Lue keskustelun säännöt.
Tyhjä olo hyvän kirjan jälkeen, tapahtuuko muille?
21.05.2016 |
Kun lukee erityisen hyvää kirjaa ja uppoutuu siihen maailmaan niin että näkee ihmiset ja maisemat, tutustuu hahmoihin ja ehkä jopa ihastuu johonkin hahmoon, ja sitten se loppuukin.
Erityisesti kirjasarjojen kohdalla, esim. Kingin Musta Torni. Kun tuli se kahdeksas osa tuntui kun olisi taas nähnyt vanhoja kavereita tuttu ja turvallinen olo...
Nyt luin Scott Siglerin Alive ja Alight, ja jäin odottamaan kolmatta. Tarina pyörii mielessä, mietin miten se ja se hahmo jakselee ja mitä heille tulee tapahtumaan.
Kuulostaako yhtään tutulta?
Kommentit (24)
Kyllä. Ihan ku sut olis heitetty ulos maailmasta, jossa haluaisit mieluummin olla. Tosin mulla on tullut eri kirjoista ku sulla. Ja ei, kirjan uudelleen lukeminen ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari kertas tullut. Erityisesti KM Walleniuksen (!!! se sotaherra !!!) novellikokoelma "Miesten meri" jätti oudon tyhjän olon. Wanhahtavaa äijäkerrontaa mutta niin mukaansatempaavaa.
Taidankin aloittaa sen taas kerran tänä iltana, wiskinaukun kera....
Kyllä, kirjat ovat olleet niin tärkeä osa koko elämän ajan. Joskus jos valmiiksi säälittää kirja jonka alottaa mahtavan kirjan jälkeen, tietää että kaveri kärsii koska pudotus on kova. :)
Ap on todella onnellinen huomatessaan että löytyy samanlaisia ihmisiä, kavereista kukaan ei ymmärtänyt mistä puhun =D
Sama tapahtuu mulle myös hyvien elokuvien jälkeen, ei pelkästään kirjojen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne. Sama ilmiö toistuu myös tv-sarjojen ja pelien kohdalla. Hyvin rakennettuihin hahmoihin ja juoneen kiintyy. Sitä voi melkein kutsua hetkellisesti ihastumiseksi. Joskus olenkin jatkanut fanifiktioiden lukemisen parissa.
Harmittaa, kun siitä kiinnostavasta maailmasta ei ikään kuin saa enää lisätietoa. Mitä sitten tapahtui jne. Jos lukee uudelleen, se ei auta, kun lisätietoa ei heru.
Ja tuttua tuokin, ettei huvita aloittaa uutta kirjaa, kun ei kuitenkaan ole yhtä hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jumalauta, siis ihastuuko naiset kirjahahmoihinkin? Jotain rajaa tuohon hormonihöyryilyihinne ja seksin nälkäänne.
Yhtä kirjaa "säästän."
Lukenut puoleenväliin.
Pari kesää pitänyt lomakassin pohjalla. Se on niin hyvä, etten halua sen loppuvan.
(en kehtaa kertoa mikä kirja, kirjailija kun ON naishömppämestari) :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nainen.ihastuu.ja.pettää kirjoitti:
Ei jumalauta, siis ihastuuko naiset kirjahahmoihinkin? Jotain rajaa tuohon hormonihöyryilyihinne ja seksin nälkäänne.
Onpa rajoittunut maailmankuva, heti tulee miesten tapaan seksi mukaan, vaikkei kukaan ole halaistua sanaa siihen suuntaan viitannu. Noloa. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nainen.ihastuu.ja.pettää kirjoitti:
Ei jumalauta, siis ihastuuko naiset kirjahahmoihinkin? Jotain rajaa tuohon hormonihöyryilyihinne ja seksin nälkäänne.
Ainakaan omalla kohdallani se ei liity mitenkään seksinnälkään, enemmän se on unelmointia ja lämpimässä tunteessa vellomista.
10
lisää, että oli eka kerta kun luin edes naishömppäkirjaa - olen halveeranut sydämestäni aina noita :).
Mutta kertoja on maailmaankuulu, enkä ihmettele miksi - tarina koukuttaa.
Ja jännityskertomus tämäkin, kuten King.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vieläkin vaikeuksia antaa anteeksi Anne Holtille se, mitä se Inger Johanne Vikille teki, ja siitä on sentään jo pari vuotta ku luin vikan. :)
nainen.ihastuu.ja.pettää kirjoitti:
Ei jumalauta, siis ihastuuko naiset kirjahahmoihinkin? Jotain rajaa tuohon hormonihöyryilyihinne ja seksin nälkäänne.
Tiesitkö että joskus unissa ihastutaan ja sekstaillaan ihan ventovieraiden kanssa.ja joskus jopa naapurin ja aviomiehen veljen tai serkun kanssa? Kamalaa hormonihöyryistä ja kiimaista toimintaa =D
Joo, ei tarvitse siis ollenkaan olla mitään romantiikkaa, vaan ihan mitä vaan, minkä kirjailija osaa tuoda sinulle näkyväksi.
Itse ihastun laatukirjoihin, siis sellaiseen, jossa tuntee, kuinka kirjailija on laittanut koko sydänverensä peliin tuodakseen luomansa maailman minulle. Ja vielä osaa kertoa sen niin, että lumoudun...
nainen.ihastuu.ja.pettää kirjoitti:
Ei jumalauta, siis ihastuuko naiset kirjahahmoihinkin? Jotain rajaa tuohon hormonihöyryilyihinne ja seksin nälkäänne.
No ei tietenkään, mutta samalla tavalla voit pitää jostakin kirjan henkilöstä ja jostakin taas et. Joskus pettyy kun kirjasta tehdään elokuva ja itse on kuvitellut henkilön ihan erilaiseksi kuin mitä se sitten eläkuvassa on. Eikä sen henkilön tarvii olla siis mies. Aikoinani petyin Lehtolaisen Kallio sarjaan tv:ssä kun olin kuvitellut naisen ihan erilaiseksi. Minulle tuo AP:n tunne on tuttu. Monestikin kun hyvä kirja loppuu jää tyhjä tunne ja toivoo,että pian saisi jatkoa tarinaan ja saisi tietää miten henkilöille lopulta käy.
nainen.ihastuu.ja.pettää kirjoitti:
Ei jumalauta, siis ihastuuko naiset kirjahahmoihinkin? Jotain rajaa tuohon hormonihöyryilyihinne ja seksin nälkäänne.
Sanoo mies, joka ei ole eläissään lukenut yhtään kirjaa.
Luuletko sinä oikeasti, että kaikki naisten lukemat kirjat ovat jotain romanttista hömppää? Itse luin Taru sormusten herrasta -kirjan 80-luvun alussa ja se iski kuin leka päähän. En olisi millään malttanut keskeyttää sitä, mutta eihän sitä yhdellä istumalla lue. Hyvä kirja on hyvä, olipa se venäläinen klassikko, psykologinen dekkari, historiallinen romaani tai murhamysteeri.
Säälittää teidän puolesta jos kirjat aiheuttavat tuollaisia reaktioita. Ei taida oikeassa elämässä olla mitään elämisen arvoista, jos satumaailmoihin syntyy tuollainen emotionaalinen yhteys :(
Kyllä kuulostaa! Joskus ei tee mieli tarttua seuraavaan kirjaan, kun se ei kuitenkaan ole niin hyvä. Kiva kuulla, että en ole ainoa outo :D