen, mutta en voinut olla tuntematta tyytyväisyyttä tavatessamme yhteisten tuttujen kautta kymmenen vuoden jälkeen, kun hänen naamansa venähti hänen kuullessansa minun olevan DI, naimisissa ja kahden lapsen äiti. Hän on edelleen ns. "taiteilijatyyppi" (=työtön) ja tyttöystävänsä tekee pimeästi amatööritatuointeja ja rakennekynsiä. En väitä olevani parempi ihminen kuin kumpikaan heistä, mutta tuntui kivalta, kun ihminen, joka on halveksunut minua ja puhunut minusta muille ilkeästi, sai pienen "näpäytyksen".

Joo. Sovittiin ettei enää tapailla ketään muita. Pari päivää siitä tulikin sitten viesti naiselta, ettö oonkin tässä kanssa tapaillu yhtä eksää ja tää oli tässä.

Tuli puhelinsoitto, että "olen pettänyt sinua ja minulla on nyt uusi emäntä. Pakkaa kamasi ja häivy!" Ei ollut ihan helppo homma pakata, kun olin siirtänyt jo suurimman osan tavaroista miehen luo, tarkoituksemme kun oli muuttaa yhteen (ja mies oli vieläpä se, joka halusi sitä enemmän). Kaikki oli hyvin ennen tuota puhelua. En ehtinyt edes kissaa siinä sanoa, kun mies jo lopetti puhelun. Laittoi sen jälkeen puhelimensa kiinni, ja en saanut koskaan mitään selitystä hänen teolleen. Ei mennyt kuin muutama päivä, kun mies meni uuden naisensa kanssa kihloihin ja he muuttivat yhteen.

Mies yht'äkkiä lopetti kokonaan kommunikaation enkä saanut mitään vastauksia tai soittoihin vastattu. Kävin myös ovella soittamassa ovikelloa (sisältä kuului musiikkia), mutta ei avannut ovea. Sellainen 6kk tiiviisti tapailtiin (puhuttiin yhteisestä tulevaisuudesta jne.) ja tämä vain tapahtui täysin yllättäen. En edelleenkään tiedä syytä.

Yhtenä aamuna vaan tuli tieto, että mulle on järjestetty 200 km bussikyyti kuulemaan jotain uutisia.

Perillä mies sitten kertoi että mua ei enää tarvita.

Eipä sitten muuta kun takaisin bussiin istumaan toiset 200 km takaisin kotiin :(

Mulla on useampi tälläinen tarina, kaikki tosin tapahtunut 15-18 vuotiaana että annettakoon anteeksi.

1. oltiin erään pojan kanssa sovittu keskiviikkopäivänä että ollaan yhdessä eikä tapailla muita. Jotain viestejä vaihdeltiin pari päivää mutta ei nähty. Lauantaina yhteinen kaveri toisesta kaupungista tuli meidän kaupunkiin, ja hänelle soitin että missä olet voitaisiin tavata. Tämä yhteinen kaveri sitten kertoi että valitettavasti ei onnistu koska X (poikaystävä) on täällä, eikä se halua enää tavata sua. Aikunkiva. En saanut ikinä tietää mitä tapahtui.

2. Muutaman kuukauden tapailun ja monen yhteisen yön jälkeen poika ei enää vastannut puheluihin tai viesteihin. Viikon päästä hän sitten soitti ja selitti todella tökerön tarinan, kuinka hänen täytyy nyt keskittyä pääsykokeisiin lukemiseen, eikä hän valitettavasti voi olla suhteessa johon ei voi 100% panostaa niiden pääsykokeiden takia.

3. Parin kuukauden tapailun jälkeen poika oli viikon reissussa, jossa oli paneskellut jotain toista (tämä selvisi myöhemmin). Kertoi että ei enää halua tapailla koska hänen ei tullut minua yhtään ikinä reissussa.

mua ei ole jätetty.

Tekstiviestillä ilmoitus tyyliin tämä on tässä. Liki 8v suhde päättyi, toinen nainen ollut kuviossa epämääräisen ajan. Kihlaus purkautui siinä ja seuraavana päivänä fb-päivityksessä kuvat ja sanat parisuhteessa.

