Lue keskustelun säännöt.
Uskallanko viimein iloita tästä?
18.05.2016 |
Olen etsinyt parasta ystävää jo pitkään. Kaikki aiemmat tuttavuudet on päättyneet siihen että olen tullut liian läheiseksi kavereilleni ja he ovat alkaneet ottaa etäisyyttä minuun tai muuten vaan ollaan riitauduttu. Nyt olen löytänyt ihmisen jonka kanssa tavataan melkein joka päivä, vietetään aikaa yhdessä, lapsemme tuntuvat oleva parhaimpia kavereita keskenään ja meillä tuntuu olevan paljon yhteistä. Uskallanko nyt iloita siitä että olen viimein löytänyt itselleni ystävän?
Kommentit (7)
En usko että nyt tulee mitään kyllästymistä tai mustasukkaisuutta kun tuntuu että molemmat olemme nyt löytäneet toisistamme parhaimman ystävän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvä luoja ET! Onko sulla joitain sosiaalisia ongelmia? TAI SITTEN OLE LESPO! Miten aikuinen ihminen voi olla noin vajaa?
Ja miksi aikuinen etsii jotain helevatan bestistä??? Eikö vou olla ihan vaan kaveri.ootko autisti?
Eiköhän tuo ole sitä samaa kuin ennenkin eli teet itseäsi liika tykö ja kun toinen yrittää saada oman elämänsä itselleen, et päästäkään irti.
Minusta kuulostaa siltä että olet ap todellakin löytänyt ystävän, pidä siitä nyt kiinni mutta muista antaa tuolle ystävällesi myös oikeus tavata muitakin eikä vain sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka löytyisi itselle paras mahdollinen ystävä, niin kannattaa muistaa, että liian tiiviiksi ei kannata alkaa. Jokaisella on omat juttunsa ja täytyykin olla, kaikkea ei pidä jakaa (siis kertoa voi, mutta on hyvä olla omia askareita). Oletettavasti tämä ei ehkä ole ongelma, jos teillä on tahoillanne perheet. Hyvä kuitenkin pitää mielessä, jos edelliset ystävyyssuhteesi ovat kariutuneet. Kukaan terve aikuinen ei tarvitse symbioosia.
Kuulostaa jotenkin pakonomaiselta. Jos aiempien kavereidesi kanssa olet tullut liian läheiseksi ettekä ole enää tekemisissä niin kannattaako tätä uutta ystävää niin usein sitten taas tapailla ettei käy samoin.