Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Oma äiti (ja isä) ei koskaan halua nähdä tai olla yhteyksissä

Vierailija
09.05.2016 |

Minulla on varmaan erikoinen ongelma, kun kaikilla kavereillani on erittäin hyvät ja läheiset välit vanhempiinsa tai sitten heidän vanhempansa tunkevat liikaa heidän elämäänsä. Minulla taas on päinvastoin ja se aiheuttaa minulle kovasti surua. Asun siis lasteni kanssa kilometrin etäisyydellä vanhemmistani ja vanhempani eivät kutsu koskaan meitä käymään (no jouluna ja äitien- ja isänpäivänä), siskoani perheensä kanssa kyllä viikoittain. Myöskään meidän lapsia eivät hoida kuin tarvittaessa työmatkojeni aikana, mutta eivät koskaan muulloin. Siskoni lapset sen sijaan ovat vähän väliä hoidossa, jotta he pääsevät rentoutumaan. Tilanteesta vielä sen verran, että meillä vaikeahoitoinen erityislapsi, joten lepo olisi joskus tarpeen (siskollani siis hyvin helpot lapset). Jos minä tai lapseni soittavat vaikka leivottuaan, että tulisiko äitini käymään iltakahvilla, kun on leivottu, hän ei koskaan ehdi tai jaksa. eilen äitienpäivänä olin niin väsynyt, että itkin vanhempieni luona käydessä. Äitini totesi tähän, että näytätpä uupuneelta ja jatkoi iloisena jutustelua siskoni kanssa. En enää jaksa tätä enkä yrittää kelvata äidilleni/isälleni. En tiedä mitä pahaa olen heille tehnyt ansaitakseni tämän. Olen niin kateellinen kavereille, joiden vanhemmat haluavat tulla kylään ja pyytävät lapsiaan perheineen mökille, matkoille ja käymään.

Kommentit (16)

Vierailija
1/16 |
09.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi et kysy vanhemmiltasi, miksi he torjuvat sinut noin?

Vierailija
2/16 |
09.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kamalat vanhemmat sulla. Onko siskosi aina ollut heidän lemmikkinsä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/16 |
09.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Entä jos puhuisit lapsen isän kanssa ja sopisitte hoidosta? Ei ole äitisi tehtävä piikoa sinulle, lapsen vanhemmat jakaa vastuun yhdessä.

Vierailija
4/16 |
09.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

No ei ehkä lapsena ihan yhtä paljon. Olen yrittänyt puhua heille asiasta, vaikka kuinka usein, mutta suuttuvat vain heti asiasta. En todella tiedä mitä tehdä, tai ei kai tässä auta kuin jollain tasolla hyväksyä asia. Tekee vain niin kipeää, kun muilla on läheiset vanhemmat ja vaikka mitä tekisin, niin minun vanhempani eivät välitä. Meillä käyvät lasten syntymäpäivillä.

Ap

Vierailija
5/16 |
09.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja kyllä ainakin minun kaveripiirissäni ihmiset ovat kovastikin yhteyksissä vanhempiensa kanssa. En tarkoita lastenhoitoa (vaikka kaverimmekin kyllä ihmettelevät, etteikö vanhempani voisi auttaa, kun olemme aivan loppu erityislapsen kanssa), mutta olisi kiva, että omaa vanhempaa kiinnostaisi edes joskus mitä minulle kuuluu tai hän haluaisi käydä vaikka tunnin luonamme kahvilla.

Ap

Vierailija
6/16 |
09.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en ole puhunut äitini kanssa noin 2 vuoteen, koska hän ei vastaa puheluihini, sekä jos käyn joskus käymässä niin on tosi ilkeä mua kohtaan.. Eli et ole ainoa tässä maailmassa samassa tilanteessa :-) Isäni kanssa mulla on kyllä paremmat välit, mutta hän asuu kaukana ja on paljon töissä ja kiireinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/16 |
09.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos kutonen! :) Kiva kuulla, että tässä maailmassa on edes joku toinen kenellä ei ole läheisiä välittäviä vanhempia. Mutta sinun onneksesi sinulla on sentään toinen vanhempi. Minulla vain isäni (asuvat siis yhdessä äitini kanssa) ei useimmiten edes tervehdi minua...

Ap

Vierailija
8/16 |
09.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

No voisiko se syy olla tuossa erityislapsessa? Vanhempasi eivät koe osaavansa hoitaa häntä? Surullista tietysti, että eivät saa sanotuksi sitä ääneen sinulle. Meillä ei appiukko suostunut hoitamaan kuin kävely- ja puhetaitoista lasta, sitä pienempiä ei suostunut hoitamaan kun koki että ei osaa. Sanoi tämän reilusti ääneen ja sen mukaan mentiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/16 |
09.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Erityislasta minäkin veikkaan. Se on joko pelottavaa ja ahdistavaa. Oma äitini ei haluaisi hoitaa siskon lasta, koska hällä ei ole mitään käytöstapoja on ilkeä ja ahne. Hoitaa kyllä pakosta, mutta muuten välttelee.

Ikävää tuo on lapselle, mutta kun on yritetty kasvattaa ja neuvoa ja auttaa, mutta mikään ei mene perille ja vähät välitetään, niin näin käy.

Vierailija
10/16 |
09.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onhan meitä, joista vanhemmat eivät välitä. Tällaiset vanhemmat rakastavat ehdoilla, eli eivät rakasta. Vain kuluttavat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/16 |
09.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieheni vanhemmat eivät juurikaan pidä yhteyttä. Saattavat lähettää sähköpostia miehelle syntymäpäivänä, mutta lapsiamme eivät onnittele. He asuvat kaukana ja ajattelevat ilmeisesti, että ovat lapsensa kasvattaneet, niin ei tarvitse olla enää tekemisissä. Minusta se on outoa, mutta kukin tavallaan.

Vierailija
12/16 |
09.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei minullakaan ole millään tavalla läheiset välit vanhempiini. Tuollaiset muodollliset vaan. Paras on kun lopettaa odottamassa, että tilanne millään teolla muuttuisi. Hyväksyy vain sen, että ne oman elämän läheiset ihmiset eivät ole omat vanhemmat. Toivon mukaan löytyy joku muu, jonka alkaa kokemaan läheiseksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/16 |
09.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Onhan meitä, joista vanhemmat eivät välitä. Tällaiset vanhemmat rakastavat ehdoilla, eli eivät rakasta. Vain kuluttavat.

Ja kun niitä ehtoja ei kerrota, niin lapsi on tilanteessa, jossa ei voi kuin hävitä.

Vierailija
14/16 |
09.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan meitä, joista vanhemmat eivät välitä. Tällaiset vanhemmat rakastavat ehdoilla, eli eivät rakasta. Vain kuluttavat.

Ja kun niitä ehtoja ei kerrota, niin lapsi on tilanteessa, jossa ei voi kuin hävitä.

Kyllähän ehdot kerrotaan: rakastan sinua, kun olet sellainen kun vaadin. Se on epätervettä toimintaa vanhemmilta lastaan kohtaan, viittaa narsismiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/16 |
10.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos, kiva kuulla, että on kohtalotovereita. En usko syyn olevan erityislapsessa, en vain jotenkin ole koskaan kelvannut vanhemmilleni. Olen pienestä lähtien yrittänyt saavuttaa kaiken heidän haluamansa, jotta voisivat olla minusta ylpeitä. Mutta ei niin ei. Minua halutaan tavata, kun on muita ihmisiä, joille voidaan sitten kehuskella minun saavutuksilla ja leikkiä, että ollaan niin läheisiä. Muutoin minä tai tekemiseni ei kiinnosta pätkääkään. On vain niin mielettömän paha mieli, kun kaikilla muilla läheisilläni on erittäin läheiset ja lämpimät välit vanhempiensa kanssa. Minua jotenkin hävettää, että kaikki juhlapyhät kun muut menevät vanhemmilleen syömään, joulut jne. minä sitten kiertelen ja kaartelen, että ei me mennä juu. Mutta kai se on pakko alkaa uskomaan, että edes näin vanhemmiten minusta ei välitetä yhtään sen enempää. Kun tarvitsevat apua, niin minua pyydetään, ei muuten. Itse haluaisin kauheasti esim. joskus kahvitella äitini kanssa, käydä lenkillä tai shoppailemassa yhdessä ja puhua kuin aikuiset naiset.

Vierailija
16/16 |
10.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itkettää ja tuntuu, etten enää kestä.

Ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kahdeksan yksi