Voi taivas, kuinka olen nyt onnellinen, vaikka tuosta aikaa vasta vuosi. Silloin olin kyllä ihan maissa, mutta toivuin muutamassa kuukaudessa, kiitos läheisten. Tuo pari näyttää siltä, että kalja maistuu ja hiukan vahvempikin juoma. Nainen hyvin mustis, ja mies ei pääse edes omiin harrastuksiin ilman häntä. Minkäänlaista ikävää en tunne, pientä vahingoniloa kyllä.

huh mitä tarinoita

Mies jätti toisen naisen takia. Oltiin menty muutama kuukausi aikaisemmin naimisiin:(

Vuoden yhdessäolon jälkeen sain tekstiviestin mieheltä, että hän oli alkanut tapailemaan uutta naista. Koki kuulemma velvollisuudekseen ilmoittaa minulle asiasta mahdollisimman pian, joten ei millään kerennyt tuhlaamaan 20 minuuttia matkaan luokseni kertomaan kasvotusten. Viestin lopussa ilmoitti, että on valmis jatkamaan suhdettamme, jos uuden naisen kanssa ei lopulta natsaakaan :D

Ihanaa, että saan tänäänkin tehdä töitä tämän sankarin kanssa, jonka olen tuntenut 10 vuotta.

Taustalla oli useiden kuukausien tapailu ja päivittäinen yhteydenpito, kun mies lopetti suhteen viestillä. Olimme sopineet päivän tarkasti milloin näemme seuraavan kerran, ja kun tuolloin laitoin miehelle asiasta viestiä, tunnusti ettei koskaan kiinnostanutkaan. "Mihinkään ei tarvi tyytyä", sanoi hän. Terveisiä jos tunnistat :)

"meidän pitäs jutella"

Nuo sanat ovat jääneet mieleen, muistan ne kuin eilisen päivän. Lapset nukkuivat, vaimoni katseli hetken ikkunasta ulos hiljaisena, kääntyi puoleeni ja sanoi nuo sanat. Kylmyys hänen olemuksessaan oli outoa, kuka on tuo nainen, jota rakastin?

Olin kysellyt koko sen kevään vaimoltani, että mikä sulla on, oot ihan outo.. Vastaus oli aina ollut, ei mikään, on vaan kiirettä. Vaimoni päivät olivat olleet pitkiä, illat venyivät. En osannut aavistella mitään, vaikka jälkikäteen merkit olivat selvät. Kännykkä joka paikassa mukana, jatkuvat ylityöt, aikaiset aamut.... Joka aamu sanoimme heipat, ja sanoin aina että rakastan sinua lähtiessämme töihin. Vaimoni sydän olikin jo muualla...

Tiesin vaimoni sanoessa nuo sanat heti mistä on kysymys ja vastasin, ei helvetti, sulla on toinen mies. Vaimoni ei sanonut mitään, ryntäsin oksentamaan, vatsani meni sekaisin, paha olo löi kovaa vasten kasvoja tyhjällä nyrkillään. Sydämeni löi tiheään, kylmä hiki nousi kasvoille. Tuolla hetkellä tiesin menettäneeni perheeni.

Vaimoni tajusi samalla hetkellä mitä on tehnyt. Itku valui kyyneleinä meiltä molemmilta. Emme herättäneet lapsia, oli hyödytöntä riidellä, eikä tapanamme ollut riidellä muutenkaan. Jäin sohvalle nukkumaan, vaimoni meni sänkyyn. Sanoin, että tee ratkaisu, mitä haluat tehdä, kerrot aamulla. Voin antaa anteeksi, mutta helppoa se ei ole.. Toivoin, että liittomme jatkuisi. Aamulla vaimoni sanoi, että haluaa jatkaa kanssani. Yritimme tovin, mutta vaimoni jäi kiinni salatapaamisestaan tuon toisen miehen kanssa.. Olisin edelleen toivonut, että hän jatkaisi kanssani hyvän perheemme kanssa, mutta hän sanoi haluavansa avioeron.

