Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uravalintoihin apua?
21.05.2016 |
Olen tilanteessa, missä minun pitäisi tehdä isoja valintoja tulevaisuuden suhteen. Tällä hetkellä teen omaa työtäni kahdelle eri työnantajalle sivutoimisesti eli teen arviolta 85-90% työaikaa. Lopun aikaa teen väitöskirjaa. Hain erästä erittäin hyvää työpaikkaa, jonka saamista pidin epätodennäköisenä, mutta satuin se kuitenkin saamaan. Työ olisi "once in the lifetime"-tyyppinen tilaisuus, iso hyppy uralla eteenpäin ja palkkakin paljon parempi kuin nyt. Tämän lisäksi parin vuoden hakemisen jälkeen satuin saamaan kolmen vuoden työskentelyapurahan, mikä mahdollistaisi päätoimisena tutkijana työskentelemisen ja väitöskirjan saattamisen loppuun.
Jos jatkan nykyiseen malliin, väitöskirja etenee hitaasti ja tulen toimeen ihan ok. Jos valitsen uuden työn, joudun käytännössä siirtämään väikkärin syrjään, ainakin joksikin aikaa, mutta työ on motivoivaa ja palkitsevaa. Jos taas valitsen apurahan, väikkäri valmistuu tavoiteajassa, mutta tulot pienenevät radikaalisti ja jään käytännössä kolmeksi vuodeksi työelämän ulkopuolelle.
Mitä te tekisitte tilanteessani? Perhettä on ja miehellä vakiduuni.
Kommentit (9)
Minä valitsisin uuden duunin. Etkö hakenut sitä juuri siksi, että saisit sen? Väitöskirjatyösi ei ilmeisesti ole kovin pitkällä, jos sen loppuunsaattaminen vaatii vielä kolmen vuoden kokopäivätyön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpaa pidät tällä hetkellä tärkeämpänä: väikkäriä vai työkokemusta? Kummasta mahdollisuudesta nyt sinulla on suurin hyöty tulevaisuutta ajatellen?
Kiitos neuvoista! Varmaan suurin syy, miksi hain uutta työtä on se, että haluaisin elämääni (ja myös perheeni elämään) pysyvyyttä. On todella raskasta elää "pätkäelämää" töiden suhteen. Itse näen tilanteen ehkä siten, että nyt olen tekemässä valintaa siitä, tavoittelenko akateemista uraa vai hyvää työuraa. Väitöskirjastani on ehkä kolmannes valmiina (kaksi osajulkaisua julkaistu, mutta 3. vaihe erittäin työläs ja aikaavievä). Aihe on sellainen, että jos minä en sitä nyt loppuun saata, joku muu tekee sen aivan varmasti eli tavallaan ei ole realistinen vaihtoehto laittaa sitä hyllylle.
Ap
Mulla oli vähän sama tilanne aikoinaan. Olin ollut tutkijakoulussa kaksi vuotta ja väikkäriin olisi mennyt vielä kaksi vuotta. Valitsin hyvän työn ja sillä tiellä olen edelleen. Väikkäriä en koskaan kirjoittanut ja ihan hyvä niin. Minusta ei tullut tutkijaa, mutta työelämä oli minulle parempi vaihtoehto monestakin syystä.
Mieti tarkkaan, kummasta haaveilet: hyvästä työpaikasta vai tutkijan urasta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli vähän sama tilanne aikoinaan. Olin ollut tutkijakoulussa kaksi vuotta ja väikkäriin olisi mennyt vielä kaksi vuotta. Valitsin hyvän työn ja sillä tiellä olen edelleen. Väikkäriä en koskaan kirjoittanut ja ihan hyvä niin. Minusta ei tullut tutkijaa, mutta työelämä oli minulle parempi vaihtoehto monestakin syystä.
Mieti tarkkaan, kummasta haaveilet: hyvästä työpaikasta vai tutkijan urasta.
Juuri näin, tätä olen pyöritellyt päässäni viime päivät! Molemmissa on niin paljon hyvää. Miten sinä päädyit valitsemaan työelämän aikanaan? Sekin harmittaa, että tässä tilanteessa joutuu väkisinkin tuottamaan pettymyksen jollekin. Nykyiset työnantajani ovat aivan liemessä, jos ilmoitan irtisanoutuvani ja sillä kyllä poltan sillat molempiin paikkoihin. Jos taas valitsen uuden työn, joudun huonoon valoon yliopistolla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei silloin ollut lapsia mutta suunnitelmissa oli. Sen vuoksi vakkaripaikka houkutteli, vaikka siis tutkijakoulussakin olisi palkka juossut vielä sen kaksi vuotta. Olin myös huomannut, etten sittenkään ollut sellainen tutkijatyyppi, mitä olisin halunnut olla.
