Tyttöystävän draamakohtaukset...
Tuota joo... Tyttöystävä lähti tuosta ovet paukkuen ulos ilman avaimia, takkia tai kenkiä. Syynä se, että aloitimme keskustelun jatko-opinnoista. Alkuunhan tuo eteni rauhallisesti mutta sitten, kun tuli vastaan se totuus että minun pitää muuttaa hiukan kauemmas kotoa jatko-opintojen perässä, alkoi se jumalaton itkeminen.
Pointti siis oli se, että opiskelen hiukan harvinaisempaa alaa ja joudun muuttamaan mahdollisesti toiselle puolen Suomea. Hän taas tahtoo jäädä perheensä lähelle. Siispä menin typeränä sanomaan, ettei minulla oikein vaihtoehtoja ole, jos aion unelmieni ammattiin opiskella.
No siitä se paskanmyrsky alkoikin. Ensin tuli syytökset siitä, etten välitä hänestä vaan työstä ja rahasta. Sitten se, etten ymmärrä häntä yhtään ja olen tunteeton paska, joka ei välitä. Vastailin ihan rauhassa takaisin, että hän käy hiukan ylikierroksilla (taas). Noh, takaisin tulee itkuinen huuto siitä, etten itse tunne mitään ja olen empatiakyvytön kusipää, kun en pahoittele, halaa ja itke takaisin. Ennen kaikkea, jää kotipaikkakunnalleni mahdollisesti työttömänä vain hänen takiaan.
Pitkän mököttämisen jälkeen tuli sitten syyllistämistä siitä, että hän valitsi oman koulutuksena vain minun takiani, eikä hän edes halunnut sitä mutta otti kuitenkin vain että pääsisi samalle paikkakunnalle asumaan kuin minä. Mainitsin, ettei hänen ollut mikään pakko mutta hänellehän se ei ole vaihtoehto. Lisäksi, kaikki aiheet käännettiin täysin asiaan liittymättömiin aiheisiin, jotta saataisiin minua syytettyä lisää.
Sitten sen kaiken itkun jälkeen menetin hermoni ja sanoin rauhallisesti, ettei minunkaan tarvitse itkumanipulointia sietää. Mehupullo lensi lattialle ja hän juoksi pihalle ovet paukkuen.
Tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta, kun näin käy. Minusta löytyy aina valitettavaa, kun en halua lapsia tai keskityn liikaa töihin. Muutoin rakastan häntä kovasti ja välitän. Hän on loistava ihminen tätä lukuunottamatta enkä todellakaam tahtoisi erota.
Mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä?
Kommentit (19)
Voisi olla aika mahdoton äitinäkin. Siinä ainakin olet oikeassa.
Erotkaa, kun kumpikin vielä tarpeeksi nuoria lähtemään ja etsimään sitä omaa tulevaisuutta.
Olisipa kiva kuulla vastapuolen kertomus tapahtuneesta. Ei kuulosta ihan totuudenmukaiselta tämä. Ap on liian täydellinen ollakseen totta.
Ei tuohon auta kuin aika. Sun pitää muuttaa ja mennä oman elämän perässä vaikka se olisi vaikeaa....
Jos sä et halua lapsia ja hän haluaa, teidän täytyy erota. Siinä asiassa kun ei voi tehdä vaan vähän toista/kompromissia.
Tämä on sellainen asia joka voi oikeasti heijastua tyttöystäväsi muuhunkin käytökseen, ehkä ihan alitajuisestikin.
Eiköhän tuo ole ikävä kyllä nähty. Typerintä mitä voit tehdä on jättää opinnot kesken itkukimpoilijan vuoksi. Toisena vaihtoehtona on siis jäädä paikkakunnalle mahdollisesti työttömäksi, mieti tilanne muutaman vuoden päähän kun prinsessa saa päähänsä että haluaa enemmän. Silloin jäät kuin nalli kalliolle kun hän vaihtaa varakkaampaan tai paremmissä töissä olevaan mieheen. Fiksulle kaverille löytyy kyllä vientiä toisellakin paikkakunnalla, joten nyt vaan päättäväinen ote ja tee realiteetit selväksi prinsessalle. Tsemppiä.
Kyllähän lisensiaatin ja tohtorin opinnot voi suorittaa vähän kauempanakin yliopistosta. Ei siellä vaadita juurikaan läsnäoloa.
