Lue keskustelun säännöt.
Työelämä ollut tähän mennessä valtava pettymys
19.05.2016 |
Minulla on kyllä työhistoriaa takana 16-vuotiaasta saakka, mutta ne ovat olleet sellaisia kesäisin ja opintojen ohella tehtäviä hommia, joissa ei kukaan oletakaan viihtyvänsä. Olen ollut mm. siivoojana ja pikaruokalan työntekijänä, ja raskasta on ollut pienellä palkalla.
Nyt 26-vuotiaana ja jokin aika sitten yliopistosta arvostetulta alalta valmistuneena olen erittäin pettynyt siihen, ettei meno ole muuttunut ollenkaan. Työllisyystilanne on yleisesti ottaen huono, enkä olettanutkaan että jotain huippuhommaa saisi helposti, mutta jotain parempaa edes... Tiedän olevani onnekas kun ylipäätään sain oman alani töitä, mutta en viihdy tässä yrityksessä ollenkaan. Palkka on todella huono, ja töitä ja vastuuta aivan liikaa. Työkaverit ovat olleet täällä kauan, ja kaikilla melko kevyet toimenkuvat ja luppoaikaa. Katselevat sitten sivusta minua, kun yritän edes jotenkin pärjätä työtaakkani alla. En ehdi keskittymään yhteenkään asiaan kunnolla, ja jos teen pienenkin virheen tai en tee asioita kuten "on ollut tapana", niin tulee noottia. Siitä huolimatta että kukaan ei ole pahemmin jaksanut neuvoa mikä se yrityksen tapa tehdä asioita oikein on.
Mielestäni pärjään hyvin siihen nähden, miten vähän oman alan työkokemusta minulla on, ja miten vähän tukea olen saanut vanhemmilta työntekijöiltä. Ihmettelen suuresti tätä epätasapainoa, että muilla on töissä kevyttä, helppoa ja mukavaa, ja minulle on lykätty aivan valtavasti erilaisia toimenkuvia. Työpäivän tunnit eivät riitä siihen, että voisin yhtään pidempään oikeasti ajatella mitä teen, ja seurauksena en saa edes nukuttua, kun tahtomattanikin aivot alkavat käydä läpi päivän tapahtumia ja sitä, mitä seuraavana päivänä pitäisi muistaa ja osata tehdä.
Kyse ei ole siitä että olisin hidas. Minulla on yksinkertaisesti liikaa asioita vastuullani. Mutta ei kukaan minua halua auttaa, jos ei ole pakko. Ja ne, jotka pääsevät helpommalla töissä, saavat tietenkin paljon parempaa palkkaa kuin minä (en siis ole harjoittelija, vaan ihan vakkariksi pääsin saman tien). Tämä töiden kuormittavuus on tullut yllätyksenä, samoin kuin se, että vaikka tekemääni työtä arvostetaan (kunhan en tee mitään väärin), niin esim. palkka ei silti nouse. Vuoden olen jo ollut täällä, mutta mikään ei muutu.
Väkisin tulee mieleen, että miksi opiskelin viisi vuotta yliopistossa. En koe nykyistä tilannettani yhtään palkitsevammaksi kuin vaikka pikaruokalassa työskentelyä. Stressiäkin on satakertaisesti enemmän. Haen jatkuvasti uutta työpaikkaa, mutta töitä ei helpolla tipu. Lisäksi tunnen itseni täydellisen itsekkääksi, sillä monet tutut eivät ole saaneet töitä vielä ollenkaan.
Kommentit (49)
Vuosi on kyllä tosi lyhyt aika odottaa ylennyksiä tai palkankorotuksia. Olet todella malttamaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä näissä tilanteissa on kyse kokemattomuudsta. Kun joku luulee, että hänellä teetetään enemmän ja raskaampaa työtä kuin muilla, se johtuu yleensä siitä, että hän ei vielä osaa nähdä homman kokonaisuutta, että siksi tiedä, mitä, millaista ja miten paljon työtä ne muut tekevät.
Tosiasia on, että ne parhaat ja ihanimmat kutsumustyötkin sisältävät ikäviä osia, ovat raskaita ja vaativat vaivannäköä. Siksi niitä sanotaan töiksi, eikä harrastukseksi.
