Kun kasvoit tytöstä naiseksi, havaihduitko yhtenä päivänä huomaamaan "kappas vaan, minullahan näyttääkin olevan hyvännäköinen perse/tissit"?
Kommentit (42)
En. Havahduin isoon takapuoleeni kun ala-asteella siitä huomauteltiin muiden toimesta. Jolloin aloin käyttää peittävämpiä vaatteita.
No ennemmin tuntui, et "ei helvetti, miksi jo nyt?!" Ja et miksi ne vain kasvoi ja kasvoi ja oli jokaisen nukutun yön jälkeen isommat. Sitten vähän vanhempana sitä tuli sinuiksi kroppansa kanssa.
Joo. Yhden kesän aikana se tapahtui ja muistan vieläkin sen tunteen, kun katsoin itseäni kokovartalopeilistä. Voin kertoa, että tunne ei ole enää sama.
Hakeuduin transpoliklinikalle :DDD
En. Ennemminkin huomasi että ei ole hyvän näköinen. Lapsena oli tyytyväisempi itseensä kuin murkkuna.
En. Musta tuntui, että paisun kuin pullataikina, oon ällöttävän läski ja liian iso. Miehet kyllä alkoi kuolata perään kun olin noin 12-vuotias.
Lapsena jo mun perse oli iso ku olin nii läski ja jo 8-vuotiaan mul oli sellaset läski"tissit" et en ollu lauta. Kummatki vaa isontunu teininä ku oon lihonu lisää 😊 tissit alko kasvaa 11-12v muistaakseni
N17 135 kg
En, oli teininä mutta ei enää aikuisena.
Sitä odotellessa ;)
T. N25, vieläkin pienet tissit, pieni perse ja hoikka varsi. Edes raskausaika ei jättänyt kiloja kehoon, salaa sitä toivoin että vähän pylly kasvaisi mutta tissit ne vaan riipahti, jopa tässä a-kupissa ;)
Muistan kun lainasin äidin punaista paitaa ja vyötä. Lähdimme valtti-rabattiin ostoksille. Ovella joku keski-ikäinen mies tuijotti ja tuijotti minua, mikä sai oloni vaivautuneeksi ja huonoksi. Kysyin äidiltä miksi mies katsoi minua niin pitkään. Äiti vastasi, että sen takia kun olin kasvanut nuoreksi naiseksi. En tykännyt. Tunsin oloni likaiseksi enkä enää koskaan lainannut paitaa, joka vielä puettaessa oli ollut minusta kiva. Olin 12v.
En. Ajattelin vartalostani lähinnä, että kaikki on vääränlaista. Liian pienet tissit ja "läski", eli normaali hoikka teini-ikäinen. Aloin tykätä vartalostani vasta yli kolmekymppisenä, kun olin saanut ensimmäisen lapseni. Ihan helvetin surullista, että suurin osa elämästä on mennyt vartaloa inhottava. Tämä on totuus liian monen naisen kohdalla, ja varmasti monien miestenkin.
En. Minulla on diagnosoimaton identiteettihäiriö, miellän itseni maskuliiniksi ja tissien kasvaminen oli katastrofi. Asiaa ei mitenkään auttanut se, että luokan pojat hihittelivät ja läiskäyttelivät tyttöjen rintaliivien olkaimia (minuun eivät onneksi uskaltaneet koskea). Olen jo aikuinen ja sopeutunut tilanteeseen, mutta en edelleenkään ole hyvissä väleissä tissieni kanssa, toivon ettei niitä olisi olemassakaan. Yritäpä sinä mies kuvitella, millaista olisi huomata tissiesi kasvavan ja yhä vain kasvavan, niin saat käsityksen, miltä se minusta tuntui.
En. Veljeni teki sen minulle selväksi sekä sanallisesti että kourimalla. Ei tod tarvinnut itse havahtua mihinkään.
En. Johtuu varmaan siitä, kun vartaloni on vieläkin kuin lapsellaja sellaiseksi jääkin. N20
Musta tuntui vaan että olen läski. Täysin sinut kroppani kanssa aloin olla 20-vuotiaana.
No tuota hyvännäköisyyttä en allekirjoita mutta kyllä joo. Pikkulikkana katteli kun saunan jälkeen naisillä oli pyyhe kiedottuna rintojen yltä ja se pysyi siinä, itsellä se tippu pois jos yritti samalla tavalla pistää. Jossain vaiheessa teiniyttä kun huomasi että se pyyhe pysyy siinä niin oli aika iloinen olo, sen jälkeen ihmetteli tissejään suihkussa :D Ahterin huomasi vasta reilusti yli kakskymppisenä.
Havahduin 33-v.