Onko kellään muulla miestä, joka ei viihdy kanssasi?

Lapset ovat vielä pieniä ja tämä menee vielä, mutta olen joskus miettinyt, että mitä sitten kun lapset ovat jo isompia. Heillä muutaman vuoden päästä alkaa olla omia menoja ja ei vanhempien seura kiinnosta. Olen tullut siihen tulokseen, että sitten mulla on enemmän aikaa harrastaa ja vaikka matkustella, yksin tai otan jonkun kaverin mukaan. Muuta mahdollisuutta ei ole.

Vierailija:

Minun mieheni on ihan kiva ihminen. Jonkin verran touhuilee lasten kanssa ja ottaa vastuuta. On ihan peruskiva ihminen. Hänessä on vain yksi vika. Hän ei viihdy kanssani. Ei osaa tehdä kanssani mitääääääään. Telkkarin tuijotus on ainoa yhteinen harrastuksemme. Tosin minä en katso paljoa televisiota.

Me kyllä syödään yhdessä, käydään joskus saunassa perheenä, kävellään pikku lenkki yhdessä, käydään kaupassa joskus koko porukalla.

Koskaan meillä ei ole yhteistä aikaa. Asumme kaukana joka ikisestä sukulaisesta. Itse asiassa en edes kaipaa yhteistä aikaa. Mitä silloin tekisimme? Ihan kun tätä mietin, ihan itkettää. Meillä ei ole mitään yhteistä tekemistä, vaikka olisi koko päivä aikaa olla yhdessä. Tosin sitä ei ole, mutta jos olisi. Ehdotuksiini ei ole vuosien saatossa vastattu. Enää en ole ehdottanut 2 vuoteen yhtään mitään tekemistä. Ei ole mieskään. Se vaan elelee tyytyväisenä. Minä en.

Onko kellään muullla suhdetta, että te vaan vietätte perheenä hemmetin tylsää pikkulapsiarkea?

on nyt jo ihan oma elämä. On omia harrastuksia ja ystäviä. On omaa tekemistä. Myös minua pelottaa aika, kun lapset kasvavat ja jopa lähtevät kotoa. Olen jo nyt tosi yksinäinen :( Surettaa jo nyt valmiiksi, miten yksinäinen sitten olen :' ( Olisin niin kovin halunnut itselleni kumppanin, jonka kanssa voisi olla, tehdä jotain, jakaa asioita. Olen niiiin niiiiiin yksinäinen.

voi tehdä mitään yhteistä??

hipsitään todella mukavaan ja miellyttävään makuuhuoneeseen, jossa musiikkia hiljaisena, konjakkipullot sängynjalan vieressä, ja hyviä kirjoja ja lehtiä, ja luetaan ja jutellaan ja se on antoisin aika päivästä. Aamuisin pidetään kimppakivaa, ja päivisin soitetaan kerran toisillemme, muuten on molemmilla enemmän töitä kun jaksaa tehdä. Ikinä ei olla tehty mitään oikeastaan yhdessä, meillä on eri kaverit, mielenkiinnot ja harrastukset, ja minä olen hoitanut lapset, mutta kuitenkin ollaan hyvin onnellisia juuri näin.

Ollaan oltu yhdessä 17-vuotiaasta asti. Nyt ollaan noin 3-kymppisiä. Kieltämättä jossain vaiheessa olisi pitänyt varmaan älytä erota, mutta ei sitten erottu. Ei käynyt mielessä. Mentiin naimisiin parikymppisinä. Nyt on lapsia. Ihminen muuttaa 14 reilussa 10 vuodessa. Ollaan luettu ammatit ja aloitettu työura ja saatu lapset. Nyt on oikeastaan vasta aikaa miettiä ja tajuta, että tuota miestä en ottaisi puolisokseni nykyisin. En varmaan edes tapaisi tuollaista miestä missään. Laatuvaatimukseni ovat nousseet. Aiemmin tiesin, että mies on luoettava ja hänestä tulee hyvä isä. Se oli tärkeintä. Luulin, että tekisimme kaikkea yhdessä. Eihän meillä ollut rahaa harrastaa mitään nuorena. Elimme tosi köyhän opiskeluajan. Kaikkea ei voi tietää etukäteen, mikä on tässä tapauksessa saatananmoinen sääli.