Mielestäni tyttöystäväsi on teistä kahdesta se itsekkäämpi. Hän ei ehkä näe säikähdykseltään nyt itse omia ajatuksiaan riittävän tarkasti voidakseen huomata kuinka epäreiluja ja pelkoon perustuvia ne ovat. Defenssireaktio epämiellyttävään emotionaaliseen tilanteeseen. Oma mieheni muutti vuokseni toiselle puolen Suomea, kun lähdin opiskelemaan. On kannustanut ja tukenut minua 100 %. Itsekin tuen ja kannustan häntä toteuttamaan haaveitaan ja pääsemään tavoitteisiinsa. Tarkoittipa se mitä tahansa.
Nykyaikaa... elämä ei ole enää yhdellä ja samalla paikkakunnalla. Monet elävät etäsuhteissa tai päättävät suhteensa. Syntyi vaikutelma, että olette nuoria. Kerrankin minäkin kirjoitan, että harkitsepa suhteen päättämistä. On liikaa pyydetty, että jäisit parisuhteen vuoksi pyörittelemään peukaloitasi, jos kerran mahdollisuus työuralla etenemiseksi tai sellaiselle päätymiseksi on olemassa.
Siitä ekstrapointit, ettet jää itkulla manipuloitavaksi. Tunteethan toki saapi johonkin rajaan asti osoittaa, kunhan muistaa, että ratkaisut tehdään rauhallisena hetkenä.
Jos tytöllä ei ole muuta syytä jäädä paikkakunnalle kuin perhe, niin en ymmärrä. Miksi ei muuttaisi kanssasi, jos kerran omat opiskelunsakin jo uhrasi.
On se kyllä älytöntä laittaa pillit pussiin parisuhteessa. Voitte kasvaa yhdessä vaikeuksien yli. Miksi täällä ehdotetaan aina eroa? Olen parhaillaan kymmenettä vuotta täydellisen ihanassa parisuhteessa, jonka ensimmäiset kaksi vuotta olivat aikamoista... onneksi emme eronneet. Nykyisin olemme kiitollisia siitä, että jaksoimme yhdessä, vaikka kumpikin on välillä käyttäytynyt alkuaikoina todella huonosti. Ollaan kasvettu yhdessä. Jos rakastaa, niin ei tämmöisessä kannata luovuttaa.
Jätä se emakko. Haluatko oikeasti elää tuollaisen naisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä älytöntä laittaa pillit pussiin parisuhteessa. Voitte kasvaa yhdessä vaikeuksien yli. Miksi täällä ehdotetaan aina eroa? Olen parhaillaan kymmenettä vuotta täydellisen ihanassa parisuhteessa, jonka ensimmäiset kaksi vuotta olivat aikamoista... onneksi emme eronneet. Nykyisin olemme kiitollisia siitä, että jaksoimme yhdessä, vaikka kumpikin on välillä käyttäytynyt alkuaikoina todella huonosti. Ollaan kasvettu yhdessä. Jos rakastaa, niin ei tämmöisessä kannata luovuttaa.
Sepä se. Ikuinen parisuhde on aikamoista romantiikkaa, kun elämä riepottelee ympäri maata. Draamailuakaan ei tarvitse iän kaiken sietää. Kyse ei kuitenkaan ole kasvamisesta tai aikuistumisesta tai parisuhteen ideaaleista, vaan karusta realismista: jos intressit ovat noin ristikkäiset, on pakko pohtia, mitkä ovat ne konkreettiset ratkaisut, joilla suhdetta voi jatkaa.
Ei tuossa auta muu kuin ero. Kaksi syytä, muutto ja lapset. Jossei tyttöystävä suostu muuttamaan perässä. Sitten on vielä tuo lapsiasia. Parempi vaan erota kun ei tuohon oikein muuta ratkaisua ole.
-Juu, hyvin nuoriahan me vielä ollaan. Ja sanoin siitä useampaan kertaan, ettei vuoden tai kahden etäsuhde tarkoita eroa. Mutta hän jatkaa yhä sitä väittämistä, että se on sama kuin haluaisin erota hänestä ja piste.
Ja täytyy myöntää, etten ole se empaattisin ihminen maan päällä vaan pyrin hoitamaan asiat rauhallisesti ja selittää faktoja mielipiteiden ja tunteiden sijasta. Joskus tämä ilmeisesti provosoi.
