Saako raiskauksen uhrin kertomusta kyseenalaistaa?

Muistatteko mitä Vesa Keskiselle meinasi käydä?

Eli ei todellakaan pidä automaattisesti uskoa mitä väitetään.

Tottakai kaikki mitä naiset kertovat tulee uskoa kyseenalaistamatta. Ne kun ovat niin ihq.

No ensin täytyy kysyä, että mikä on motiivisi kyseenlaistamiseen? Onko siis tarinassa itsessään jotain tosi epämääräisen tai epäilyttävän kuuloista, vai oletko vain sitä mieltä, että suuri osa väitetyistä raiskauksista ei ole oikeita raiskauksia? Entä suhtaudutko samoin, jos kertoja on mies?

Sitten kun nämä asiat on (itsensä kanssa) selvitetty, voi kysyä, että suhtaudutko samoin muihin rikoksiin "koska ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan"? Esim. jos tiettyä ihmistä syytetään varkaudesta, kunnianloukkauksesta tms., niin onko ensireaktiosi, että "onkohan koko juttua edes tapahtunut?".

Lopulta kun on mielipiteensä rationaalisesti muodostanut, niin täytyy tuomitseminen lopulta jättää sille oikeuslaitokselle. Jos ihmiset ovat ventovieraita, voinee asian todennäköisesti jättää kommentoimatta, ja jos nainen on tuttu, voi hänen kanssaan joko jatkaa elämää kuten tähän asti tai osoittaa tukeaan. Ja jos oikeus osoittaa, että nainen on valehdellut/näyttöä ei ole riittävästi/nainen on vetänyt syytöksensä takaisin, voi pohtia, kannattaako sellaiseen ihmisen luottaa vastaisuudessa. Mutta ennen tuomiota kaikki on pelkkää spekulaatiota suuntaan ja toiseen.

Ainakin sanoisin, että jos joku sun ystävä, läheinen tai perheenjäsen kertoo että hänet on raiskattu, niin älä kyseenalaista.. oikeuslaitos on sitten erikseen, jonka tehtäväkin on kyseenalaistaa. Mutta normaalissa tavisten välisessä kommunikaatiossa, mikään ei ole hirvempää kuin se, että joku tuntematon/puolituttu tai parhaassa tapauksessa perheenjäsen alkaa selittää että "tässä on vain sana sanaa vastaan"..

Ainahan sitä uhria on syyllistetty, niin minuakin.

Nämä feministit ovat sitä mieltä, että kaikki naiset ovat siis viattomia, eivätkä koskaan voisi Anneli Auer -tyyppisesti lavastaa ketään.

Vierailija kirjoitti:

No ensin täytyy kysyä, että mikä on motiivisi kyseenlaistamiseen? Onko siis tarinassa itsessään jotain tosi epämääräisen tai epäilyttävän kuuloista, vai oletko vain sitä mieltä, että suuri osa väitetyistä raiskauksista ei ole oikeita raiskauksia? Entä suhtaudutko samoin, jos kertoja on mies?

Sitten kun nämä asiat on (itsensä kanssa) selvitetty, voi kysyä, että suhtaudutko samoin muihin rikoksiin "koska ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan"? Esim. jos tiettyä ihmistä syytetään varkaudesta, kunnianloukkauksesta tms., niin onko ensireaktiosi, että "onkohan koko juttua edes tapahtunut?".

Lopulta kun on mielipiteensä rationaalisesti muodostanut, niin täytyy tuomitseminen lopulta jättää sille oikeuslaitokselle. Jos ihmiset ovat ventovieraita, voinee asian todennäköisesti jättää kommentoimatta, ja jos nainen on tuttu, voi hänen kanssaan joko jatkaa elämää kuten tähän asti tai osoittaa tukeaan. Ja jos oikeus osoittaa, että nainen on valehdellut/näyttöä ei ole riittävästi/nainen on vetänyt syytöksensä takaisin, voi pohtia, kannattaako sellaiseen ihmisen luottaa vastaisuudessa. Mutta ennen tuomiota kaikki on pelkkää spekulaatiota suuntaan ja toiseen.