Sinuna en miettisi muita työpaikkoja pätkääkään. Näinä aikoina työntekijöitä kyllä saa. Eli tosissaan väikkäriä kolme vuotta ja muut työt pois - ja mitä sitten? Tai sitten väikkäri hyllylle ja uutta uraa kohti.
Itse kyllä uskottelin, että teen sen väikkärin vielä joskus, mutta nyt, kun työelämää on opiskelun jälkeen takana 17 vuotta, en enää edes haaveile siitä. Työelämä on vienyt mennessään ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli vähän sama tilanne aikoinaan. Olin ollut tutkijakoulussa kaksi vuotta ja väikkäriin olisi mennyt vielä kaksi vuotta. Valitsin hyvän työn ja sillä tiellä olen edelleen. Väikkäriä en koskaan kirjoittanut ja ihan hyvä niin. Minusta ei tullut tutkijaa, mutta työelämä oli minulle parempi vaihtoehto monestakin syystä.
Mieti tarkkaan, kummasta haaveilet: hyvästä työpaikasta vai tutkijan urasta.
Juuri näin, tätä olen pyöritellyt päässäni viime päivät! Molemmissa on niin paljon hyvää. Miten sinä päädyit valitsemaan työelämän aikanaan? Sekin harmittaa, että tässä tilanteessa joutuu väkisinkin tuottamaan pettymyksen jollekin. Nykyiset työnantajani ovat aivan liemessä, jos ilmoitan irtisanoutuvani ja sillä kyllä poltan sillat molempiin paikkoihin. Jos taas valitsen uuden työn, joudun huonoon valoon yliopistolla.
Ap
Jos olet jo jonkun aikaa "tehnyt" väikkäriä 10-15% työajalla, kukaan ei yliopistolla muutnkaan enää odota sen koskaan valmistuvan. Sen viimeisen apurahan sait varmaan vahingossa.
Ota se unelmatyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli vähän sama tilanne aikoinaan. Olin ollut tutkijakoulussa kaksi vuotta ja väikkäriin olisi mennyt vielä kaksi vuotta. Valitsin hyvän työn ja sillä tiellä olen edelleen. Väikkäriä en koskaan kirjoittanut ja ihan hyvä niin. Minusta ei tullut tutkijaa, mutta työelämä oli minulle parempi vaihtoehto monestakin syystä.
Mieti tarkkaan, kummasta haaveilet: hyvästä työpaikasta vai tutkijan urasta.
Juuri näin, tätä olen pyöritellyt päässäni viime päivät! Molemmissa on niin paljon hyvää. Miten sinä päädyit valitsemaan työelämän aikanaan? Sekin harmittaa, että tässä tilanteessa joutuu väkisinkin tuottamaan pettymyksen jollekin. Nykyiset työnantajani ovat aivan liemessä, jos ilmoitan irtisanoutuvani ja sillä kyllä poltan sillat molempiin paikkoihin. Jos taas valitsen uuden työn, joudun huonoon valoon yliopistolla.
Ap
Olen tehnyt väikkäriä vähän yli vuoden ja se on edennyt ihan suunnitellussa aikataulussa. Työni on herättänyt paljon kansainvälistä kiinnostusta omalla alallani, joten myös tällä saralla olisi mahdollista luoda uraa.
Ap
Jos olet jo jonkun aikaa "tehnyt" väikkäriä 10-15% työajalla, kukaan ei yliopistolla muutnkaan enää odota sen koskaan valmistuvan. Sen viimeisen apurahan sait varmaan vahingossa.
Ota se unelmatyö.
Alue: Aihe vapaa
Minä ottaisin sen unelmatyöpaikan. Tohtorien on todella vaikea saada koulutustaan vastaavaa työtä, joten valmistumisen jälkeen saattaisit katua, jos nyt jäisit tekemään väitöskirjaa.
Terv. tekniikan tohtori, jolla on työ yliopistolla, mutta joka tuskin saisi yhtä hyvää työtä, jos valmistuisi tohtoriksi nyt.