Tyhjyys jalkojeni alla on nyt vuosien jälkeen edelleen pohjaton. Menetin perheeni, tämä uusi mies muutti pian eron jälkeen entisen vaimoni ja lasteni luo minun tilalleni.

En voi edelleenkään käsittää, mitä meille tapahtui. Emme riidelleet juuri koskaan, mitään puhetta erosta tai muusta sellaisesta ei koskaan ollut. Tämä tuli oikeasti täysin yllätyksenä, ilman mitään etukäteen annettuja varoitusmerkkejä silloisen vaimoni taholta. Silloinen vaimoni muuttui kuin toiseksi ihmiseksi lyhyessä ajassa, hänestä tuli käsittämättömän julman ja kylmän tuntuinen minua kohtaan. Miten ihminen voikaan muuttua noin?

Perheen menetys on minulle elämäni pahin epäonnistuminen.

Pitkältä "työmatkalta" tuli tekstari että tää oli tässä, ei tulekaan enää kotiin. 12v avioliittoa takana.

Vierailija kirjoitti:

"meidän pitäs jutella"

Nuo sanat ovat jääneet mieleen, muistan ne kuin eilisen päivän. Lapset nukkuivat, vaimoni katseli hetken ikkunasta ulos hiljaisena, kääntyi puoleeni ja sanoi nuo sanat. Kylmyys hänen olemuksessaan oli outoa, kuka on tuo nainen, jota rakastin?

Olin kysellyt koko sen kevään vaimoltani, että mikä sulla on, oot ihan outo.. Vastaus oli aina ollut, ei mikään, on vaan kiirettä. Vaimoni päivät olivat olleet pitkiä, illat venyivät. En osannut aavistella mitään, vaikka jälkikäteen merkit olivat selvät. Kännykkä joka paikassa mukana, jatkuvat ylityöt, aikaiset aamut.... Joka aamu sanoimme heipat, ja sanoin aina että rakastan sinua lähtiessämme töihin. Vaimoni sydän olikin jo muualla...

Tiesin vaimoni sanoessa nuo sanat heti mistä on kysymys ja vastasin, ei helvetti, sulla on toinen mies. Vaimoni ei sanonut mitään, ryntäsin oksentamaan, vatsani meni sekaisin, paha olo löi kovaa vasten kasvoja tyhjällä nyrkillään. Sydämeni löi tiheään, kylmä hiki nousi kasvoille. Tuolla hetkellä tiesin menettäneeni perheeni.

Vaimoni tajusi samalla hetkellä mitä on tehnyt. Itku valui kyyneleinä meiltä molemmilta. Emme herättäneet lapsia, oli hyödytöntä riidellä, eikä tapanamme ollut riidellä muutenkaan. Jäin sohvalle nukkumaan, vaimoni meni sänkyyn. Sanoin, että tee ratkaisu, mitä haluat tehdä, kerrot aamulla. Voin antaa anteeksi, mutta helppoa se ei ole.. Toivoin, että liittomme jatkuisi. Aamulla vaimoni sanoi, että haluaa jatkaa kanssani. Yritimme tovin, mutta vaimoni jäi kiinni salatapaamisestaan tuon toisen miehen kanssa.. Olisin edelleen toivonut, että hän jatkaisi kanssani hyvän perheemme kanssa, mutta hän sanoi haluavansa avioeron.

Tyhjyys jalkojeni alla on nyt vuosien jälkeen edelleen pohjaton. Menetin perheeni, tämä uusi mies muutti pian eron jälkeen entisen vaimoni ja lasteni luo minun tilalleni.

En voi edelleenkään käsittää, mitä meille tapahtui. Emme riidelleet juuri koskaan, mitään puhetta erosta tai muusta sellaisesta ei koskaan ollut. Tämä tuli oikeasti täysin yllätyksenä, ilman mitään etukäteen annettuja varoitusmerkkejä silloisen vaimoni taholta. Silloinen vaimoni muuttui kuin toiseksi ihmiseksi lyhyessä ajassa, hänestä tuli käsittämättömän julman ja kylmän tuntuinen minua kohtaan. Miten ihminen voikaan muuttua noin?

