Lue keskustelun säännöt.
Kolmanne lapsen hankinta mietityttää, kun ahdistaa ajatus paluusta vauvojen hysteeristen äitien joukkoon
30.05.2007 |
Isommat lapset ovat jo 7v ja 5 v, jos vaikka ensi vuonna sen kolmannen saisi. Odotan toisaalta innolla ajatusta kolmannesta vauvasta, jos voisi nauttia kun ei ole itse enää niin hysteerinen kuten esikoisen kanssa. Ja sisaruksetkin ovat jo niin isoja, että heidän hoitonsa on jo helppoa.
Sosiaalisia kontakteja muihin äitien esim mammakerhoissa etc olis tietty kiva olla, mutta varsinkin kun tätä palstaa lukee, jotenkin ahdistaa ajatus paluusta ylihuolehtivaisten esikoisten ja pienten lasten äitien joukkoon. Olin varmaan itse 6v sitten ihan yhtä hysteerinen hormonihöyryissäni, mutta silti.
Onko muilla samoja ajatuksia ???
Tai ehkä ne hormonihöyryt taas auttvat itseäkin pääsemään sille tasolle....
Kommentit (4)
muiden äitien mahdollinen hysteerisyys ei minua ole päässyt " ahdistamaan" , koska ensinnäkin näen yhden vauvan vanhempia tuskin koskaan ja jos niin pääseekin käymään, muistan kyllä, miten stressaantunut ja hukassa itse olin esikoisen vauva-aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja todellakin, vauvasta nauttii näin paljon enemmän.=) Annetaan niiden tuoreiden äitien rauhassa hössöttää!
että se olis " elämän parasta vauva-aikaa" .
Mutta jotenkin ahdistaa ajatus 1-vuotiaan kanssa hiekkalaatikolla ei siksi, ettenkö jaksaisi paimentaa kuopusta, josta tulee varmaan tosi vilkas kuten sisaruksistakin, vaan kun ne muut äidit ovat niin yliusojelevan hysteerisiä... Tosin ehkä sitä ei tosiaan tapaa niin paljon niitä esikoisen äitejä vaan isompien lapsien äitejä, joiden kanssa on vähän rennompaa.
AP
Isosisarukset ovat 7- ja 4-vuotiaat.
Tämä on ollut todella mahtavaa, elämäni paras vauva-aika ehdottomasti!! =) Isommilla on jo omat kuvionsa ja kaverinsa ja leikkivät paljon keskenäänkin. Lisäksi molemmat tykkäävät hoitaa ja hössöttää vauvan kanssa. Itse osaan nyt kolmannen kanssa olla jo melkoisen rennoin mielin, mitä vauvaan tulee enkä ota stressiä kaikesta mahdollisesta. Perushoito sujuu melkein itsestään ja ongelmatilanteet eivät saa hermostumaan enää samassa mittasuhteessa.
Enemmänkin mua etukäteen mietityttää, miten jaksan juosta 1-1,5 -vuotiaan täystuhon perässä. Se oli nimittäin vilkkaan vaikkakin tyytyväisen keskimmäisen kanssa se pahin vaihe aikanaan.