Suhdepohdintaa vakavasti. Neuvoja otetaan vastaan!

Olen ihan jumissa poikaystävän kanssa enkä tiedä mitä oikein tekisin. Rakastan häntä mut hän haluaa muuttaa meidän elämän ihan toisenlaiseksi mitä minä en halua.

Tässä taustaa. Ollaan molemmat 23-vuotiaita ja samalta paikkakunnalta, jossa edelleen asutaan. Mä olen käynyt lukion ja menin amikseen lukemaan puutarha-alaa, mutten valmistunut. Poikakaveri kävi lukion ja armeijan ja on nyt AMK:ssa. Hänellä on noin 1,5 vuotta koulua jäljellä.

Olen ollut koulunkäyntiavustajana ja päiväkotiapulaisena ja pitänyt kerhoja. Nyt olen työttömänä toista vuotta. En ole ajatellut hakea mihinkään kouluun, vaikka mulla on hyvät paperit. En jaksa opiskeluun liittyvää stressiä, koska olen aika herkkä.

Minä asun siis kotipaikkakunnalla vanhassa talossa, jonka omistaa eräs kiltti vanha rouva. Hän antaa minun asua täällä käytännössä ilmaiseksi. Rouva käy täällä kerran pari vuodessa viikon pari kerrallaan ja hänellä on oma huone. Minä ja poikakaveri ollaan täällä ikäänkuin talonmiehiä ja puutarhureita. Rakastan tätä taloa ja täällä olemista. Lisäksi minun vanhemmat ja sisko asuvat ihan tässä lähellä.

Rakastan myös eläimiä ja minulla on viisi koiraa (2 labbista, collie, susikoiramix ja kettuterrieri), kaneja, marsuja, hamstereita ja maaoravia. Kesäksi otan kanoja. Mulla on myös hoitohevonen tässä lähellä ja otan hoidettavaksi ja sijoitukseen löytöeläimiä ja kodittomia. Minulla on myös pienimuotoista eläinhoitolatoimintaa ja trimmauspalvelua. Minulla on mahtavat tilat täällä, mm lämmin varasto, jossa voin majoittaa eläimiä ja jossa on sisä- ja ulkotarha oraville. Kaneilla on oma tarha myös ja kanala on tehty vanhaan leikkimökkiin. Siipirakennuksessa on omat huoneet koirille ja jyrsijöille. Puutarha on ihana ja hoidan sitä todella hyvin. Meillä on kaikki täällä ihan täydellistä, poikakaveri on täällä viikonloput (eläinten vuoksi en voi lähteä kaupunkiin yöksi, jollen saa hoitajaa) ja usein viikotkin. Me rakastetaan lukemista ja videopelejä ja hengaillaan täällä yhdessä.

Luulin että kaikki oli ihan täydellistä, kunnes alkukeväällä poikakaveri alkoi miettiä valmistumistaan. Että haluaisi mennä yliopistoon jatkamaan opintoja (muutto pääkaupunkiseudulle) ja että minunkin pitäisi mennä opiskelemaan jotain. Hän puhuu eläinlääketieteestä tai maa- ja metsätieteistä, tai kirjallisuustieteestä tai vaikka AMK:sta. Yhtäkkiä minun aika meneekin hukkaan täällä pikkukylässä eläinten ja vanhojen ystävien kanssa.

Nyt ollaan monta viikkoa puhuttu ja riidelty tästä. Ennen ei ikinä riidelty. Hän ei ymmärrä, että olen sitoutunut eläimiini ja hoitamaan taloa. Sanoin, että kyllä hän voi mennä Hesaan, kunhan käy joka toinen viikko vähintään täällä. Hän on mulle kaikki kaikessa enkä halua olla esteenä hänen suunnitelmille mutta en myöskään halua olla ilman häntä.

Mitä tässä pitäisi tehdä? Luulin että oltiin ihan onnellisia näin. Miksi murehtia tulevaisuutta etukäteen?