Mun mielestä tossa on oleellista se että sanoitko sille lähteväsi opiskelemaan muualle, ikäänkuin olisit ykisn lähdössä vai sillä oletuksella että se tulee sun mukaan. Jos puhuit vaan että lähdet itse niin sillä varmaan heräs pelko että hylkäät sen.
Näytätkö sä sille tyttöystävälle että välität siitä? Mä veikkaan että tossa skitsoilussa voi olla taustalla jotain muuta tyytymättömyyttä joka ei liity sun opiskeluun millään tapaa. Jos siitä tuntuu että sulle on muut asiat tärkeämpiä kun teidän suhde. Sano sille että sulle on tosi tärkeetä päästä sinne opiskelemaan ja että haluat sen mukaan, eihän se loppujen lopuksi oo kun pari vuotta. Jos siis nyt oikeesti haluat sen sinne.
T.yks skitsoileva läheisriippuvainen
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tossa on oleellista se että sanoitko sille lähteväsi opiskelemaan muualle, ikäänkuin olisit ykisn lähdössä vai sillä oletuksella että se tulee sun mukaan. Jos puhuit vaan että lähdet itse niin sillä varmaan heräs pelko että hylkäät sen.
Näytätkö sä sille tyttöystävälle että välität siitä? Mä veikkaan että tossa skitsoilussa voi olla taustalla jotain muuta tyytymättömyyttä joka ei liity sun opiskeluun millään tapaa. Jos siitä tuntuu että sulle on muut asiat tärkeämpiä kun teidän suhde. Sano sille että sulle on tosi tärkeetä päästä sinne opiskelemaan ja että haluat sen mukaan, eihän se loppujen lopuksi oo kun pari vuotta. Jos siis nyt oikeesti haluat sen sinne.
T.yks skitsoileva läheisriippuvainen
Mielestäni näytän välittäväni. Vietämme kaiken aikamme yhdessä, kun ei meillä kummallakaan tällä paikkakunnalla mitään isoja kaveriporukoita ole.
Tietenkin, hänellä on ongelmansa koulussa ja useasti ahdistuskohtauksia. Olen yrittänyt koko suhteen ajan tukea häntä ja piristää mutta täytyy myöntää etten ole mikään paras näissä asioissa. En vain osaa halata tai lohduttaa ihmistä luonnollisesti, vaikka yritetty on. Eli onhan minussakin vikani..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tossa on oleellista se että sanoitko sille lähteväsi opiskelemaan muualle, ikäänkuin olisit ykisn lähdössä vai sillä oletuksella että se tulee sun mukaan. Jos puhuit vaan että lähdet itse niin sillä varmaan heräs pelko että hylkäät sen.
Näytätkö sä sille tyttöystävälle että välität siitä? Mä veikkaan että tossa skitsoilussa voi olla taustalla jotain muuta tyytymättömyyttä joka ei liity sun opiskeluun millään tapaa. Jos siitä tuntuu että sulle on muut asiat tärkeämpiä kun teidän suhde. Sano sille että sulle on tosi tärkeetä päästä sinne opiskelemaan ja että haluat sen mukaan, eihän se loppujen lopuksi oo kun pari vuotta. Jos siis nyt oikeesti haluat sen sinne.
T.yks skitsoileva läheisriippuvainen
Mielestäni näytän välittäväni. Vietämme kaiken aikamme yhdessä, kun ei meillä kummallakaan tällä paikkakunnalla mitään isoja kaveriporukoita ole.
Tietenkin, hänellä on ongelmansa koulussa ja useasti ahdistuskohtauksia. Olen yrittänyt koko suhteen ajan tukea häntä ja piristää mutta täytyy myöntää etten ole mikään paras näissä asioissa. En vain osaa halata tai lohduttaa ihmistä luonnollisesti, vaikka yritetty on. Eli onhan minussakin vikani..
Sun pitää vaan näyttää sille että oikeesti välität siitä. Jotkut nuoret naiset osaa olla tosi huomionhakuisia ja ne tarvii sitä todistelua välittämisestä jatkuvasti. Voi olla lapsellista joo, mutta ajan kanssa ja parisuhteen vakiintuessa se kyllä laantuu ja niin laantuu ne skitsoilutkin
Erotkaa nyt herranjumala jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei!