Lue keskustelun säännöt.
Rikon tabun väittäessäni kokemukseen perustuen, että pitkäaikaissairaiden vanhusten hoito on itse asiassa kuolemaa edistävää laitoshoitoa!
10.05.2016 |
Kun hoitohenkilökuntaa on vähän ja potilaita on paljon, ei millään ehditä kunnolla avustaa vanhuksia esim. syömisessä, jos potilas ei itse pysty syömään. Myös kuntoutus ja liikkuminen avustettuna on asioita, joita ei pystytä kunnolla tekemään. Näin tuloksena on sänkyynsä ravinnon ja liikunnan puutteeseen kuihtuva vanhus. Kukaan ei tästä oikeasti välitä, kun vastaavasti hoitopaikkoja vapautuu näin uusia vanhuksia varten jne. Toki on varmaan valtavasti papereita ja suunnitelmia joissa tällainen kehityskulku ja tai sellaisen epäily todistetaan vääräksi, mutta hoitotyön arkikokemukset osoittavat sen olevan kylmää faktaa nykyaikana.
Kommentit (14)
Olen omin silmin ollut todistamassa vanhusten karmeaa kohtelua hoitolaitoksessa. Siellä ne makasivat omissa ulosteissaan ilman vettä ja ruokaa. Kun mainitsin asiasta vastaavalle niin laiskasti tarttuivat tuumasta toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän niitä obeeseja vanhuksia näkee (myös siellä vuoteen pohjalla) kuin kuihtuneita.
En usko että tässä on taustalla mitään sen systemaattisempaa kuin että vanhukset jotka eivät pärjää itsenäisesti rapistuvat kunnes kuolevat pois. Mikään määrä apua ei tätä muuta.
niinpä. Pitkä kärsimys ennen kuolemaa. Kotiinsa kuolisivat nopeammin rakkaidensa ympäröimänä ja hyvin hoidettuina. Eiku...
Onko toi joku tabu? Olen kuvitellut sen olevan ihan arkipäivää. (3 rakasta hautaan hoito-osaston kautta saattanut.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos verrataan esimerkiksi pohjoismaita keskenään, niin Suomessa vanhusten sedatointi on aivan omalla tasollaan. Nappi naamariin ja mummo pysyy bunkassa.
Mutta siis eihän kukaan enää vanhaksi elä ja siksi OK. Vähän joka toinen uhoilee ottavansa 9 mm Buranan kun kunto alkaa ehtyä. Jännä nähdä miten uho toteutuu seuraavien vuosikymmenten aikana...
Mitäs muuta pitäis olla? Vanhuus ei ole sairaus ja vanhuuteen pitääkin kuolla. Kun niin se vaan menee. Vanhuutta ei tarvitse "hoitaa" eikä sitä voi parantaa. Jos tämä sisäistettäis, vanhustenhoito vois olla kunnioittavaa, voimavarakeskeistä ja inhimillistä. Nyt keskitytään parantamaan sairauksia ja kuntouttamaan, eikä anneta luonnon tehdä tehtäväänsä. Vanhusten kivunhoidosta pitäisi pitää huoli ja siitä, että niistä viimeisistä ajoista tehtäisiin hyviä. Nyt vanhuksia kidutetaan pitkittämällä kuolemaa turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs muuta pitäis olla? Vanhuus ei ole sairaus ja vanhuuteen pitääkin kuolla. Kun niin se vaan menee. Vanhuutta ei tarvitse "hoitaa" eikä sitä voi parantaa. Jos tämä sisäistettäis, vanhustenhoito vois olla kunnioittavaa, voimavarakeskeistä ja inhimillistä. Nyt keskitytään parantamaan sairauksia ja kuntouttamaan, eikä anneta luonnon tehdä tehtäväänsä. Vanhusten kivunhoidosta pitäisi pitää huoli ja siitä, että niistä viimeisistä ajoista tehtäisiin hyviä. Nyt vanhuksia kidutetaan pitkittämällä kuolemaa turhaan.
Ei se aina ihan noinkaan mene. Mutta samaa mieltä siitä, että elämää ei pidä yrittää pitkittää. Sen sijaan elossa olevan perustarpeista pitäisi pitää huolta.
Mikä tabu? Faktahan on, että 75 ikävuoden jälkeen kunto alkaa selvästi rapistua ja loppuelämä on enemmän tai vähemmän aktiivista kuoleman odottelua. Jos tarkkoja ollaan, koko elämähän tässä kuolemaa odotellaan. Se kun kohtaa väistämättä kaikkia jossain vaiheessa. Asia meinaa vain unohtua moneltakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia minun pyrkimykseni on asua kotona loppuun saakka ja välttää lääkärissä käyntiä. Onneksi on jo nyt keksitty kaikenmaailman kuljetuspalvelut, niin ei tarvitse vanhana lähteä riskeeraamaan lonkkia ulos pakkaseen. Kuolen ennemmin kotona vaikka keuhkokuumeeseen, kuin joudun sairaalaan letkuihin pidentämään kärsimyksiäni.
Toivotaan, että eutanasia laillistetaan, niin sitä voi vanhainkodissa lopulta itse pyytää kuolemista, kun ei enää kiinnosta olla nuppi sekaisin lääkkeistä, omassa paskassa sängyssä maaten.
Yksi mahdollisuus olisi myös muuttua täysin seniiliksi, nii en edes ymmärtäisi, kuinka elämäni ei ole enää elämisen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs muuta pitäis olla? Vanhuus ei ole sairaus ja vanhuuteen pitääkin kuolla. Kun niin se vaan menee. Vanhuutta ei tarvitse "hoitaa" eikä sitä voi parantaa. Jos tämä sisäistettäis, vanhustenhoito vois olla kunnioittavaa, voimavarakeskeistä ja inhimillistä. Nyt keskitytään parantamaan sairauksia ja kuntouttamaan, eikä anneta luonnon tehdä tehtäväänsä. Vanhusten kivunhoidosta pitäisi pitää huoli ja siitä, että niistä viimeisistä ajoista tehtäisiin hyviä. Nyt vanhuksia kidutetaan pitkittämällä kuolemaa turhaan.
Ei se aina ihan noinkaan mene. Mutta samaa mieltä siitä, että elämää ei pidä yrittää pitkittää. Sen sijaan elossa olevan perustarpeista pitäisi pitää huolta.
Nimenomaan. Kun nyt pitää kuntouttaa ja parantaa, niin ei ehditä syöttämään ja pitämään kädestä kiinni. Ihan tutkimustenkin mukaan ihmisen vaatimukset elämänlaadun suhteen vähenevät jos sairaudet kroonistuvat tai ihminen vanhenee. Eli ihminen on tyytyväinen siinä omassa tilanteessaan, vaikka meistä ns. terveistä ko. ihmisen elämä tuntuu riittämättömältä ja huonolta.
Mutta vanhusten pitäisi saada siis perustarpeet tyytdytettyä ja ympärilleen iloisia ja kunnioittavia ihmisiä. Ei välttämättä sivuoireita aiheuttavia raskaita lääkityksiä. Paitsi ne kipulääkkeet.
-8-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhuuden loppupäässä odottaa kuolema. Se on tosiasia, mitä kukaan meistä ei voi muuttaa. Tietysti täytyy olla tarpeeksi henkilökuntaa syöttämiseen, hygienian ylläpitoon ja muuhun hyvään hoitoon, mutta kyllä vanhalla on oikeus olla myös väsynyt. Kohtuus siinä kaikessa kuntouttamisessakin tulisi olla. Tulisi aina miettiä yksilökohtaisesti ne tarpeet, mikä on järkevää sen vanhuksen kannalta ja mikä ei. Ja myös se mitä vanhus itse haluaa tai mistä kykenee nauttimaan. En kyllä allekirjoita ap:n näkemystä, hyviä hoitopaikkoja on paljon. Itse asiassa joskus ihan hirvittää kun "kuntoutetaan" ihmisiä, joiden kohdalla oikeasti hyvä perushoito olisi sen ihmisen kannalta paljon armollisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos verrataan esimerkiksi pohjoismaita keskenään, niin Suomessa vanhusten sedatointi on aivan omalla tasollaan. Nappi naamariin ja mummo pysyy bunkassa.
Mutta siis eihän kukaan enää vanhaksi elä ja siksi OK. Vähän joka toinen uhoilee ottavansa 9 mm Buranan kun kunto alkaa ehtyä. Jännä nähdä miten uho toteutuu seuraavien vuosikymmenten aikana...
Psyykelääkkeitä aloitetaan tosiaankin välillä liiankin herkästi. Mieheni pappa asuu palvelukodissa. Hoitajat alkoivat valittaa siitä, kuinka vaikeahoitoiseksi pappa on muuttunut ja hankkivat lääkärin luvalla papalle psyykelääkkeet. Lääkitystä ei onneksi ehditty aloittaa, sillä me omaiset vaadimme lisäselvityksiä. Papalta löytyi hoitamaton virtsatietulehdus. Antibioottikuurin jälkeen voitiin todeta, että onneksi psyykelääkkeitä ei aloitettu ja kukaan hoitajista ei enää vaatinutkaan niiden aloitusta. Itsellä teki mieli lyödä pilleripurkki eräälle hoitajalle kouraan ja kehoittaa häntä itseään aloittamaan niiden syömisen.
Minkäs teet kun eutanasiakaan ei ole vaihtoehto vanhusparan tuskien lyhentämiseksi.