Lue keskustelun säännöt.
Jos perheesi (puoliso ja lapset) kuolisivat onnettomuudessa, kenet haluaisit luoksesi tukemaan sinua?
21.06.2007 |
Itse ehkä pyytäisin anopin ja apen. Ja jos nekin menehtyisivät, en pyytäisi ketään. Omiin sukulaisiin en ole ollut moneen vuoteen yhteydessä ja kavereitakin on niin vähän.
Jotenkin vaan elämä on mennyt sillai, ettei läheisiä sukulaisia ja tuttavia ole.
Jos mulle olis sattunut jotain ennen lapsia ja miestäni, silloin kun asuin yksin, niin luultavasti töissä olis alettu ihmettelemään missä oon, kukaan muu ei olis kysellyt:(
Kommentit (16)
se on ollut viime kuukausina melkein toiveenani. Tunnen olevani niin ansassa ja lopussa, että olen joskus jopa ajatellut jonkun onnettumuuden vapauttavan minut. En tietenkään tosissani toivo sitä, ja se olisi varmasti kamalaa tosipaikan tullen.. en tiedä miten voisin elää, hirveä syyllisyys...mutta silti joskus sitä ajattelen kun he lähtevät ulos ilman minua.
Varmaan kaikki kostautuu ja kuolenkin itse tai jotain... eihän se olisi oikein että muut kuolisivat minun itsekkyyteni ja tyhmyyteni vuoksi. Luoja tietää etten sitä tarkoita ja pyydä..pyydän mielummin jotain sisäistä ihmettä minulle...eroon tästä masennuksesta tai ahdistuksesta joka on taas saanut vallan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole todellakaan terveitä ajatuksia...
Miksi jatkaisin elämää, jos ei ole enää ketään, jonka takia sitä jatkaa. Itseni takia en vaivautuisi.
siis pyytäisitte appivanhemmat luoksenne jos heidän poikansa on juuri kuollut???
Itse turvautuisin kyllä ystäviini ja veljeeni. Kaveripiirissä on jo sattunut kuolemantapaus ja tiedän nyt kokemuksesta ettei ystäville tukena olemisesta tule mitään kohtuutonta vaivaa. Päinvastoin.
Tai sitten tahtoisin olla ihan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan saanut heiltä vaikeina hetkinä ymmärrystä. Ehkä tosiaan anoppi ja appi voisivat tajuta tilannettani paremmin.
Mutta eiköhän sitä tulisi surtua myös appivanhempien kanssa, kun he olisivat menettäneet poikansa ja lapsenlapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse turvautuisin kyllä ystäviini ja veljeeni. Kaveripiirissä on jo sattunut kuolemantapaus ja tiedän nyt kokemuksesta ettei ystäville tukena olemisesta tule mitään kohtuutonta vaivaa. Päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kokemustakin on.
Aikanaan kun äitini kuoli pidimme isän kanssa toisiamme pystyssä ja isä osasi todella lohduttaa ja tukea minua. Minä sitten puolestani pidin pystyssä sisaruksiani, sillä olen ainoa meistä lapsista, jonka isäsuhde toimii :(.
Omasta suvustani en tunne ketään niin läheiseksi, että haluaisin heitä paikalle lohduttamaan minua. Käytännön asioita voisivat ehkä hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani ja appivanhempani olisivat myös kokeneet ison menetyksen, joten haluaisn tueksi jonkun, no, toimintakykyisemmän. Vaikka ei ystävänikään tietysti surutta menisi, lapsemme kummi jne, mutta hänelle olisi helpompi olla täysin avoin tunteista.
Sitten saisin tukea heitä ja toivoisin mahdollisimman nopeasti hetken omaa rauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sekä elossaolevat isovanhempani, kenties muutama serkku sekä tätini myös. Toinen tädeistäni oli paikalla kuopukseni synnytyksessäkin, tahtoisin jakaa niin elämän kuin kuolemankin rakkaitteni kanssa. Yksin en jakaisi ja ventovieras ei minua voisi lohduttaa.
Anoppi siinä mielessä, että on hyvin suurisydäminen ja sekä mieheni että lapseni ovat hänelle hyvin tärkeitä kuten myös minulle.
Ja näinhän en koskaan milloinkaan halua tapahtuvan!
Lähtisin heidän luokseen..