Lue keskustelun säännöt.
Ystävä kehuskelee?
22.05.2016 |
Missä teidän mielestänne menee innostuneen höpötyksen ja kehuskelun raja?
Eräs ystävä on suurimman osan ajasta negatiivinen ja aika kova valittamaan. Joten juuri tuon yleisen negatiivisuuden takia tuntuu tyhmältä "valittaa hänen positiivisuudestaan". Mutta välillä tuntuu, että kaverilla ei ole mitään välimuotoa asioista vaan kaikki on joko huippuihanaa tai huippumasentavaa.
Itse esim. jos käyn mökillä saunomassa niin voin kertoa ystävälle siitä, että vesi oli kylmää ja sauna oli kuumaa ja ehkä odotan onko ystävä kenties kiinnostunut kyselemään lisää.
Mutta jos ystäväni matkustaa vaikkapa mökilleen saunomaan niin saan reissusta reaaliajassa kuvia. Sitten palattuaan hän kertoo miten uskommattoman upea mökkireissu on ollut, kuinka järvi oli peilityyni ja uiminen oli taianomaista ja sen jälkeen oli ihana päästä puusaunaan
löylyihin ja kuinka seurakin oli todella mukavaa. Sitten hänen kanssaan pitää ihastella näitä mökkireissuja tai mitä milloinkin.
Ystävälleni luvattiin valmistujaislahjaksi auto ja tätä hän hehkutti tasaisin väliajoin yli vuoden. Mietin,että onko kyse siitä että ystävä on vain aidosti innoissaan näistä asioista vai testaako hän kenties, että tulenko kateelliseksi hänen kertomuksistaan? (Hän on itse todella kateellinen kaikille) Kyllä itsekin tykkään välillä hehkuttaa tottakai omia iloja mutta jotenkin mielestäni ystävän höpötykset menee jo aivan överiksi. Vai onko toi teidän mielestänne täysin normaalia käytöstä? Tuntuu vain jotenkin niin typerältä kahdettakymmenttä kertaa vaikkapa kommentoida kuinka kiva nyt onkaan kun ystävä saa auton.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa miksi hän toimii noin, mutta takuulla ainakin rasittavaa. Jos häntä ei kotona arvosteta muuta kuin tuollaisena? Näin pika-kyökkipsykologinen mietintä.
On oppinut muka-viihdyttämään, vaikka tarkoitus kääntyy aivan päin vastaiseksi. Jos kotona on sanottu, että älä ole tuollainen perkeleen mutrunaama, kaveris sut hylkää tms?
Niin voihan olla toikin. Ehkä tuntuu, että hän hakee kovasti hyväksyntää omilla jutuillaan. "Kehu nyt!" Ja lisäksi, kun hänellä ei ole hirveästi läheisiä ihmisiä elämässään niin noi jutut varmasti "toimii" jollekin joka kuulee ne kerran niin ehkä ystävästäni jää silloin jopa peruspositiivinen kuva, vaikka todellisuus onkin muuta. Mutta sitten kun hänen kanssaan on hieman läheisimmissä väleissä niin alkaa toden teolla ärsyttämään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta :D ystäväpariskunta meillä joka kehuu kokoajan missä olivat mitä tekivät. Vuosien takaisia lomia pitää tuoda esille ja muut kuuntelevat. Aina joka paikasta kuvia ja omia poseerauksia joita viljellään vain että odotetaan se kommentti "oi näytätpä taas hyvältä." Muut saman kaveripiirin ihmiset matkustavat myös paljon ja tekevät ja ostavat asioita mutta kukaan muu ei tee asiasta numeroa...
Nostavat itsensä muiden yläpuolella täysin suotta. Muutaman kerran olen näpäyttänyt takaisin mutta en halua myöskään olla se negatiivinen ilonpilaaja ja torpata kaikkea. Kaikella kuitenkin rajansa...
Vaikea sanoa miksi hän toimii noin, mutta takuulla ainakin rasittavaa. Jos häntä ei kotona arvosteta muuta kuin tuollaisena? Näin pika-kyökkipsykologinen mietintä.
On oppinut muka-viihdyttämään, vaikka tarkoitus kääntyy aivan päin vastaiseksi. Jos kotona on sanottu, että älä ole tuollainen perkeleen mutrunaama, kaveris sut hylkää tms?