Perheen menetys on minulle elämäni pahin epäonnistuminen.

Tulipa kylmät väreet omista muistoista mieleen tuosta niin osuvasta kuvauksesta miten nuo tilanteet menee.

Etenkin tuo toisen muuttuminen ja miten niitä merkkejä ei ensin vain huomaa. Ei huomaa koska psyyke ei halua huomata niitä, jos ihminen yhä rakastaa ei hän halua uskoa siitä toisesta niitä epäilyksiä mitkä ainakin alitajunta on jo päätellyt ajat sitten.

Sitten kaikki kaatuu hetkessää päälle kun ei voi jatkaa itselleen uskottelua että kaikki on hyvin.

Vierailija kirjoitti:

"meidän pitäs jutella"

Nuo sanat ovat jääneet mieleen, muistan ne kuin eilisen päivän. Lapset nukkuivat, vaimoni katseli hetken ikkunasta ulos hiljaisena, kääntyi puoleeni ja sanoi nuo sanat. Kylmyys hänen olemuksessaan oli outoa, kuka on tuo nainen, jota rakastin?

Olin kysellyt koko sen kevään vaimoltani, että mikä sulla on, oot ihan outo.. Vastaus oli aina ollut, ei mikään, on vaan kiirettä. Vaimoni päivät olivat olleet pitkiä, illat venyivät. En osannut aavistella mitään, vaikka jälkikäteen merkit olivat selvät. Kännykkä joka paikassa mukana, jatkuvat ylityöt, aikaiset aamut.... Joka aamu sanoimme heipat, ja sanoin aina että rakastan sinua lähtiessämme töihin. Vaimoni sydän olikin jo muualla...

Tiesin vaimoni sanoessa nuo sanat heti mistä on kysymys ja vastasin, ei helvetti, sulla on toinen mies. Vaimoni ei sanonut mitään, ryntäsin oksentamaan, vatsani meni sekaisin, paha olo löi kovaa vasten kasvoja tyhjällä nyrkillään. Sydämeni löi tiheään, kylmä hiki nousi kasvoille. Tuolla hetkellä tiesin menettäneeni perheeni.

Vaimoni tajusi samalla hetkellä mitä on tehnyt. Itku valui kyyneleinä meiltä molemmilta. Emme herättäneet lapsia, oli hyödytöntä riidellä, eikä tapanamme ollut riidellä muutenkaan. Jäin sohvalle nukkumaan, vaimoni meni sänkyyn. Sanoin, että tee ratkaisu, mitä haluat tehdä, kerrot aamulla. Voin antaa anteeksi, mutta helppoa se ei ole.. Toivoin, että liittomme jatkuisi. Aamulla vaimoni sanoi, että haluaa jatkaa kanssani. Yritimme tovin, mutta vaimoni jäi kiinni salatapaamisestaan tuon toisen miehen kanssa.. Olisin edelleen toivonut, että hän jatkaisi kanssani hyvän perheemme kanssa, mutta hän sanoi haluavansa avioeron.

Tyhjyys jalkojeni alla on nyt vuosien jälkeen edelleen pohjaton. Menetin perheeni, tämä uusi mies muutti pian eron jälkeen entisen vaimoni ja lasteni luo minun tilalleni.

En voi edelleenkään käsittää, mitä meille tapahtui. Emme riidelleet juuri koskaan, mitään puhetta erosta tai muusta sellaisesta ei koskaan ollut. Tämä tuli oikeasti täysin yllätyksenä, ilman mitään etukäteen annettuja varoitusmerkkejä silloisen vaimoni taholta. Silloinen vaimoni muuttui kuin toiseksi ihmiseksi lyhyessä ajassa, hänestä tuli käsittämättömän julman ja kylmän tuntuinen minua kohtaan. Miten ihminen voikaan muuttua noin?

Perheen menetys on minulle elämäni pahin epäonnistuminen.

Ei tämä välttämättä ain aole pelkästään positiivinen asia.

Nämä juuri tunnekylmien ihmisten tapoja lopettaa suhde.