Työelämään on nykyään helppo pettyä, koska sinne pääseminen vaati vuosien kouluttautumisen ja ison ajallisen ja rahallisen investoinnin. Ja sitten sitä katsoo niitä työtehtäviä ja miettii että tässä pärjäisi apinakin pienellä opastuksella. Ei tähän todellakaan tarvittu vuosikausien pänttäämistä.
Ei mikään ihme, jos työelämässä tulee kusetettu olo. Ei auta yhtään ajatella, että tätä se on kymmeniä vuosia eteenpäin joka jumalan arkiaamu.
Etenemään pitäisi päästä, vaikka työkokemusta on vasta vähän ja vuoden olet ollut ko työpaikassa? Oikeasti?
t. 35 vuotta työelämässä ollut ja uralla edennyt
Itseäni työelämässä hämmästyttää se miten vähän osaavien ja hyvien työntekijöiden sitoutuminen tai motivaatio merkitsee organisaatioissa.
Jotenkin unohdetaan, että korkeakoulutettu, paljon työltään odottava henkilö aidosti odottaa paljon myös siltä paikalta, jossa työskentelee. Jos johtaminen on heikkoa ja oma vastuu ei näy palkassa, työntekijä tekee päätöksensä ja vaihtaa työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseäni työelämässä hämmästyttää se miten vähän osaavien ja hyvien työntekijöiden sitoutuminen tai motivaatio merkitsee organisaatioissa.
Jotenkin unohdetaan, että korkeakoulutettu, paljon työltään odottava henkilö aidosti odottaa paljon myös siltä paikalta, jossa työskentelee. Jos johtaminen on heikkoa ja oma vastuu ei näy palkassa, työntekijä tekee päätöksensä ja vaihtaa työpaikkaa.
Lisäilen vielä tähän liittyen: toki etenkin osassa yrityksiä panostetaan ns. huippujen sitouttamiseen eri keinoin, mutta käsittääkseni tämä koskee vasta alalla pidempään olleita. On surkuhupaisaa kun vastavalmistuneena työskentelee yrityksissä, jotka ulospäin muokkaavat brändiään "työntekijöitä sitouttavana työpaikkana" kun todellisuus on näyttäytyy erilaisena.
Joissain paikoissa kannattaisi tajuta, että paikkojen maine myös leviää ja tätähän tutkitaan vuosittain mm. opiskelijoille suunnatuissa kyselyissä, joissa tiedustellaan työpaikkojen houkuttelevuutta. Työnantajabrändi vaikuttaa suuresti siihen miten kovan tason osaajat yrityksiin hakeutuvat.
En odota mitään etenemistä tai ylennyksiä, mutta olisin odottanut kohtuullisempaa työtaakkaa ja enemmän tukea. Ei ole vain omaa kuvitelmaani, että minulla olisi enemmän töitä kuin muilla. Ihan työtehtävien määriä vertailemalla on selvää, että minä olen ylikuormitettu. Muut ottavat toimistolla joka päivä rennosti, on aikaa lukea lehtiä, käydä pitkillä lounailla ja tarkkailla minun tekemisiäni. Minulta eivät työt lopu koskaan. Ja koko ajan tulee lisää. Esimies ravaa jatkuvasti työpisteelläni tuomassa lisää papereita ja lisää hommia, vaikka en ehdi edellisiäkään hoitaa. Viereisellä pisteellä kollega selaa Iltalehden sivuja kun päivän työt on käytännössä tehty.
Minusta tämä on epäreilua. Teen kyllä mielelläni töitä, mutta tämä epäsuhtainen työmäärän jakautuminen katkeroittaa. En edes jaksa uskoa että jossain muualla olisi paremmin, meidän töihin päässeiden nuortenhan pitäisi vain ja ainoastaan olla kiitollisia että joku haluaa maksaa meille palkkaa (vaikkakin surkean pientä sellaista). Tiedän hoitavani työni hyvin, mutta tunnen itseni lähinnä hyväksikäytetyksi.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteyttä esimiehesi pomoon tai jos sellaista ei ole, niin alasi liittoon. Kuulostaa kyykytykseltä.