Ensinnäkin, en maininnut uhrin sukupuolesta mitään, joten kysymyksesi siitä suhtaudunko  samalla tavalla, jos kyseessä on mies, sisältää oletuksen, että nimenomaan naisen raiskauskertomus kyseenalaistettaisiin. Onko tätä oletusta puoltavaa näyttöä olemassa?

Ensireaktion vertailu muihin rikoslajien välillä on vähintäänkin haasteellista, riippuu niin paljon olosuhteista. Jos joku tuntematon väittäisi vaikkapa hyvän ystäväni varastaneen minun kämpästäni jotain, en uskoisi asiaa yhtä helposti kuin jos tuo sama henkilö väittäisi kansallispukuisen väestönosan varastaneen fillarini.  Enkä pidä ensireaktiota raiskauksen ja varkauden tai kunnianloukkauksen välillä mielekkäänä. Raiskaus on niin paljon vakavampi rikos, ja usein sellainen, jolle ei ole ulkopuolisia todistajia tai todisteita. Pitäisi verrata pikemminkin henkirikosta tai ainakin väkivaltarikosta ja raiskausta.

Saa tietysti. Ainakin raiskaava taho pyrkii nimenomaan kyseenalaistamaan ja kiistämään tapauksen. Tätä myös tuomarit yleensä puoltavat ja vähättelevät. Suomi on paska maa.

Vierailija kirjoitti:

Ainahan sitä uhria on syyllistetty, niin minuakin.

Kuka syyllisti ja millä tavalla? Minuakin on syyllistetty jouduttuani rikoksen uhriksi, ja ihan poliisin toimesta. Kyse ei tosin ollut yhtä vakavasta rikoksesta kuin raiskaus, mutta kuitenkin. 

Kun kerta raiskausilmoituksista yli viidesosa on perättömiä, niin toivon mukaan joku niitä kyseenalaistaa. Motiivihan naiselle on raha tai kosto. Mä olen kuullut lähipiirissä kahdestakin miehestä, jotka on joutuneet suuriin korvauksiin naisen rahanhimon takia, vaikkeivat olleet raiskanneet. Ja nimenomaan tieto on tullut sen naisen suunnalta, eikä niin, että uskoisin mieluummin miesten versiota. Valitettavasti todistusaineistoa ei vain ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan sitä uhria on syyllistetty, niin minuakin.

Kuka syyllisti ja millä tavalla? Minuakin on syyllistetty jouduttuani rikoksen uhriksi, ja ihan poliisin toimesta. Kyse ei tosin ollut yhtä vakavasta rikoksesta kuin raiskaus, mutta kuitenkin. 

No esimerkiksi on kysytty mikset juossut karkuun? No jäädyn kauhusta ja epäuskosta, en juossut. Miksi annoit tehdä itsellesi niin? Edelleen, olin kauhusta jäykkänä. On erittäin helppo sanoa toiselle, että minä tekisin niin ja näin. Sitten kun kyseenalaistaja on samanlaisen tilanteen edessä, ehkä ymmärtää, että ei sitä ehkä toimikkaan niinkuin Ylen videossa opetetaan.

Syyllistäjinä ovat olleet ystävät, perheenjäsenet ja poliisi, ei tietysti kaikki, mutta osa.

No tottakai pitää terveellä tavalla kyseenalaistaa. Katsoa asiaa faktojen valossa. Sana vastaan sanaa on aina hyvin monimutkainen asia, silloin kun jotakuta syytetään rikoksesta.

Mutta sen sijaan ei pidä ensimmäisenä päin uhrin naamaa alkaa kyseenalaistaa. Silloin kun on raiskattu oikeasti, ei kaipaa kyseenalaistamista tai varsinkaan syyttelyä.