Haluaisin kuulua johonkin yhteisöön, mutta en halua...

Olen jo lähempänä 30 oleva nainen, jolla ei työtä eikä opiskelupaikkaa.
Muistan, kun olin yläasteella ja meillä oli hyvä luokkahenki. Se oli kivaa. Parikymppisenä mulla oli kaveripiiri, johon oli ihana kuulua, olin tosi onnellinen.
Nyt ei ole kuin yksittäisiä kavereita, joita tapaan aina välillä. Sosiaalisuus tuntuu rasittavalta. Silti kaipaan sitä samanlaista tunnetta.
Toisaalta olisi kauheaa joutua ihan joka päivä menemään jonnekin, laittautumaan aamuisin ja puhumaan muiden kanssa päivittäin... Pari vuotta sitten olin koulutuksessa, enkä oikein sulautunut porukkaan, koska mua väsytti niin julmetusti välillä olla toisten kanssa ja olin paljon poiskin.
Mulla on siis nyt muutamia sairauksia joiden vuoksi olen ollut poissa työ- ja opiskeluelämästä, lisäksi on lapsi, joten en katsele päivät pitkät vaan sarjoja mitään tekemättä, vaan on myös velvollisuuksia ja rasitteita. Sairaudet kuitenkin on paranemaan päin ja lapsi kasvaa, haluaisin itsekin jotain itselleni. Olen kuitenkin alunperin jo vähän introvertti ja nyt olen jo kovin tottunut tähän olotilaan, että ei tarvitse kuulua ryhmään.
Mitä mun tulisi tehdä? Onko jollakulla samanlaista ristiriitaa, tai onko kokemuksia, miten samankaltaisesta tilanteesta on päässyt eteenpäin? Pelkään kauheasti, että olen jo liian syrjäytynyt tai musta tulee, jos en jo pian tee jotakin tälle.