Muistan itsekin ensimmäisessä työpaikassani miettineeni, että olenpas paljon ahkerampi ja tehokkaampi kuin pitkään olleet. Tosiasiassa meillä kaikilla oli ihan suunnilleen sama määrä työtä, heillä vain todella paljon parempi rutiini hoitaa ne työt ja nähdä olennaiset asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvauksesi perusteella kannattaa hakeutua mahdollisimman pian pois kyseisestä lafkasta eli ei muuta kuin uutta työhakemusta sisään muihin paikkoihin välittömästi. Työpaikoissa ja organisaatioissa on ihan valtavia eroja nykyisin, joissakin firmoissa johtaminen ja töiden organisointi on todella hyvin hoidettu ja ilmapiiri on hyvä, joissakin toisissa ihan kaikkea muuta. Ei todellakaan kannata jäädä huonoon paikkaan pitkäksi aikaa. Kokemuksia on monesta eri paikasta. Terv. M47, Koulutus: DI
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan itsekin ensimmäisessä työpaikassani miettineeni, että olenpas paljon ahkerampi ja tehokkaampi kuin pitkään olleet. Tosiasiassa meillä kaikilla oli ihan suunnilleen sama määrä työtä, heillä vain todella paljon parempi rutiini hoitaa ne työt ja nähdä olennaiset asiat.
Yleensä juuri näin. Tottakai löytyy myös leipääntyneitä lusmuilijoita, mutta ainakin yksityisellä puolella nämä on aika hyvin jo yt:issä hoidettu pihalle. Julkisesta puolesta en osaa sanoa.
Kyllä ihan oikeasti asia on niin, että minulla on eniten töitä. Ja vielä aikaavieviä töitä. Esim. talouspuolen tehtävien hoitaminen olisi helposti jo kevyehkö kokopäivätyö, mutta sen lisäksi vastuulleni on työnnetty yrityksen viestintä (tähän aihealueeseen en ole opinnoissani edes perehtynyt) ja muutama muu oikeasti laaja kokonaisuus. Ei näitä asioita voi hoitaa toisella kädellä, vaan kaikkeen pitäisi keskittyä kunnolla. Toimenkuvani laajuus on lievästi sanottuna musertava, ja vastuullisuuttakaan ei töistä puutu. Saan kyllä hyvää palautetta, mutta olen ihan ylikuormitettu. Kollegoilla on kaikilla selkeät vastuualueensa, minulle taas on annettu kaikki ne vastuualueet, joita kukaan muu ei hoida.
Olen tiedustellut asiaa liitolta, ja sieltä todettiin, että mitään laitonta työnantajani ei ole tehnyt, kuten ei olekaan. En halunnut sen enempää apua, mutta työnkuvaan suhteutettuna erittäin alhaista palkkaani paheksuttiin ja kehotettiin hakemaan uutta työpaikkaa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Firmat ovat pullollaan ihmisiä jotka kaipaavat jatkuvaa tukea normaaliin tekemiseen, ei niitä tarvita lisää. Tuntuu että sinusta on kasvamassa vastuullinen tekijä. Kadehditko iltalehteä lukevaa työkaveria? Lukisitko mielummin iltalehteä ja sinulle maksettaisiin palkkaa, kunnianhimoista. Ole rehellinen ja sano mihin ehdit, jos pomosi tuo jatkuvasti uusia tehtäviä. Kysy lopetanko sitten tämän edellisen homman vai ja kuka sen tekee? Pitää osata olla itse avoin ja pitää puoliaan, luulen että sinä kehityt viellä tällä saralla.
Tee vaan tehokkaasti työt, mutta ala katselemaan parempaa. Jos olet tehnyt töitä paljon ja monipuolisesti mahdollisuutesi saada parempi paikka ovat hyvät. Ja ota kokemuksena. Olet joskus itse tuo esimies, seuraile työpaikkaa siltä kannalta. Mitkä kaikki jutut ovat huonosti, kuinka asiat voisi hoitaa paremmin. Sinun juttu ei ole korjata niitä nykypaikassa, mutta kaiken näkemänsä ja kokemansa voi hyödyntää jatkossa. Jos työpaikka tarjoaa koulutuksia, käytä hyväksi, ovat plussaa kun haet seuraavaa paikkaa.
No tiedätkö, olet tosi onnekas että olet ylipäätään vastavalmistuneena saanut töitä ja vieläpä oman alasi töitä. Itse valmistuin sentään Nokian nousukaudella ja tein niitä hanttihommia akateemisena 3 vuotta. Nyt nuori nainen päätät että sinun ylitse ei kävellä ja keskustelet esimiehesi kanssa tilanteesta. Jos mahdollista rupeat katselemaan uutta työpaikkaa. Vuoden työkokemus on jo hyvää ja voit aina perustella uuden työn hakua uusilla haasteilla jne.
terv. nelikymppinen työtön jolle tarjottu tänä vuonna yhtä puhelinmyyntityötä 1400 bruttopalkalla. Tämä on maamme tila tällä hetkellä :)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihan oikeasti asia on niin, että minulla on eniten töitä. Ja vielä aikaavieviä töitä. Esim. talouspuolen tehtävien hoitaminen olisi helposti jo kevyehkö kokopäivätyö, mutta sen lisäksi vastuulleni on työnnetty yrityksen viestintä (tähän aihealueeseen en ole opinnoissani edes perehtynyt) ja muutama muu oikeasti laaja kokonaisuus. Ei näitä asioita voi hoitaa toisella kädellä, vaan kaikkeen pitäisi keskittyä kunnolla. Toimenkuvani laajuus on lievästi sanottuna musertava, ja vastuullisuuttakaan ei töistä puutu. Saan kyllä hyvää palautetta, mutta olen ihan ylikuormitettu. Kollegoilla on kaikilla selkeät vastuualueensa, minulle taas on annettu kaikki ne vastuualueet, joita kukaan muu ei hoida.
Olen tiedustellut asiaa liitolta, ja sieltä todettiin, että mitään laitonta työnantajani ei ole tehnyt, kuten ei olekaan. En halunnut sen enempää apua, mutta työnkuvaan suhteutettuna erittäin alhaista palkkaani paheksuttiin ja kehotettiin hakemaan uutta työpaikkaa.
-ap
Mikä on erittäin alhainen palkka? Jos noin tosissaan on, että työtaakka on valtava ja palkka minimaalinen, niin sinuna hakisin jatkuvasti uutta työtä. Toisaalta voit myös ottaa tämän arvokkaana työkokemuksena, jonka avulla sinun on helpompi edetä parempiin työtehtäviin muissa tai tässä yrityksessä. Vuosi on lyhyt aika.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihan oikeasti asia on niin, että minulla on eniten töitä. Ja vielä aikaavieviä töitä. Esim. talouspuolen tehtävien hoitaminen olisi helposti jo kevyehkö kokopäivätyö, mutta sen lisäksi vastuulleni on työnnetty yrityksen viestintä (tähän aihealueeseen en ole opinnoissani edes perehtynyt) ja muutama muu oikeasti laaja kokonaisuus. Ei näitä asioita voi hoitaa toisella kädellä, vaan kaikkeen pitäisi keskittyä kunnolla. Toimenkuvani laajuus on lievästi sanottuna musertava, ja vastuullisuuttakaan ei töistä puutu. Saan kyllä hyvää palautetta, mutta olen ihan ylikuormitettu. Kollegoilla on kaikilla selkeät vastuualueensa, minulle taas on annettu kaikki ne vastuualueet, joita kukaan muu ei hoida.
Olen tiedustellut asiaa liitolta, ja sieltä todettiin, että mitään laitonta työnantajani ei ole tehnyt, kuten ei olekaan. En halunnut sen enempää apua, mutta työnkuvaan suhteutettuna erittäin alhaista palkkaani paheksuttiin ja kehotettiin hakemaan uutta työpaikkaa.
-ap
Palkkaukseen on vaikea sanoa mitään. Ilmapiiri voi myös olla ikävä, monissa paikoissa on.
Sen sijaan olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että tuo työtaakan kokemus on nyt ainakin osittain omassa päässäsi. Tuherratko liikaa yksittäisen pikkujutun parissa? Joudutko selvittelemään ja perehtymään paljon työsi puitteissa? Kaikilla on työ hitaampaa alussa, koska nimenomaan joutuu selvittelemään sellaisia käytäntöjä, jotka muille ovat jo vakiintuneet itsestäänselvyyksiksi.
Ota semmoinen uniikki lumihiutale tatuointi ja osoittele sitä sormella kun et saa pahanmielen itkulta sanaa sanottua.
Kirjoitat, että olet töissä yrityksessä, mutta itse tekstin perusteella voisi luulla sinun olevan töissä jossakin tapoihinsa luutuneessa virastossa, jossa tulokkaalle annetaan kaikki ikävimmät työt, jotka on lisäksi tehtävä kuten tapana on ollut.
Niin tai näin: tuohon tilanteeseen ei auta muu kuin avoin keskustelu esimiehen kanssa. Sinun kannattaa myös kyseenalaistaa entiset tavat ja ehdottaa järkevämpiä tilalle, jos aioit tuosta kierteestä eroon päästä.