meillä on varmaan sitten vaativammat työt. Minä menen nukkumaan illalla 21.45 ja herään klo 5.45. Lähden töihin 6.45. Mies valvoo puoille öin, herää klo 6.30 vähäunisempana. Lapet menee nukkumaan kello 20-22, riippuu miten nukkuvat päiväkodissa. Minä ehkä ehdin käydä suihkussa, pestä hampaat ja lukea kirjaa pienen tovin, jos en tee kotihommia. Meillä ei todellakaan ole aikaa iltaisin arkena. Illat on yhtä hulinaa lasten kanssa.

Pyöräily/skootteri/motskari-vaellus Ahvenanmaalla, vesijetin vuokraus päiväksi (sillä reissu jonnekin)...



Mulla oli joskus mies, joka ei mun kanssa viihtynyt. Luulin olevani tylsää seuraa, mutta ilmeisesti en olekaan, koska nykyiseni haluaa olla aina kanssani yhdessä joka paikassa.

meillä ei ole lastenvahteja. Voidaan tuota koittaa joskus 10 vuoden päästä, kun lapset voi laittaa jollekin leirille.

Maksaahan lastenvahti, ja maksaahan vuokrat, mutta aina ei kannata ajatella vain rahaa.. :)

ei käydä yhdessä lenkillä kuin väkipakolla

mitä tehdään? seksiä ja katsotaan tv:tä niin että minä nukun kainalossa ja mies katsoo jotain toimintaa tai toisinpäin jos minun valitsema elokuva

lasten kanssa ollaan

kahdestaan saadaan olla harvoin, pikkulapsiarkea eletään ja mies ei pidä siitäkään

Olis kiva jos tehtäis yhdessä ruokaa, harrastettaisi, lenkkeiltäisi, mitä vaan. Mutta ei ole edes aikaa. Ennen lapsia oli omat tietokoneet ja juteltiin niiden välityksellä vierekkäin istuen...

Mutta ihan ok näinkin. Monilla tutuilla joilla on niin iiihanat miehet, onkin alkkiksia ne kaikki oikeasti, omani ei juo että hyvä näin.

Ollaan oltu miehen kanssa jo niin pitkään kimpassa, että ei oikeastaan enää kumpikaan erityisesti hingu mitään kahdenkeskistä aikaa, eikä tässä elämänvaiheessa siihen ole tilaisuuksiakaan kovin usein. Molemmat olemme ihan tyytyväisiä, minulle riittää tieto siitä että mies on samassa talossa, siitä jo tulee ihan hyvä fiilis. Ja ne harvat repliikit jotka toisillemme lausumme tulevat usein molemmilta samaan aikaan ja ovat sanasta sanaan samoja eli osaamme jo toisemme ulkoa. Se on minusta ihan kiva asia :-)

ukkoa ei kiinnosta lähteä minnekään. Iso mies ja viettää aikaansa vain tietokoneella pelaillen. Kerran viikossa leikkaa nurmikon. Minä hoidan kodin ja lapsen. Haluaisin lähteä kyläilemään yms huvipuistoon kesällä mutta ukkoo ei kiinnosta... niinpä menen sitten kaverin ja hänen lastensa kanssa.

ja nukkumaan mennään 1.30, ja herätys 7.30, miehen kanssa juodaan kahvit sängyssä ja lasten herätys klo 8.

Tarjoilijako teille ne kahvit sängyyn tuo?

Ja joka iltako niitä konjakkeja juotte?

Eikö teistä kumpikaan mene aamulla töihin eikä lapsia jousuta laittamaan päiväkotiin?



Nimimerkki Kateellinen