Kenellä muka on parikymppisenä vakaa parisuhde?
Kuka edes haluaa hakea mitään oikeaa parisuhdetta ennen kuin täyttää 25? Ei varmasti kyllä kukaan.
Kommentit (22)
Provo.. Mutta vastaan silti.
Minullapas on, lälläslää, oot vaa kade ku sua ei rakasteta
Yleistit sitten oman ajatuksesi. Minun opiskelukavereihini kuului pariskunta, jotka olivat olleet yhdessä lukioiästä asti, ja ovat edelleen nelikymppisinä yhdessä. Kai se on ollut silloin jo vakaa parisuhde.
Mulla oli. Tapasimme kun olimme 18, rakastuimme heti, koimme että olemme sielunkumppanit vaikka ikäeroa oli 15 vuotta. Mentiin naimisiin ja sain pian ensimmäisen lapseni. Nyt, 15 vuotta myöhemmin, olemme edelleen onnellisesti yhdessä.
Kenellä nyt loppujen lopuksi on milloinkaan?
Niin yllätyksenä tuli naapuripariskunnan ero, ovat viisikymppisiä.
Minulla, äidilläni & isälläni sekä isovanhemmillani. Myös mieheni vanhemmilla ja isovanhemmilla.
Minä tapasin mieheni töissä 19-vuotiaana, nyt olemme pian nelikymppisiä eikä ole eropapereita pöytälaatikossa. Sama kuvio meidän vanhemmilla jne.
Kyllä ap:kin vielä löytää sen oikean, mutta vinkkinä: kylää jalat levällään kiertämällä se ei löydy.
Ei kenelläkään ole missään iässä tai sitten kaikilla voi olla.
Minulla oli parikymppisenä puolitoistavuotias lapsi ja olin ollut jo naimisissakin jotakuinkin 2 vuotta, joten kyllä sanoisin, että parisuhteeni oli aika vakaa.
Kuka haluaa odottaa, että on vanha ja hankkia vasta sitten lapsia? Nyt kun lapset ovat murrosiässä, olen itse edelleen nuori ja elinvoimainen. Ehkä saan nähdä vielä tässä elämässä lastenlastenlapsetkin.
Mä tapasin mieheni 20 vuotiaana. 22 vuotiaana sain esikoisen. Nyt 40 vuotiaana edelleen saman miehen kanssa ja edelleen Rakastetaan toisiamme.
Mulla oli. Nyt olen jo nelikymppinen, ja sama parisuhde edelleen.
Kylläpäs on huono provo.. Noh vastaan silti. :) Minä haluan, olen 21v ja saman miehen kanssa oltu yhdessä siitä asti kun olin 14v. Nyt oma talo maalla ja vauva tulossa. Ainakin vielä onnellisia ollaan, eipä kukaan varmaan osaa tulevaisuuteen ennustaa ja sanoa onko onnellinen suhteessa parin vuoden päästä vaikka olisi 60v.
Provohan tämä on, mutta esimerkiksi minulla on. Tavattiin miehen kanssa kun olin 16v ja kuukauden päästä täytän 20v, mies loppuvuodesta 21v. Reilu kaks vuotta ollaan asuttu yhdessä ja ainiin tässäpä sulle vielä kirsikka kakun päälle: en ole ikinä harrastanut seksiä muiden, kuin mieheni kanssa.
Teininä alettiin seurustella, 20v:nä ostettiin yhteinen asunto, 23v naimisiin ja eka lapsi, toinen 26v:nä, yhdessä 12 vuotta. Ihan tosissaan ollaan haluttu vakaa parisuhde jo nuorena, miksi ei haluaisi?
Oli mulla sen verran vakaa, että mentiin naimisiin, tehtiin pari lasta ja sitouduttiin 250 000e lainaan yhdessä. Nyt kymmenisen vuotta myöhemmin, jo reilusti kolmenkympin puolella, tuntuu vakaalta edelleen.
Minulla oli. Aloitimme seurustelun lukioikäisenä ja olemme yhä mieheni kanssa yhdessä (35-vuotiaina). Se johtui yksinkertaisesti siitä, että satuin tapaamaan sen oikean niin nuorena. Pidän itseäni hyvin onnekkaana. Toki varmasti persoonakin vaikuttaa siihen, kuinka hyvät parisuhdetaidot ja motivaatio suhteen ylläpitoon ovat parikymppisenä, mutta kaiken edellytys on se, että oikea kumppani sattuu kävelemään vastaan. Jos en olisi tavannut miestäni, tuskin olisin ollut vakaassa parisuhteessa parikymppisenä.
En tiedä, oliko nuoruutensa vakaassa parisuhteessa eläminen niin kurja kohtalo, kuin monet täällä sanovat. Ainoa, mitä se rajoitti, oli se, ettei saanut paneskella ympäriinsä. Muutoin sai pitää hauskaa, ja vakaa parisuhde toi mukavaa turvallisuuden tunnetta muutoin epävarmaan elämäntilanteeseen (opiskelun aloittelu, vaihtelevasti saadut kesätyöt ym.).
Olin tulossa otsikon perusteella urputtamaan vastaan, mutta sitten luin aloituksen: ai hitsi, mähän olen 25. Ei sitte mitään.
ps. parisuhteen saa vakavaksi jos haluaa, asennekysymys.
Vaimo oli 19v kun tavattiin, 25v kun eka lapsi syntyi. Nyt kuopus (kolmas lapsi) on lähdössä kouluun ja me lähennellään molemmat neljääkymmentä. Kyllä minä tätä suhdetta olen aika vakaana pitänyt.
Vakaa parisuhde on mielestäni sellainen jossa ylä ja alamäet tulevat kuukausien tai vuosien sykleissä.
Epävakaa se on silloin kun puhutaan viikoista tai päivistä.
18-vuotiaasta asti olen ollut yhdessä saman miehen kanssa, nyt olen 41-vuotias. Vakaalta vaikuttaa edelleen.
En tiedä, kuinka vakaaksi tätä voisi ap:n asteikolla kutsua, mutta vietämme kumppanini kanssa yhdeksättä vuosipäivää tänä vuonna. Olen 23-vuotias.
Hyvin moni haluaa. Ja onnistuu.